Voiton blogi

muutto!

2011-12-28T16:09:00.002+02:00

Vanhat tekstit jäävät tänne luettavaksi, mutta tahdoin aloittaa blogittamisen puhtaalta pöydältä, joten päivittäkäähän osoitteenne - tervetuloa uuteen blogiin!

onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha

2011-12-17T17:49:00.005+02:00

Vuosi 2011 oli aivan huikea. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin ja upeisiin koiriin. Kuvia katsellessa vasta muistuukin mieleen, miten loistava vuosi meillä oikeasti on takana. Huonojakin hetkiä on tietysti mahtunut joukkoon, mutta silti taisi olla paras vuosi pitkään aikaan.

Tammikuussa oli järjettömän kylmä. Treenaaminenkin oli vähän jäissä, tokoilu vähän jäi, sillä Voitolla ei ollut turkkia juuri lainkaan ja agittamaankaan ei juuri päästy: ensin hallin valmistuminen viipyi ja sitten oli liian kylmä treenaamiseen. Kuun puolivälissä olin Jari Suomalaisen agilityluennolla Längelmäellä, ja 23. päivä käytiin korkkaamassa meidän ensimmäiset möllitokot Jyväskylässä. Mölliluokassa oli peräti 16 koiraa. Voitto suoriutui loistavasti, saaden pisteitä 194,5/200 ja sijoittuen koko joukon ensimmäiseksi! Helmikuussa päästiin jo aksaamaankin tauon jälkeen, upouuteen JAT-tilaan. Treenit sujuivat apinanraivolla, vesikoira rei'itti muistaakseni ainakin kahdet housut ja yhden takin... :) Kuun lopussa oltiin Längelmäellä Markus Kuuselan tokokoulutuksessa. Mieleeni on jäänyt, miten Voitto repii yltiöraivolla lelua Markuksen kanssa. "Leikkiikö se vieraankin kanssa noin hyvin?" "En tiedä, en oo kokeillut." "No kokeillaanpa!" Ärrieri. Maaliskuussa käväistiin toisissa möllitokoissa, tällä kertaa Lempäälässä. Ei sujunut ihan niin kun strömssössä, mutta pisteitä tuli 84/100 yhdestä nollasta ja vitosesta huolimatta, sijoituskin oli 4. neljästätoista osallistujasta. Ei hassummin!

Huhtikuussa koitti kevät. Tutustuttiin Melkkuun & Eetuun! :) Lisäksi käytiin mätsärissä Längelmäellä, joka olikin meille vuoden ensimmäinen ja viimeinen. Voitto oli PUN1 BIS4 ja hurmasi tuomarin avoimella luonteellaan; BIS-kehässä hän sanoi mm: "sitten meillä on täällä tämmöinen rakenteeltaan upea, mahtavasti liikkuva, SOSIAALINEN vesikoira!" Pääsiäisenä korkkaamassa kevään näytelmäkausi Lappeenrannassa, jossa silakan mäyräkoiramalli ei vakuuttanut valkovenäläistä tuomariamme, tulos ERI/4. Lisäksi vietettiin jokunen päivä Oulussa ja nähtiin Jennaa ja Noomia pitkästä aikaa! Toukokuussa näytelmät jatkuivat Tampereella: Voiton tulos oli ERI/1 SA PU4! Valioluokan voittoa ei silakoille osu usein kohdalle, joten ei kai siinä voinut kun myhäillä tyytyväisenä: Voitto oli myös ainoa valiouros, joka sai SA:n. Seuraavana viikonloppuna Voitto käväisi Jämsän möllitokossa, saaden pisteitä 172/180 ja sijoittuen kolmanneksi heti Cara-tollerin ja Norri-phalenen jälkeen. 20.-22.5 vietettiin laatuaikaa Inkoossa Caraydan-leirillä. Oli ihan huippua, jälleen kerran mahtava viikonloppu :) Voitto pääsi myös turkistaan, ja kalju vesikoira pääsi tositoimiin seuraavana viikonloppuna, 28.5 Orivedellä ensimmäisessä tokokokeessaan. Vesipää tokoili 175 pistettä ja luokkavoiton, vaikka ohjaaja yrittikin jännityksellään pilata koko suorituksen useaan otteeseen...

Sitten siirryttiin jo kesäkuuhun! Kesäloma startattiin Oulussa, jossa Voiton yllätti suolistotulehdus - jonka vesipää todennäköisesti sai hieman ennen Ouluun lähtöä saamastaan kyytabletista saatuaan allergiakohtauksen (naama turposi, iho-oireet yms) mäkäräisistä... Raukka oli niin kovin kipeä, että merimaisemista nauttiminen jäi vähemmälle. Ehdittiin kuitenkin hengailla Jennan & Noomin kanssa parina päivänä, vaikka kovin kuuma olikin. Kotiutumisen jälkeen suunnattiin agiepiksiin Keuruulle Melkun, Janitan ja Elisan kanssa. Ja siihen reissuun pätee hyvin sanonta joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään :) Tehtiin hirveä hylly ja tuomari sanoi, että Voitossa on potentiaalia. Ei erityisemmin lämmittänyt mieltä... Jossain vaiheessa sain sellaisen "me vielä näytetään!"- fiiliksen, se potentiaali ei saa mennä hukkaan! Heinäkuu oli KUUMA. Vietettiin viikko Längelmäellä järven rannalla vuokramökillä, Voitto ei tehnyt siellä juuri muuta kun ui. Ja vähän kerjäsi ruokaa välillä. Ja ui lisää. Elokuu ja loman loppu koitti liian pian. Ensimmäisinä päivinä suunnattiin taas Ouluun. Reissun jälkeen alkoikin sitten koulu. Viikonloppuna lähdettiin taas Ouluun, nukuttiin yön yli ja suunnattiin 14.8 tokokokeeseen. Kotiintuomisena 189 pistettä, KP ja sijoitus 2./8 sekä valtava ruokasäkki, jota raahasin Tampereen juna-aseman liukuportaissa, toisessa kainalossa vesikoira, seuraavaan junaan juosten.

Syyskuussa treenitaukoiltiin vähän. Käytiin kyllä myös ex tempore möllitokossa, AVO-luokassa. Treenitauon seurauksena tehtiin muutama moka, mutta 174 pistettä riittivät kuitenkin ykkössijoitukseen. Se olikin sitten varmaan meidän vika koekerta avoimessa, niin mölleissä kuin virallisissakin. 28. päivä Voitto täytti kolme vuotta ja siitä tuli virallisesti aikuinen, ainakin siis ikänsä puolesta... Lokakuussa koitti minun sweet 16, Kennelliiton nuorten valmennusviikonloppu Kuopiossa ja syysloma! Varsin hyvä kuukausi siis, lukuunottamatta Voiton ikävää anaalirauhastulehdusta, johon se joutui syömään 14 päivän antibioottikuurin ja sai myös kipulääkkeitä. Kuopiossa oli oikein mukavaa, koulutuksista ei ehkä saatu aivan hirveästi irti, mutta huonetovereidemme Jennan & Noomin ansiosta viikonloppu oli kuitenkin varsin onnistunut! Syyslomalla aksattiin ja matkustettiin Ouluun. Marraskuu koitti sateisena ja räntäisenä. Panostettiin pitkiin lenkkeihin Melkun & Eetun kanssa, ja VOI-liikkeiden treenaus jatkui valmennusviikonlopun tuottamalla innolla. Joulukuussa saatiin jo vähän luntakin, mutta ainakin tällä hetkellä ulkona on märkää ja lämpötila plussan puolella. Valkea joulu taitaa siis jäädä haaveeksi. Kuukausi on sujunut pääosin treenitauon parissa ja seuraavan vuoden suunnitelmia tehdessä.

Vuosi kului hurjan nopeasti, ja silti on tapahtunut niin paljon. Hiljaiseloa vietettiin oikeastaan vain loppuvuodesta ja kesä oli aktiivisin treenikesä aikoihin. Toivottavasti ensi vuodesta tulee vielä parempi! :)

pyyhki kadut kulkijoista ja rakensi ne jäästä

2011-12-11T18:50:00.010+02:00

Lunta! Kyllä nyt kelpaa, mutta ensi viikonloppuna pitäisi taas olla lämpöasteita. Höh. Voitto tykkää lumesta kovin, tänä talvena se on ymmärtänyt myös, että takki päällä voi oikeastaan olla ihan kiva lenkkeillä. Aamulenkeillä Voitto tosin keskittyy lumikinosten sijaan yleensä jäniksiin, joita meidän aamulenkkiaukealla vilisee enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi Voiton riistavietti on suurin piirtein hallittavissa, yksikin päivä malttoi (käskystä tosin) katsella jänistä kauniisti kauempaa.

Ollaan käyty pari kertaa Kana-areenalla, toinen kerta oli marraskuun loppupuolella tokohallissa. Treenattiin Evien & Soolon ja Melkun & Eetun sekä uuden tuttavuuden, Eevan & Rose-collien kanssa. Tänään oli vuorossa agitreenit, mukana jälleen Evie ja Melkku sekä meidän Raivokkaat Agilityeläimet- poikakuoro. Ratana oli ykkösten hyppäri, jota me tehtiin kahdessa osassa (kepeistä poikki). Valitettavasti vain eka osa on videolla.

Voitto oli ihan jees - videolla tosin näyttää vähän lahmealta! Tuntuu paljon raivokkaammalta kun on ohjaamassa... - kääntyi hyvin ja huusikin aika vähän. Kontaktit oli hyviä, ensin se lukotti kerran puomilla (??), mutta mentyään sen kerran kokonaan ymmärsi taas jutun juonen. Keinu ja A oli ihan ok. Kepit oli aika hyviä, Voitto ensin jännitti jotain tiettyä väliä (mikäköhän siinä oli?) jota sitten hyppi yli, pienellä kannustuksella pääsi tästä yli. Vasemmalta ohjatessa hakee aika hyvin oikeaan väliin ja katsoo kivasti eteenpäin koko ajan ja ampuu jopa pelottavan nopeasti eteenpäin... Oikealta tarvitsee enemmän avustusta oikeaan väliin hakemiseen.

Ja mitäs muuta, rengas oli varsin hyvä myös osana rataa, ei mennyt välistä. Opeteltiin radan menemisen jälkeen erikseen myös niistoa, taivuin siihen aika hyvin, mutta keksin myös itselleni luontevamman tavan kyseiseen kohtaan. :D Lisäksi pitää muistaa RAUHOITTUA ja KESKITTYÄ, olen oikeastaan aika hyvä jo tässä, mutta vielä parantamisen varaa löytyy, alan toisinaan myös kiirehtimään ja silloin lentää rimat noin kolmen metrin päähän. Melkun ja minun uusi tunnuslause on ohjaa, älä oleta, voisi koittaa muistaa tämän.

tahdoin nähdä maan luvatun, saduissa kuvatun

2011-11-26T17:47:00.008+02:00

Kuuluu. Kuuluu mustaakin mustempaa marraskuuta. Kuuluu sadetta. Pitkiä öitä. Vuodenaikaa, joka myötäilee täydellisesti mielentilaani. Toisin sanoen: ei kuulu mitään.
Helena Meripaasi: Pöllöhilloa

Kohta muka jo joulukuu, ei uskoisi. Toinen koeviikko loppui juuri, maanantaina alkaa uusi jakso! En malta odottaa, päivät lyhenee kovasti. Kannatti käydä mahdollisimman paljon kursseja edellisissä jaksoissa, loppuvuosi tuntuu kivan rennolta. Koeviikon ansiosta päästiin Voiton kanssa lenkkeilemään valoisaan aikaan, seurana yleensä Melkku ja Eetu. Parin tunnin lenkit on kyllä huomattavasti kivempia tehdä valoisalla! Poikia on kyllä huvittava katsella yhdessä. Voitto saattaa hyvällä päällä ollessaan kannustaa Eetua leikkimään, ja sitten kun Eetu lähtee mukaan, vesipäätä alkaa äl-löt-tää ja se sanoo PÖHPÖH ja lähtee menemään. Kauhea koulukiusaaja :D

Tokojuttuja ollaan tehty jonkun verran. Pääasiassa parit isommat treenit viikossa ja sisällä sitten aika lailla päivittäin jotain. Eiköhän me ne liikkeet saada kasaan, kun jaksetaan tehdä töitä. Tunnaria alan opettamaan nyt aika lailla alusta, se oli liian epävarma, mutta sen sijaan ruutu ja kaukot alkaa olemaan aika lailla hiomista vaille (kaukovideo torstailta, kiitos Melkulle kuvaamisesta! Mulla on seisomisiin vain käsimerkki, siksi ei kuulu käskyjä. Etutassua heiluttaa harmillisesti i-s-vaihdossa, osaavat nämä olla siistimmätkin... Mutta onpa kerrankin videota, ja kaukovideota meiltä on joskus toivottukin.). Luoksetulo tuntuu kanssa oikein kivalta. Jäävistä aloitin opettamaan seisomista ja maahanmenoa uudelleen, kyllästyin, kun ne ei olleet tarpeeksi täpäköitä. Ollaan jo aika hyvällä mallilla kuitenkin! Myös seuraamista olen työstänyt, aika laiskasti, mutta kuitenkin. Olisi kuitenkin tarkoituksena saada sekin kivemman näköiseksi, ennen kun joskus kokeeseen mennään, lähinnä paikka siis taaemmas. Imuuttamisen kautta olen saanut sitä jo vähän paremmaksi.

Meillä on muuten edelleen se treenipäiväkirja erikseen, sinne kirjoittelen kaikista treeneistä (okei, yhdet vähän pienemmät on rästissä...). Lukijaksi kutsuminen onnistuu sähköpostin kautta, eli pistäkääs kommenttia jos kiinnostaa!

Mukavaa joulun odotusta kaikille, ehkä ne lumetkin sieltä sitten joskus tulee! Pikkuhiljaa pitäisi myös tulevan vuoden tavoitteita ja suunnitelmia alkaa listailemaan.
Ensimmäinen kuva syksyltä 2009, toinen syyslomalta © Jenna

katsotaan pystyykö tuuleen nojaamaan

2011-11-07T19:34:00.013+02:00

Kyllä on taas blogiin kirjoittaminen jäänyt johonkin "to do"- listan häntäpäähän. Vaan eipä meidän elämässä sen kummempaa ole tapahtunut. Syksy on edelleen ja pimeää, mikä ei sinänsä haittaa. Ennemmin vähän pimeämpää ja synkkää, kuin kuraista loskaa. Ajatuskin kauhistuttaa, jonka takia suunnittelen Voiton ajelemista, taas, mutta en kyllä kuitenkaan viitsisi. Sen pitää saada jotain talviturkkia itselleen ettei marraskuu vie mennessään pientä kaljua vesikoiraa. Ja en tiedä lähtisikö tuosta turkista edes mitään, on sen verran lyhyt edelleen. Voisikohan syksystä hypätä suoraan parinkymmenen asteen pakkasiin ja lumikinoksiin?

Agilityn saralla ei mitään uutta, syyslomaviikon aikana treenattiin tosiaan pari kertaa. Toisen kerran, josta en ehtinytkään kirjoittaa, rata näytti tältä, sitä saatiin kyllä vääntää ja kääntää, mutta tulihan se puhdas rata sieltä kun vähän potki! Ei siis kirjaimellisesti kuitenkaan. Tuossa radalla oli juuri niitä meidän ansoja: rallittelua, jonka jälkeen koira pitikin saada taas haltuun. Sellaiset meille onkin hankalampia: helpompia ovat joko tiukkaa ohjaamista vaativat, joissa koira on hanskassa koko ajan, tai sitten sellaiset, joissa on pelkkää rallittelua. Välimuodot on vähän hankalampia. Seuraavalla radalla halusin päästää koiran näyttämään, miten kovaa se todella pääsee. Rata näytti tältä ja joo, kovaa mentiin :)

Pakko kyllä sanoa, että kyllä tässä on vaan niin siisti agikoira käsissä. Se antaa niin kaikkensa, voisin sanoa "kaikki tai ei mitään" - mutta ei Voitolla ole koskaan "ei mitään"- vaihetta. Pelkästään se "kaikki". Se pysyy nykyään lähdössäkin - ei toki sovi unohtaa lähdössä palkkaamista, ettei tähän asiaan tule muutosta... Edelleen se mölyää ja raivoaa radalla (katsokaapa viime kirjoituksen videot äänet päällä...), ja on niin vastakohta siitä hillitystä ja hallitusta eläimestä, joka se on arjessa, mutta oikeasti - ei haittaa, ainakaan niin paljon kuin ennen. Eli ei hätää, vaikka valitankin toistuvasti miten haastava koira Voitto on minulle agilityssä ohjata, niin kyllä silti osaan arvostaakin sitä. Meillä taitaa olla joku hyvä kausi menossa agin suhteen. Koirahan ei ole muuttunut miksikään, ihan yhtä raivokas ja tuulennopea se on edelleen, mutta jotenkin oma asenne taitaa olla ainakin tällä hetkellä kohdillaan. Tuntuupa vaihteeksi hyvältä. Ehkä osaan nykyään itsekin olla ottamatta pulttia Voiton raivoamisesta, mikä tietysti aiheuttaa sen, että pystyn keskittymään ohjaamiseen, ja Voittokin saa silloin purettua raivonsa esteille.

Ajattelin, että kun Annan ryhmä siirtyy JAT-tilaan taas jossain vaiheissa, niin voitaisiin alkaa treenaamaan taas viikottain. Mitä siitä tulee, siitä en sano mitään, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kepitkin Voitto tekee jo osana rataa, tosin vain vasemmalta ohjatessa, oikealta pitää vielä tehdä sisäänmenoja lisää, ennen kun voin vaatia niitä osana rataa. Tässä videota, jossa varmistelen lievästi oikeaan väliin hakemista... ;) Tehdään tuossa keppejä ekaa kertaa muuten kuin yksittäisenä esteenä. Mutta suunta on kuitenkin ylöspäin - ainakin toivottavasti!

Tokoiltukin ollaan, ainakin vähän. Tänään viimeksi treenattiin, läheisellä kentällä on valot, joten en voi perustella treenaamattomuutta pimeydellä... Voitto teki ensin paikkaistumisen kun kokosin ruudun, ei ongelmaa. Ruudut oli ihan huippuja! Paras eläin! Nämä on kyllä parantuneet niiiin paljon, että ei kai voi olla kuin ylpeä. Loppuosaakin ollaan nyt alettu treenaamaan, Voitto keulii seuraamisessa jonkun verran, joten tänään sitten imuutin, ja toimi hyvin. Jes. Istumisessa meni ensin maahan, huomaa taas että ei ole oikein tullut treenattua, kun ei vaan meinaa löytyä sitä oikeaa äänenpainoa käskyjä antaessa... Huoh. Pienen hakemisen jälkeen löytyi oikeakin, jolloin istuminenkin sujui. Metalli- ja hyppynoudot hyviä, hyppynoudoissa tein tahallani tosi vinoja heittoja, ja hyvin tuli esteen kautta mennen tullen. Ohjatun suunnat tosi hyviä, ei ongelmaa. Lisäksi tehtiin vielä kaukoja - näissä liikahti kerran eteenpäin s-i-vaihdossa, josta keskeytin liikkeen ja aloitin alusta: tämä toimii Voitolle tosi hyvin "huomautuksena" kaukoissa - ja luoksetulon stoppeja kiertämisen kautta. Tätä suosittelen, saa hiottua stoppeja ilman, että koira yhdistää ne itse luoksetuloon - liika stoppien hiominen luoksetulossa kun yleensä aiheuttaa vauhdin hidastumista, ainakin meillä. Tosi hyvä fiilis jäi tämän päivän treeneistä, ja kyllä: kaikki oli toistoja ja palkkausta myöten suunniteltu tarkasti ;) Ehkä sitä taas innostuisi treenailemaan vähän ahkerammin, nyt kun huomasin nuo valot tuolla kentällä.

Perusarjessa ei sen kummempaa, anaalirauhastulehdus parani antibioottikuurin myötä. Madotin Voiton jokunen viikko sitten rokutuksia varten, jonka jälkeen sen maha meni taas löysälle, huoh. TehoBakt-annoksen lisääminen auttoi kuitenkin (ja joo, Voitto syö TehoBaktia, maitohappobakteereja normaalistikin päivittäin: sillä on todettu mahahappojen liikaeritys, jonka takia se kärsii usein oksentelusta ja löysästä vatsasta), ja saatiin eläin pysymään terveenä. Alkaa varmaan jo lähentelemään ennätystä, Voitto on viimeisen puolen vuoden aikana onnistunut sairastelemaan sen verran aktiivisesti.

hox! Meillä on nykyään erillinen treenipäiväkirja, joka on vain kutsuttujen lukijoiden luettavissa. Jos kiinnostaa yksityiskohtaiset kuvaukset treeneistä, toistoista, palkkaamisesta ja muusta, laita minulle oma sähköpostiosoitteesi, niin saat kutsun lukijaksi.

Kuvat on wanhoja, Viivin ottamia, kuten aina :)

kuinkahan pitkään poikanne näin kävelee seinää päin

2011-10-18T13:04:00.012+03:00

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Me saatiin tunnustus Veeralta sekä Rebeccalta, kiitokset siis molemmille! Haaste on mennyt eteenpäin sen verran monelle, että enpä taida jaksaa haastaa ketään. Tehkää jos tahdotte.

1. Voitto on ensimmäinen koirani, ja olen kyllä aika huippu tyytyväinen, että päädyin juuri tuohon rotuun ja kasvattajaan. En kuitenkaan asioista kamalasti silloin tiennyt (vaikka niin luulinkin...), joten jälkeenpäin on tullut ajateltua, että onneksi asiat menivät kuitenkin näin.

2. Lempikoirarotujani on hankala listata, voisin kuvitella itselleni hyvinkin erityyppisiä rotuja.

3. Ennen Voittoa suunnittelin kovasti hovawartin ottamista, kunnes joskus ehkä vuotta ennen kun sain luvan pentuun, päätin haluavani perron. Suurimpana syynä tähän varmasti on serkkujemme perro. Hassua kuitenkin sinänsä, sillä tuo kyseinen perro ja Voitto ovat keskenään kuin yö ja päivä. Kuvaavat hyvin sitä, miten paljon vaihtelua rodun sisällä on.

4. Olen päättänyt, että haluan toisen koiran. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni jo pari vuotta, ja nyt olen varma asiasta. Mitä, missä, milloin - siitäkin on jo ajatuksia...

5. Joskus mietin, että Voitto on vähän turhan läheisriippuvainen. Tiedostin asian jo sen ollessa pentu, sillä se jäi jo silloin huutamaan perääni jos vaikkapa joku muu jäi pitämään sitä, kun käväisin kauempana, ja mietin, että "tälle pitäisi varmaan tehdä jotain...". No, nyt on kulunut kolme vuotta ja tilanne on ihan samanlainen. Viimeksi viikonloppuna totesin Jennalle, että Voitto on vähän läheisriippuvainen. Samaan aikaan makasin sängyllä eläin selällään kainalossani... Niinpä.

6. Voitto on hirmu pätevä agilitykoira. Joudun silti ajoittain pitämään lajista vähän hermolomaa.

7. Olen aika tyytyväinen siihen, millainen Voitosta on kasvanut, siitä huolimatta että se on ensimmäinen koira. Onhan siinä vikansa, mutta en ole saanut siitä esimerkiksi remmirähjää, joka tuntuu olevan aika yleinen "ensimmäisen koiran syndrooma". Tilanne on aika päinvastainen, Voitto ohittelee toisia koiria lenkillä hihnatta ja maksimissaan noteeraa toisen koiran katseellaan.

8. Siitä huolimatta, että ilmoitan harrastuksiimme kuuluvan myös mejän, Voitto on ajanut tänä vuonna tasan yhden verijäljen... Noloako?

Blogin päivitys on vähän jäänyt, mutta lupaan olla aktiivisempi taas: nyt on haastekin toteutettu :) Viime viikonloppu meni nuorten valmennusviikonlopussa Kuopiossa, kirjoittelen siitä tarkemmin kunhan saan kuvia. Eilen puolestaan lähdettiin kentälle Melkun & Eetun kanssa, ja liideltiin pitkästä aikaa - kohta olisi jo kolme kuukautta ollut treenitaukoa täynnä. Tehtiin suht helppoja ratoja, kuitenkin niin, että mukaan oli jokunen valssi ja takaaleikkaus. Ensin vähän kieputtamista ja sitten helpompaa rallittelua. Radat näyttivät suunnilleen tältä.

Toisen, "rallitteluradan" voi katsoa tästä. Videot kuvasi Melkku, ylläolevat kuvat puolestaan Viivi.

jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit

2011-10-08T20:59:00.006+03:00

Meille kuuluu syksyä ja sen loputonta pimeyttä. Masentavaa. Voitto pääsi viime viikonloppuna turkistaan, ajelin sen ensimmäistä kertaa ilman Kaisin konsultointia ja omalla koneella. Viivi oli mukana auttavana käsiparina, ja suhteellisen nopeasti urakasta selvittiin! Ajelin kymppiterällä, ja tulos oli niin kalju kun voi vaan vesikoira olla.

Ollaan tässä nyt parin kuukauden ajan syötetty Voitolle toista nappulamerkkiä, aiemmin sekoitettuna edelliseen merkkiin, ja nyt pikkuhiljaa ollaan vaihtamassa kokonaan tuohon uuteen. Voittohan on syönyt ihan lapsesta saakka Purina Pro Plania, vuotiaana vaihdettiin vain Puppystä Adultiin. Kesällä Voiton kynnet lohkeilivat jonkun verran ja ne näyttivät olevan aiempaa heikommat, joten päätin, että kokeillaan nyt ainakin toista ruokamerkkiä. Isän työkaveri on tilannut porukalla Ruotsista Canami-merkkistä nappulaa, ja saatiin sitä kautta kokeiluksi yksi säkin puolikas. Ollaan tykätty: Voiton kynnet eivät enää lohkeile ja mielestäni korvatkin pysyvät aiempaa pidempään puhtaana, hiivaa siis erittyy vähemmän. Hyvältä siis vaikuttaa! Voitto syö Canami Lamb&Riceä, joka sopii myös hieman herkkävatsaisimmille koirille, joten sekin sopii Voitolle oikein hyvin.

Sairastelulta ei valitettavasti olla täysin vältytty: pari päivää ajelun jälkeen Voitto aloitti armottoman takapuolen hinkkauksen lattiaan, se siis teki sitä ihan jatkuvasti. Voitto oli myös jotenkin apaattisen ja rauhattoman oloinen. Jokunen päivä katseltiin, meneekö itsestään ja pesulla ohi, vaan eipä mennyt. Epäilin, että anaalirauhasissa olisi jotain häikkää, ja varattiin perjantaille eläinlääkäriaika. Eläinlääkäri tyhjensi rauhaset, ja totesi heti että tulehtuneet on. Voitto sai kipu- ja antibioottipiikin sekä 10 päivän antibioottikuurin (yksi tabletti aamuin illoin), joka aloitettiin tänään aamulla. Voi vesikoiraparkaa, kun sitä nyt koetellaan. Heti perjantaina koiran käyttäytyminen muuttui, se on jo aika lailla normaali iloinen itsensä :)

Treenattu ollaan jonkun verran, aika hyvältä näyttää. Kaukoissa ollaan tultu isoja askelia eteenpäin, myös tunnariin olen erittäin tyytyväinen. Töitä vielä riittää, mutta kyllä me nämä kevääksi kisakuntoon saadaan!

kuvat © Viivi

jo silloin opin temput joita täällä tarvitaan

2011-09-28T20:47:00.004+03:00

VOITTO 3V!

Mä aion kasvaa isoks
mutten koskaan aikuisuuteen vaivu
kaikki muut saa luovuttaa
mut mä en paineen alla taivu

Onnittelut myös siskoille Saagalle ja Milalle sekä veljille Romeolle ja Osmolle! :)

mutta harvemmin kuitenkaan planeetat suistuvat radoiltaan

2011-09-25T22:16:00.005+03:00

Treenailtiin viikonloppuna suht ahkerasti. Perjantaina iltapäivällä vähän BH-treeniä, eteentulo on vieläkin aika epävarma, tosin ihmekö tuo kun ollaan niin vähän sitä treenattu. Muuten ihan ok, harmittaa, että ollaan jo niin pitkällä syksyssä että tuskin enää BH-kokeeseen ehditään. Keväällä sitten. Koitettiin perjantaina myös jotain tokoa, askelsiirtymiä ja kaukoja muistaakseni (suunnittelematta...). Juu ei. Suunnittelin jo koiraharrastuksen vaihtamista kultakaloihin. Ei vaan toiminut, huono fiilis jäi. Lauantaina tokoiltiin Viivin & Rommin kanssa, paremmalla menestyksellä. Hyppynouto, istuminen, ruutu, tunnari ja luoksetulo sujuivat kaikki aika mainiosti, ja tänään vielä kahdestaan otettiin vähän ohjatun suuntia ja metallia, ja ai että kun oli pätevää vesikoiraa! Saatan vielä harkita sitä kultakaloihin vaihtamista.

Muutama video lauantain treeneistä - luoksarissa ennakoi ekaa stoppia (ekalla toistolla eka stoppi valui luvattoman paljon, keskeytin liikkeen ja huomautin, otti sen verran itseensä että näkyy tässäkin vähän).

Liikkeestä istuminen
Luoksetulo
Hyppynouto

Tänään Voitto sai myöskin tehdä pari esineruutua ja vähän jäljestääkin. Kylläpä se tykkäsi! Esineruuduissa oli esineenä lapanen, hihna ja narupallo, hyvin löytyi ja palautukset ok. Jälkiä Voitto ei mejää lukuunottamatta ole juuri ajanut, joskus vuotiaana taisin jotain pk-jäljen tyylistä sille yrittää opettaa, mutta luovutin, koska en osannut. Jälkeenpäin olen pohtinut, että mejä on varmasti muutenkin Voitolle parempi, koska ainakin erikoisjäljen puolella jokainen askel pitää tutkia tarkkaan, ja mitä nyt mejän perusteella voi päätellä, niin Voiton tyyli ajaa jälkeä on vähän erilainen... Enkä ole siis viitsinyt edes yrittää mitään pk-jäljen tyyppistä pitkään aikaan. No, tänään tallasin ihan kokeilumielessä abt 20-30 askelta, jokaiselle ruokaa. Eikä se mitään rynninyt, vaan imuroi ruuasta ja haisteli jopa pitkästyttävän hitaasti joka askeleen. Eikä siis rynninyt nappuloilta seuraaville vaan ihan keskittyneesti eteni. Hämmästyttävää. Ehkä tätä voisi siis aktivointimielessä harrastaa vähän useamminkin.

tuli pari muuttujaa

2011-09-18T18:06:00.006+03:00

Tokoiltiin eilen pitkästä aikaa, seurana Melkku & Eetu. Hyvät treenit oli! Päällimmäisenä mieleen jäi onnistunut tunnari: Melkku hajusti muut kapulat ja omassa oli varmuuden vuoksi apuhaju (kinkku). Lisäksi kapuloiden vieressä oli namikuppi, josta Voitto sai syödä namit ennen kapuloille menoa. Poimin vinkin Ansan & Elsan treeniblogista, ja pointti on siis se, että syöminen rauhoittaa ja saa koiran oikeaan mielentilaan ennen kapuloille menoa. Monethan piilottavat nameja kapuloiden joukkoon, mutta se voi tuottaa ongelmia kisoissa, kun nameja ei olekaan ja koira alkaa etsimään niitä tms. Kupissa on se hyvä puoli, että se joko on tai ei, ja jos ei ole niin ei tarvitse etsiäkään mitään. Voitolle toimi super hyvin, se haisteli ensin omaa, sitten meni riville ja haisteli vääriä, palasi omalle, haisteli ja poimi suuhunsa. Huippua! :) Lisäksi tehtiin ohjatun suuntia, jotka menivät vähän säätämiseksi, hassu pieni vesikoira. Ruudut oli tosi hyviä, lisäksi tehtiin luoksetuloa ja seuraamista.

Tänään osallistuttiin ex tempore möllitokoon. Olin muutenkin viemässä Voiton paikkamakuuseen koska koiria ei ollut tarpeeksi, ja sitten aamulla tuli mieleen, että jos kisaisin itsekin, ja niinpä me sitten kisattiin. Avoimessa luokassa oli meidän lisäksi vain Melkku & Eetu sekä Evie & Soolo, alokkaassa oli tuttuja Iipu & Nita (joka muuten otti kuvat, kiitos!) ja Viivi & Rommi. Voiton kanssa halusin päästä palkkaamaan koetilanteesta ja tekemään paikkamakuuta. Avoimen liikkeitä Voitto on tehnyt viimeksi kokeessa... Kakeja ja luoksareita muistuttelin aamulla vähän, samaten jääviä, muista en oikeastaan ollut edes huolissaan. Tuomarina oli Irene Huuskonen, joka tuomaroi myös toukokuussa Jämsän möllitokon.

paikkamakuu Voitto oli reunassa, Soolo oli vieressä ja Eetu toisessa reunassa. Häiriötä riitti, sillä paikkamakuu tehtiin niin, että "yleisö" oli koirien ja piilon välissä. Lisäksi Evie jäi näkyville ja palkkaili Sooloa useasti. Voiton paikkis sujui hyvin, mutta valitettavasti ampiainen meni kiusaamaan Eetua, joka sitten harmittavasti nousi, olisi muuten ihan varmasti pysynyt... Eetun nousemisen jälkeen Voitto ahdistui vähän ja haisteli maata ehkä vikat kymmenen sekuntia. 9.
seuraaminen Kontakti oli katkeamaton ja käännöksissä käytti kivasti takapäätä! Oli kuitenkin aika vinossa ja siitä johtuen perusasennot oli aika kamalia. 8.
liikkeestä maahanmeno Ihan törkeän hidas. Mietin jo, että jäikö se istumaan kun meni niin sairaan hitaasti. Siis en tajua, tein tätä ennen kehään menoa ja meni hissinä alas tosi vauhdilla. Annanko käskyn jotenkin eri lailla kisatilanteessa, kun tämä on aina niin yltiöjähmeä ja hidas kisoissa? Ei pysty käsittämään... 9.
liikkeestä seisominen Jäävät tehtiin poikkeuksellisesti putkeen, jännä. Tämä oli ok. 10.
luoksetulo Voitto teki hienon läpijuoksun. Kiva. Toistin liikkeen kehässä muiden suoritusten jälkeen, ja silloin kyllä pysähtyi kun seinään. Mitäköhän tässä nyt oikein tapahtui...? 5.
nouto Hyökkäsi kapulalle. 9.
kauko-ohjaus No nämä sentään oli hyvät! Jännitin vähän, että miten nämä nyt toimii, kun ei olla tosiaan treenattu AVO-kaukoja yhtään kokeen jälkeen. Mutta hyvin toimi. Vaihtojen välissä oli ihan sairaan pitkät tauot, mutta hyvin kesti silti. 10.
hyppy Tämäkin toimi oikein hyvin, ei valittamista. 10.
kokonaisvaikutelma Ei taaskaan jäänyt muuta mieleen kun se, että luoksarista valitteli kovasti, ja sanoin että meillä tosiaan on jo AVO1 ja että en käsitä mikä ihme tuossa luoksarissa tänään oli... Olisiko käsimerkki ollut jotenkin epätäpäkkä, en tiedä. Voitto ei ole edes treeneissä koskaan harrastanut läpijuoksuja. Mutta kuulemma seuraamisen perusasentoja hiottava, muuten tosi hyvä ja koira on innokas ja työskentelee kivalla moodilla. 10.
yhteensä 174/200p 1./3 ja ykkönen tämä siis virallisissa olisi ollut.

Ei ollut nyt ihan meidän päivä, tehtiin kaikki mahdolliset mokat - kapulalle hyökkäys, hidas maahanmeno ja huonot perusasennot seuraamisessa, bonuksena vielä tuo läpijuoksu. Höh. En kuitenkaan jaksa harmitella, kolmen ekan mokan tiedän olevan treenikysymys, en vaan ole tehnyt mitään että päästäisiin noista pois. Läpijuoksuakaan en jaksa pohtia enää, koska Voitto kuitenkin todistettavasti teki liikkeiden jälkeen ihan täydellisen luoksetulon stoppeineen päivineen. Kiva oli kuitenkin nähdä tuttuja, Voitollakin oli kivaa kun pääsi tekemään. Iltapäivä meni kivasti Evien & Soolon kanssa hengaillessa, kiitti seurasta! :)

Voitolta muuten taitaa lähteä tucca lähipäivänä, kun Oster tulee kotiin. Heippa syksyn näyttelyt ja tervetuloa kalju vesikoira, en malta odottaa!

säälittävä syksy

2011-09-11T17:38:00.002+03:00

Syysmasennusko vaivaa, en tiedä, mutta me ollaan lomailtu. Ei tarkoituksella, motivaatio ja aika ei vaan ole riittäneet. Voitto on keskittynyt arkielämään ja kasvattamaan tuccaa, joka onkin jo ihan hieno. En ole jaksanut tehdä sille oikein mitään, auki se on pysynyt silti. Kiharat on tosi tiukkoja ja tiiviitä erityisesti selässä. Ajattelin ilmoittaa erkkariin ja molempiin Jyväskylän KV-näytelmiin, messariin tuskin kuitenkaan.

Agia en ole jaksanut ajatellakaan, ei vaan pysty. Sinänsä harmi, koiralla on kuitenkin kaikki kohdallaan. Se vaan kuumenee liikaa ja lisäksi en osaa ohjata sitä. Stressaan treeneistä ihan hirveästi, joten parempi näin. Tuntuu kamalalta sanoa, mutta niin se vaan on: nautin kyllä lajista, haluan treenata, oppia ja kisata, mutta tämän hetkisen fiiliksen mukaan en tämän koiran kanssa. Katsotaan uudelleen sitten kun siltä tuntuu. Voiton pitäisi saada lainakartturi ja minun astetta vähemmän tykki koira, niin kaikki olisi hyvin. Että jos joku tahtoo järjetöntä nopeutta ja raivokasta asennetta samassa medi(?)kokoisessa paketissa, niin täältä saa. Kepit olen ajatellut Voitolle opettaa 2by2-tekniikan avulla nyt syksyn aikana, mutta sekin on vähän jäänyt. Hyi minua.

Tokon puolella ollaan treenattu, mutta hyvin vähän. Kohta on kaksi viikkoa viimeisimmästä treenikerrasta, jolta on muuten viime postauksen kuvatkin. VOI-liikkeet alkavat toimia jo ihan hyvin. Seuraaminen on ollut ajoittain vähän liiakin korkeavireistä, mutta parempi niin. Askelsiirtymät toimii edelleen, mutta peruuttaminen on vähän hankalaa. Pysyy kyllä mukana, mutta tahtoisi heilauttaa pepun sivulle ja tulla "sivuttain" mukana, eikä peruuttaa kuten asiaan kuuluu. Istumisen Voitto seisoi kerran viimeisimmissä treeneissä, joten ollaan tehty sitä nyt vähän enemmän, ja ihan näyttää olevan kunnossa. Mikä lie toimintakatkos tuo viime treenien moka. Luoksetulossa haastavinta on laittaa kyynärpäät alas maahanmenossa, maahanmeno voisi myös olla vähän täpäkämpi. Vauhdin kanssa ei ole ongelmia (yllätys). Ruutua ollaan tehty kovin vähän, ajattelin alkaa nyt tekemään sitä alustan kanssa niin saataisiin siihen paikkaan vähän varmuutta.

Noudot on ok, metallissa saattaa ajoittain ällöttää sen verran että palautus on ravi, tässä olen hyödyntänyt samaa tekniikkaa kun aikanaan norminoudon kanssa, eli koiran poimittua kapulan suuhunsa lähtenyt juoksemaan piiloon. Toimi silloin, toivottavasti nytkin, kun alkaisin tätäkin liikettä säännöllisemmin treenaamaan... Hyppynoudossa ei mitään ongelmia. Tunnarissa tehtiin tässä taannoin ekan kerran niin, että Viivi hajusti muut kapulat. Omaan laitettiin lisäksi apuhaju (nakkia), Voitto oli vallan pätevä, epäröimättä kapuloille, haisteli huolellisesti ja palutti varmasti oman. Pikkuhiljaa on pieni vesikoira alkanut ymmärtämään tätäkin liikettä (kopkop), jes :) Kaukot on hyvät, välimatkalla ei juuri olla vielä tehty mutta mikäpä kiire tässä, haluan ensin saada tekniikan täydelliseksi. Paikkamakuuta ollaan tehty vähän, eikä ole ilmennyt ongelmia. Korkeassakin vireessä kykenee loistosti, aika varmalla mallilla ollaan siis.

Säännöllisellä treenaamisella voisin saada Voiton koekuntoon jo talveksi suunnitteilla olleen kevään sijasta, mutta ei nykyisellä tahdilla. Ennen näin pitkiä treenitaukoja ei päässyt syntymään, koska treenasin suunnittelematta vaikka kesken lenkin. Nykyään pitää lähteä varta vasten treenaamaan ja vielä suunnitellakin etukäteen. Laatu treeneissä on siis kyllä parantunut mutta määrä vähentynyt, parempi kuitenkin näin päin. Kerran huijasin ja treenasin tiistaina tai maanantaina (...tai keskiviikkona...) kesken lenkin vähän hihnapalkalla. Parit askelsiirtymät ja luoksetuloa, olivat erittäin toimivia. Pieni eläin oli aika raivokkaana tekemässä hommia, roikkui hihnassa kiinni kynsin hampain. Hassu ärrieri. Treenitkin oli loistavat suunnitelmattomuudesta huolimatta.

Ilmoittauduttiin Voiton kanssa Kennelliiton nuorten valmennusviikonloppuun tokon puolelle, se on edessä kuukauden päästä. Kiva päästä treenaamaan kunnolla kouluttajien johdolla ja nähdä tovereita!

(kuvat otettu 28.8, © Viivi)

anna mennä vaan vaikka toiset päätään pudistaa

2011-09-06T15:01:00.009+03:00

Kuvat © Viivi

paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä

2011-08-28T13:30:00.011+03:00

Pitkästä aikaa kunnon tekstiä, treenijuttua pelkästään tällä kertaa. Käytiin tänään aamulla treenaamassa Viivin & Rommin kanssa JSPKH:n kentällä. Käytiin ensin lenkkeilemässä vähän ja sitten kuvailin hetken Rommia Voiton maatessa masentuneena jaloissani. Pääsi vesipääkin sitten Loputtoman Pitkän Ajan jälkeen hommiin. Kuvat ovat Viivin ottamia, loput voi katsoa täältä.

Liikkeistä tänään oli ohjelmassa ruutu, kaukot, seuraaminen ja hyppynouto. Aiemmin tällä viikolla ollaan käyty treenaamassa kerran, jolloin työn alla olivat istuminen, tunnari, paikkamakuu, kaukot ja metalli, luoksetuloakin treenattiin, joten aika hyvin ollaan saatu tehtyä kaikkia liikkeitä tällä viikolla.

Ruudut olivat muuten hyviä, mutta olen huomaamattani tehnyt tekniikkaa hioessani ruutuja aina melko samalta lähetysmatkalta, joten pitkältä välimatkalta lähettäessä Voitto tahtoo kiepsahtaa minuun päin jo vähän ennen ruutua. Tämä siis kaipaa treeniä. Stopit tosi hyviä, ja Voitto tykkää tästä liikkeestä kyllä tajuttoman paljon. Tehtiin myös yksi ruutu noin parinkymmenen metrin välimatkalta, jolloin ruudussa odotti narupallo. Hyvin bongasi ruudun vihjesanasta ja hienosti pinkoi loppuun asti.

Kaukot kaipaavat vielä paljon lisää varmuutta, mutta tekniikkaan alan olla melko tyytyväinen. Voitto on löytämässä tosi hyvää virettä kaukojen tekemiseen, tarpeeksi tarkkaa muttei yhtään hötkyilevää. M-s ja s-m-vaihdot ovat parempia kun i-s ja s-i, mutta kyllä me ollaan edistytty i-s-vaihdossakin huimasti, kun olen noita sisällä naksutellut namialusta takapalkkana.

Hyppynoutoa Voitto ei ole juuri tehnyt, mutta se on osannut sen kyllä alusta asti tosi mainiosti, vaikkei liikkeeseen kummemmin olla panostettukaan. Nyt tehtiin tätä ekaa kertaa oikealla tokohypyllä, ja hienohan se oli. Palautusvauhti oli ekalla toistolla ravi, joten otin seuraavan niin, että peruutin taaksepäin kun koira oli hyppäämässä paluuhyppyä. Toimi, ja loput sitten olivat laukalla ilman mitään apuja. Hyvä niin! Kerran heitin kapulan vahingossa tosi vinoon, joten varmistelin ja toistin hyppy-käskyn kun Voitto oli poiminut kapulan suuhunsa. Ja hienostihan se tuli esteen kautta takaisin, ei ongelmaa siis tässä. Vapauttamisen jälkeen Voitto pinkoi ruudulle ja palkkasi itsensä ruutumerkin virkaa toimittaneella puolen litran kokispullolla. NYT TEIN OIKEIN JEE ANSAITSEN TÄMÄN!

Lopuksi vielä seuraaminen, joka oli ihan huippua :) Voitto on tehnyt aivan sairaan hienoja seuraamisia nyt, pitäisi saada otettua näitä videolle joku päivä, niin saisin vähän muiden mielipiteitä meidän askelsiirtymistä. Itse olen kyllä tyytyväinen niihin. Voitto tykkää, kun seuraaminen on niin monipuolista alempiin luokkiin verrattuna. Kontakti on katkeamaton ja paikka pysyy, ei mitään seilaamista havaittavissa. Vauhdinmuutoksetkin ovat Voiton mielestä tosi kivoja, erityisesti käännökset hitaasta käynnistä/juoksusta ovat pienen perron mieleen.

VOI-liikkeiden perusteet alkavat kyllä olla jo ihan hyvällä mallilla. Kaukoihin tosiaan sitä varmuutta, ruutuun välimatkaa ja sen oikean paikan varmistamista. Tunnarissa Voitto on tuonut pelkkää omaa, mutta kyllä se edelleen hosuu liikaa, eli ei mitenkään erityisen varmalla pohjalla liike ole, vaikka Voitto tietääkin mitä siinä kuuluu tehdä. Voitolle on vaan vähän hankala käsittää, että aina järjestys ei menekään niin, että ensin vauhti, sitten tarkkuus, vaan välillä voi tehdä toisinkin päin. Toisaalta Voitto on tehnyt tunnaria kovin vähän, että ehkä kun lamppu tunnarin kohdalta syttyy ihan lopullisesti, se osaa myös keskittyä paremmin.

ja koko kylä kuulee että täällä tanssitaan

2011-08-15T22:28:00.009+03:00

Lauantaina aamupäivällä hypättiin Voiton kanssa junaan ja huristeltiin Tampereen kautta Ouluun. Junamatka oli joku seitsemän tuntia taas, mutta alkaapa tuohon jo tottua... Kolmas kerta kahden kuukauden sisään kun matkustetaan junalla Ouluun. Illalla käväistiin Jennalla, tehtiin Rampasta söpö näytsikäppänä ja stressailin koetta, Voitto teki vähän keppejä ja OSASI NE (!). En käsitä, en ymmärrä, se joka on opettanut sille salaa kepit saa ilmoittautua, luvassa on ruhtinaallinen palkkio.

Sunnuntaina oli siis vuorossa meidän eka AVO-koe. Suomen Briard ry:n järjestämä, tuomarina toimi Allan Aula. Alokasluokassa oli parisenkymmentä koiraa, avoimessa kahdeksan. Voitto oli suoritusvuorossa varmuuden vuoksi ensimmäisenä, jotta ehdittäisiin varmasti junaan sitten. Hyvin ehdittiin, ehdin kokeen loppuun asti olemaan paikan päällä ja aikaa jäi vielä vähän ylikin. Koepaikka oli kiva, suurehko hiekkakenttä, ja olosuhteet erinomaiset - sopivan lämmin ja aurinko paistoi.

paikkamakuu Meni vasta toisesta käskystä alas, mutta tuomari ei huomannut. Vilkaisin sitä ihan huomaamattani ennen kun menin piiloon, josta sain vähän noottia. Jäi lonkalle ja korjasi sen jossain vaiheessa. 9.
seuraaminen Tämä oli kamalaa. Voitto oli ihan kuutamolla suurimman osan ajasta. Pätkiä hyvästä seuraamisesta havaittavissa, mutta pelkkiä pätkiä. Ei tunnu hyvältä, kun olen juuri kestävyyteen yrittänyt panostaa... Nyt pitäisi kuitenkin keksiä joku virittelyrutiini ennen kehään menoa, koska nyt asenne oli tyyliin "ai niin siis kuka mitä missä häh?". Tuomarin mielestä kuitenkin erittäin hyv(in huono, toim. huom.)ä kokonaisuus, mutta hitaat istumiset - näillekin pitää tehdä jotain -, jotka johtivat pisteenmenetykseen. 9.
liikkeestä maahanmeno Istumisen kautta maahan, ja pieni haistelu kun palasin luokse. 9.
luoksetulo Tämä oli aika siisti! Tuli tosi kovaa, stoppasi hyvin. Hyppäsi sivulle, mutta vauhdin ja hyvän stopin ansiosta tämä ei näkynyt pisteissä. 10.
liikkeestä seisominen Stoppi oli ihan ok, mutta kaksoiskäsky perusasentoon lopussa. 8.
nouto Apinaeläin hyökkää! Oli siis ihan sairaan täpinöissään jo kun liikkuri antoi meille kapulan, lähti kapulalle kun tykin suusta käskyn saatuaan ja söpön iloloikan teki siinä sitten... Apua. Tuomaria ja liikkuria nauratti. Kuulemma saisi vähän nätimmin hakea (ai kuinka niin), mutta suorittaa noudon ihailtavan nopeasti. 10.
kauko-ohjaus Koiran osalta toivoisin vähän täpäkämpiä vaihtoja, mutta enpä noihin olekaan panostanut. Itse aloin antamaan lopussa toista perusasentokäskyä vaikka koira nousi jo... Hups. 10.
hyppy Tämä oli kiva! 10.
kokonaisvaikutelma Tuomarin kommentit menivät vähän ohi, mutta ilmeisesti tykkäsi! 10.
yhteensä 189p AVO1 sekä KP ja sijoitus 2./8

Olipa kiva koe! Seuraaminen jäi harmittamaan, mutta loppupään liikkeet onnistuivat kyllä hyvin. Pisteitä saatiin vähän ylimääräisiä, mutta eihän siinä, mielelläni otan vastaan kympin jos sellainen meille suodaan. KP oli kiva yllätys, samaten hyvä sijoitus. Jennalle kiitokset videosta ja kuvista sekä omistajan pitämisestä kasassa koepaikalla ("jos sä vielä kerran sanot että se nousee niin mä...!!"). Tästä on kiva jatkaa, VOIvottelemaan suunnataan kunhan liikkeet on kasassa, eli varmaan ensi kevään puolella. Töitä riittää vielä ennen kun koevalmiita ollaan.

kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien

2011-08-07T20:29:00.010+03:00

Viimeisiä lomapäiviä viedään taas, ollaan koetettu käyttää ne hyödyksi. Viikko sitten perjantaina team Silakka saapui taas jämsäilemään hetkeksi. Viikonloppu sujui hyvin hengailun merkeissä, treenattiinkin välillä, paikkamakuuta lähinnä. Voitto teki kaikki paikkamakuut tosi pätevästi, hieno eläin.

Lauantaina tehtiin kokeenomaiset, treeniporukassa sillä kertaa mukana Jenna, Siri & Norri, Nina & Cara-tolleri ja Melkku & Eetu. Paikkamakuut sujuivat hyvin kaikilta, yksilöissä Jenna liikkuroi meille ja Melkku otti nämä myös videolle, kiitokset! Kuten videolta näkee, Voitto jäi seuraamisen loppuvaiheessa tuijottelemaan meidän yli lentävää helikopteria. Harmitti, koska videolta tosiaankin näkee ettei Voitto enää tuon jälkeen tehnyt töitä normaalisti... Sillähän on toisinaan ilmennyt paineistumista äänistä, ja nyt taisi käydä juuri niin. Liikkeet ovat silti ihan ok, tosin maahanmeno on hidas ja seisomisen seuraaminen ihan kamala.

Tiistaina matkustettiin Voiton kanssa junalla Ouluun, jossa vietettiin kolme yötä, perjantaina tultiin takaisin. Päivät kuluivat mukavasti Jennan, Ramin & Noomin seurassa. Treenattiinkin vähän, pääasiassa paikkamakuuta, joita tehtiin paljon eri paikoissa ja eri aikoja. En ole kyllä yhtään varmalla fiiliksellä paikkamakuun suhteen. Voiton pitäisi teoriassa pysyä, mutta entäpä käytännössä. Pelkään, että se ahdistuu jostain (= äkkinäisistä äänistä tai jos toinen koira tulee suoraan sitä päin/käyttäytyy muuten uhkaavasti) eikä yksinkertaisesti kykene.

Kokeeseen on nyt viikko aikaa. Jännittää kyllä. Kuten jo paikkamakuustakin totesin, niin Voiton pitäisi kyllä osata liikkeet. Samaan aikaan keksin mielessäni miljoona eri asiaa, mitä Voitto voisi liikkeiden aikana tehdä. Vaikkapa seurata lahnasti, sekoittaa jäävät, unohtaa kaikki meidän noutoharjoitukset ja palauttaa hiiitaasti, paineistua kaukoissa eikä nousta ollenkaan, läpijuosta luoksetulon, törmätä hyppyyn... Tai vaikkapa kaikkia noita, kuka tietää. Voi ahdistus. Ei se noita ole harrastanut, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mutta pakkopa sinne kokeeseen joskus on mennä, tiedän kyllä, että vaikka odottaisin vuoden niin fiilis olisi ihan sama. Kun koira osaa treeneissäkin (myös kokeenomaisissa), niin miksei se osaisi kokeessakin? Niinpä, miksei... Se nähdään sunnuntaina.

Kuvat © Viivi. Seuraamiskuva on wanha, viime kesäkuulta, poseeraus puolestaan viime viikolta.

kohta pääsee rytmiin, hypnoosiin ja transsiin

2011-07-26T22:25:00.009+03:00

Pikapäivitys Voiton tokohommista: perjantaina Voitto teki pihassa liikkeestä maahanmenon sekä hypyn, eli ne liikkeet jotka jäivät kokeenomaisissa vähän normaalia heikommalle tasolle. En tosin uskonut kummassakaan olevan oikeasti mitään ongelmaa, mutta ihan yleisen mielenrauhan vuoksi. Joo, ei ollut ongelmaa, hyviä oli. Hyppy oli nopea ja loppuperusasento tiivis, maahanmenossa hissinä alas. Sunnuntaina käväistiin läheisellä kentällä tekemässä nopea paikkamakuu, seuraamisen käännöksiä sekä luoksetulojuttuja. Ilmoitin Voiton viikonloppuna kokeeseenkin, saa nyt nähdä miten sujuu. Jokunen viikkohan tässä vielä on aikaakin onneksi. Tokojuttujen lisäksi Voitto teki tänään esineruudun, joka oli oikein hyvä. Voitto on niin iloinen kun pääsee etsimään, niin varma siitä mitä tekee, ja niin onnellinen kun löytää etsimänsä. Hassu.

Tänään lähdettiin Iipun, Nemon & Nitan kanssa agia treenaamaan. Viivi tuli myös mukaan henkiseksi tueksi sekä kuvaamaan.

Ekaksi radaksi otettiin pieni pätkä siitä radasta, joka meillä oli Timo Rannikon koulutuksessa Caraydan-leirillä viime toukokuussa. Lähinnä tuota pimeää putkikulmaa halusin treenata, poispäinkäännöstäkin ollaan tehty suht vähän. Kyseinen pätkä näytti suunnilleen tällaiselta, esteiden etäisyydet toisistaan yms saattaa jälleen kerran vähän heittää. Voitolle siirtymä 3-4 oli hankala, se haki automaattisesti neloshyppyä kolmosen jälkeen, kun kerran liikuttiin siihen suuntaan. Koitin väliin hiljennyssuhinaa, ja se onneksi tehosikin. Poispäinkäännöskin sujui ihan hyvin. Pimeä putkikulma oli Voitolle yllättävän helppo, viimeksi samalla radalla sitä saatiin hinkata ihan urakalla. Kun maltoin ohjata kunnolla, peruuttaa ja tehdä tarpeeksi terävän liikkeen, niin sinnehän se sujahti.

Toinen rata oli meidän omiin agitreeneihin tarkoitettu, Annan ja Jarin suunnittelema. Ei päästy kyseisiin treeneihin, mutta tunnollisena agiryhmäläisenä halusin silti päästä tekemään ko. rataa ;) Joka näytti siis tältä. Voittohan ei tee keppejä vielä osana rataa (jos sittenkään), joten tehtiin vain pätkät 1-4 ja 6-10. Otin oikealla vastaan ja koiran hypättyä kakkosen valssasin, yrityksenä siis blokata houkutteleva putken suu mahdollisimman hyvin. Hyvin sujuikin, ei livahtanut kertaakaan putkeen. Nelosen jälkeen takaaleikkaus (niin kun olisin tehnyt, jos oltaisiin tehty kepit) ja sen jälkeen palkka. Seuraavalla pätkällä persjättö putken (6) jälkeen ja hypyn (8) jälkeen valssi. Vähän oli ongelmia ohjaamisen kanssa - näitä tuttuja juttuja; kiirehdin liikaa, etenin liian nopeasti, en malttanut odottaa koiraa jne. Kyllä me muutama onnistunutkin yritys saatiin. Valssikin oli ihan hyvä, maltoin odottaa koiraa niin ettei tiputtanut kasin rimaa, mutta kuitenkin olin tarpeeksi ajoissa niin ettei käännökset valahtaneet. Ja Voitto tietty kääntyy tiukasti, kun kartturi vaan kääntää! Tämän radan loppupätkä on myös videolla, kesto huimat viisi sekuntia. Video alkaa kesken radan, seiskahypyn jälkeen.

Videolta huomaa, että ohjaan vähän kyyryssä. Kumma, kun sitä ei itse radalla ollessaan tajua. Moni on sanonut, että kyykistely yms on jäänyt pois kun luotto koiraan - siihen, että se oikeasti osaa - on kasvanut ja turha varmistelu jäänyt pois. Sitä päivää siis odotellessa!

vaivaa täytyy nähdä jos tahtoo olla onnellinen

2011-07-21T22:36:00.003+03:00

Vietettiin alkuviikko Voiton kanssa Kirkkonummella, ja tuliaisena Etelä-Suomesta tuotiin kaksi punkkia ja todettiin samalla kesän punkkikausi alkaneeksi. Huoh. Voitollahan on Frontlinet niskassa, mutta niiden laitosta alkaa olla se neljä viikkoa, eli pitääpä laittaa uudet lähipäivinä.

Mutta asiaan: tänään käytiin pitkästä aikaa treenailemassa Viivin & Rommin kanssa! Viivillähän on uunituore ajokortti (onnittelut voi osoittaa halmikoirien blogiin), joten huristeltiin siinä sitten Vitikkalan koulun kentälle treenaamaan. Olipa kerrankin ihan sairaasti tilaa treenata! Voittokin ihan mehuissaan ryntäili kenttää sinne tänne heti kun tultiin perille. Voiton kanssa oli tarkoitus treenailla AVO:t kokeenomaisesti, koska parin kokeen, joihin olen suunnitellut meneväni, ilmoittautumisajat alkavat olemaan pikkuhiljaa käsillä. Ensimmäisenä otettiin Voitosta poseerauskuvia ja sitten tokoiltiin.

Paikkamakuu oli 3min 10s, mulla on pakkomielle tehdä aina epäsäännöllisiä aikoja, ettei opi ennakoimaan (vaikka onko kymmenellä sekunnilla muka todellisuudessa väliä...). Itse menin piiloon palloseinän taakse, hyvin pystyi vakoilemaan sieltä lautojen välistä. Voitto makasi yksin, mutta Viivi ja Rommi kiertelivät sen ympärillä. Hyvin pysyi, ei valittamista. Palkkana lihapullaa ja hihnan repimistä "kehästä" poistumisen jälkeen, sitten siirryttiin yksilöliikkeisiin. Seuraaminen oli hyvä! Viivi mainitsi kuvatessaan, että Voiton seuraaminen on parantunut hirveästi, ja kuvia katsellessani totesin että näin muuten oikeasti on! Olen panostanut seuraamiseen viime aikoina todella paljon. Ollaan tehty paljon lyhyitä pätkiä superpalkalla ja vaihtelevia harjoituksia, esimerkiksi kesken seuraamisen olen saattanut antaa käskyn "välissä" tai "läpi" (= jalkojen välissä käveleminen/jalkojen välistä pujottelu). Lisäksi seuraamisessa kontaktin täytyy olla katkeamatonta ja paikan varma, eikä saa seilata paikalta toiseen, eli toisin sanoen suorituksen pitää olla kestävä. Olen kontaktinputoamisesta tms. lopettanut heti suorituksen (Voitollehan pahin huomautus on se, että hommien tekeminen loppuu/palkkion mahdollisuus poistuu), ja se on toiminut tosi hyvin! Aika lailla alan olemaan tyytyväinen meidän seuraamiseen, ja se on paljon se. Itse arvostan PK-tyylistä seuraamista, eli seuraamisen pitää olla tiivis ja vireen korkea, siitä huolimatta että tokoihminen olenkin.

Maahanmenossa meinasi tulla kriisi. Minullahan on kaikissa jäävissä täysin eri äänenpainot, jotta ne eivät vahingossakaan menisi sekaisin. Annoin vahingossa maahanmenossa käskyn istumisen äänensävyllä, eli korkealta ja kimeästi. Voitto teki niin kuin oli opetettu - istui. Meinasin jo kerätä vähän kierroksia, kunnes tajusin itse mokanneeni, ja otin liikkeen uudestaan. Hissinä meni alas :) Luoksetulon stoppi valui aavistuksen, Voitto lähti hieman liian kovaa vauhtia tulemaan, joten ihan fysiikan lait tulivat vastaan - siihen nähden hyvä suoritus. Seisominen oli oikein täpäkkä. Nouto taitaa olla pelastettu! Palautus oli laukalla! Piiloonjuoksemistreenit ovat siis tuottaneet tulosta, jes! Ai että olen tyytyväinen pieneen vesikoiraan, kunnon voittajafiilikset tulivat tästä. Kaukot olivat oikein hyvät, ei valittamista. Hyppyä meillä ei ollut, koitin hypyttää aidatun kentän oviaukosta, mutta eihän Voitto sitä hypyksi käsittänyt. Ehkä neljännellä yrityksellä se vihdoin ymmärsi mistä oli kyse ("AI TÄÄ ON HYPPY" "no shit sherlock"), ja teki tosi hyvän suorituksen. Loppupalkaksi Voitto leikki hurrrrjasti patukalla ja sai lihapullia, ja oli erittäin tyytyväistä pientä perroa.

Vitsit olen tyytyväinen tähän päivään :--) Vihdoin alkaa ihan kaikki liikkeet toimimaan! Nämähän oli meidän ekat AVO:n kokeenomaiset treenit, ei olla aiemmin kaikkia putkeen tehty. Kiitokset Viiville & Rommille treeniseurasta, oli jälleen kerran tosi kivaa! Kaikki kuvat on Viivin ottamia.

pilvet jo luin, ei sadetta voi estää

2011-07-15T20:33:00.003+03:00

En voi uskoa, että viime päivityksestä todella on jo melkein kolme viikkoa... Aika kuluu liian nopeasti, kohta loppuu jo lomakin. Huh. Voiton kanssa on vietetty suhteellisen rentoa elämää. Meillä on ollut viikon (8.-15.7) mökki vuokralla Längelmäveden rannalla, joten uitu on paljon ja muutenkin vietetty pääosa ajasta ulkona. Voitolla on ainakin ollut kivaa, suosikki-ihmiset ympärillä ja vieläpä järven rannalla. Kovin on ollut tyytyväistä pientä vesikoiraa :)

Agitreeneissä oltiin 3.7, viime sunnuntaina ei mökiltä viitsitty lähteä ajamaan. Tehtiin tällaista rataa:

Tai ainakin jotain sinnepäin, treeneistä kuitenkin on jo aikaa niin en muista enää tarkasti, SM-karsintaradan alkua taisi olla. Jostain syystä Voitolle neloshyppy muodostui ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, en olisi ikinä uskonut. Jo kun lähdettiin ekaa kertaa tekemään rataa, se oli aivan varma, että tämä hyppy muuten kierretään takaa. Kesti jonkun aikaa, että se pääsi tästä uskomuksesta yli, mutta onneksi pääsi kuitenkin. Valssi 4-5 oli ihan jees, putkeen kääntyi hyvin, mikä nyt ei Voiton kohdalla ole mikään yllätys :) Putken jälkeen pätkäistiin, en olisi kyennyt juoksemaan tarpeeksi nopeasti. Aloitettiin siis putken kohdalta tekemään rataa toisessa osassa. Muurin (7) jälkeen heti valssi ja Voiton lukittua hyppy (9) takaaleikkaus, sekin onnistui hyvin, loppurata taidettiin tehdä joka kerta nollana. Valssi minulta tulee jo tosi luonnostaan ja takaaleikkaus on kanssa meille helppo ja toimii hyvin.

Tokoa ollaan Voiton kanssa treenailtu aika vähän. Mökillä ollessa koitin vähän, mutta luovutin. Jostain syystä mikään ei toiminut, ei vaan mikään. En tiedä missä nyt taas vika, en jaksanut pohtia, masensi sen verran. Tuntui, että palattiin vaan takaisin kaikkiin vanhoihin ongelmiin (Voiton asenne hukassa syystä X -> ei tee kunnolla -> mun kierrokset nousee, vaikka en osoittaisi koiralle sitä mitenkään se ottaa itseensä ->paineistuu ja on epävarma). Toko-ongelmien nouseminen pintaan niin pitkän ajan jälkeen toivat kyllä itselle aika tehokkaasti kunnon epätoivon fiilikset... Onnistuttiin pääsemään näistä yli helpoilla ja motivoivilla treeneillä, opin taas kantapään kautta että palkan pitää oikeasti olla AINA sellainen, minkä koira oikeasti haluaa ja minkä eteen se tekee kaikkensa. Ruokapalkka on jostain syystä kelvannut Voitolle viime aikoina paremmin, ennen se on ollut nirsompi.

Kisavalmiita ei vielä olla. Paikkamakuu on ollut hyvä, tätä olen tehnyt paljon. Kaukot ja hyppy ovat kanssa hyvät, jääviin ja seuraamiseen olen panostanut paljon. Luoksetuloa tehtiin mökilläkin pari kertaa, jokunen suora ja ainakin yksi stopilla, se oli tosi hieno, on jäänyt mieleen :) Jäljelle jää mikäpä muukaan kuin nouto. En tiedä miten hitossa olen onnistunut hajottamaan avoimen liikkeistä sen, jonka Voitto on osannut pisimpään ja josta se tykkää, mutta näinpä on käynyt. Muistan tarttuneeni jossain vaiheessa hitaaseen palautusvauhtiin - Voitto peitsasi joskus treenatessa - ja huomauttaneeni siitä ("höps"), josta seurauksena oli se, että Voitto the lapanen meni kapulalle ja jäi seisomaan se suussaan naamallaan "ANTEEKSI"- ilme. Joo, niinpä... Ja tarkennuksena tähän, että Voitto on siis opetettu palautukseen laukalla. No, tätä lähdettiin sitten purkamaan. Tehtiin niin, että juoksin piiloon ja kyllähän se nyt silloin tulee laukalla. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kokonaista liikettä treenatessa palautusvauhti on ripeä ravi. Laukan toki toivoisin, pitää treenata lisää.

PK-tottista BH-koetta varten Voitto on tehnyt jonkun verran, luoksetuloon olen tosiaan opettanut eteentulemisen ja sen Voitto on sisäistänyt hyvin (tokoluoksarissa käskysana on SIVU ja pk:ssa PLÄTS), vähän vinoutta esiintyy edelleen toisinaan, joten vielä ei ole valmis. Istuminen on jo melko varma myös ilman käsimerkkiä. Ajattelin tosin, että jos kuitenkin mentäisiin BH-kokeeseen vasta ensi vuonna. Olen katsonut syksylle tokokokeita ja meidän lähellä olevat BH-kokeet sattuu aika tehokkaasti niiden päälle. Toko nyt on meillä kuitenkin etusijalla, BH:lla ei ole niin kiire kun ei PK:ssa kuitenkaan tulla kisaamaan.

tämän erän tappelussa maailmaa vastaan edukseni ratkaisen

2011-06-27T12:57:00.006+03:00

Voiton kanssa ollaan treenattu nyt hieman vähemmän. Ei ole ollut sellaista "treenifiilistä", ja kokemuksesta tiedän ettei treenaaminenkaan silloin kannata... Aivotyöskentelyä se on saanut tehdä kuitenkin jonkun verran: lenkillä olen piilottanut sille avaimia, ja sisällä sheippaillut sille esim. etujalkojen laittamista laatikkoon. Voitosta kyllä huomaa ihan selkeästi, että sille ei ole ihan vauvana tullut sheippailtua oikein mitään. Seuraavalle koiralle olisi tarkoitus sheippailla ihan vauvasta asti, jotta se oppisi tarjoamaan toimintoja aktiivisemmin ja keksimään itse, mitä tehdä. Voittoa on ohjattu lähinnä namilla tekemään temppuja, joten on ihme, että se osaa tarjota toimintoja niinkään hyvin kuin nyt. Yleensä se tarjoaa lähinnä tassulla huitomista sata lasissa, ja jos välissä vaikka joku toiminto osuisikin oikeaan ja palkkaisin siitä, niin se ei kohta enää muista mitä teki oikein.

Tokoiltu ollaan vähän vähemmän, eilen pitkästä aikaa treenailtiin jotain. Päivällä Voitto sai tehdä ohjattua ja ruutua ihan omassa pihassa vaan, ja laitoin myös tunnarikapulat vanhentumaan. Ohjatussa laitoin kaksi namipurkkia valmiiksi, ensin vein toisen oikean kapulan luokse Voiton tehdessä samalla piilopaikkista. Voitto ei olisi malttanut millään mennä merkille, se lähti peräti kahdesti rynnimään suoraan kohti kapuloita. Otin pari merkkiä ilman kapulalle lähettämistä, naksuttelin merkille hakemista ja palkkasin stoppaamisesta. Sitten päästiin lopulta itse noutamiseen. Lähti heti oikeaan suuntaan, söi namipurkin sisällön ja toi kapulan ihan hyvällä laukalla. Tästä palkka, ja kävin hakemassa tyhjän namipurkin pois ja uudestaan samalle kapulalle. Hyvin toi. Seuraavaksi Voitto taas piilopaikkikseen, vein namipurkin vasemmalle kapulalle, tämä on ollut Voitolle yleensä hankalampi. Hyvin haki kapulalle, ei mitään ongelmaa tässä, ja ilman namipurkkiakin hyvä. Jes, ollaan siis näköjään tässäkin ihan hyvällä mallilla, vaikka ei tätä kovin usein treenatakaan. Ruudussa Voitto oli jotenkin vaisu, mutta haki kuitenkin laukalla sinne, meni oikeasta välistä sisään ja stoppasi hyvin. Kuuma sää varmaan verotti vähän pikkuperron voimia.

Illalla pellolla rallittelun jälkeen suunnattiin läheiselle parkkikselle treenaamaan. Ensin pieni pätkä seuraamista ja kesken liikkeen hihnapalkka. Repimisen jälkeen jätin hihnan odottamaan parkkiksen laitaan ja mentiin keskemmälle treenaamaan. Ensimmäisenä liikkeestä maahanmeno, joka oli oikein hyvä. Tehtiin putkeen luoksetulo, tämänkään suhteen ei mitään valittamista! Tuli laukalla kummatkin osuudet ja stoppasi hyvin, eikä mitään ennakointia havaittavissa. Ollaan tehty nyt joka toinen luoksetulo stopilla ja joka toinen ilman, ja se on selvästi toiminut tosi hyvin. Luoksetulon jälkeen vapautus palkalle, revittiin hihnaa hetki ja jätettiin se sitten taas odottelemaan. Liikkeestä seisominen oli oikein hyvä myös, tästäkin vapautin palkalle. Sitten tehtiin putkeen kaukot ja hyppy. Kaukot olivat ihan jättebra, huippu eläin! Vihdoinkin alan olemaan näihin tosi tyytyväinen (joo, osaan olla toisinaan tyytyväinenkin :--D). Hypyn istuminen oli niin hieno, että vapautin siitä suoraan palkalle. Revittiin hihnaa taas hetki, ja sitten tehtiin paikkamakuu. Noin puolivälissä meidän yli lennähti sairas parvi lintuja, jotka piti hirveää mekkalaa. Vakoilin Voittoa pienestä raosta, kyllä se vähän vilkuili niitä, mutta pysyi, joten kävin välissä palkkaamassa ruualla ja sitten menin takaisin piiloon. Loppuaikakin sujui hyvin. Piilopaikkis on kyllä ollut positiivinen yllätys, en olisi uskonut, että se alkaisi sujumaan Voitolla niin hyvin.

Lopuksi tehtiin vielä kokeenomainen seuraaminen (L-kaavio), jossa ainoa miinus oli, kun juoksuosuudessa (joka tehtiin hihnalle päin) Voitto hypähti ensin liian eteen, meinasi ennakoida palkalle. Korjasi kuitenkin itse oikeaan kohtaan. Kaavion loppupuolella vapautin hihnalle ilman perusasentoa. Kotona pihassa tehtiin vielä se tunnari, muut kapulat olivat kasassa vanhentuneet koko päivän, vein oman niiden viereen. Voitto on vieläkin vähän epävarma, kävi kapulakasalla, ei mäklännyt yhtäkään väärää (!!), kävi vähän sivussa ja meni takaisin kapuloille, haisteli tarkasti ja otti oman :--) Vitsi se oli kyllä tyytyväinen itseensä kun tajusi tehneensä oikein. Mutta ei kyllä voi muuta sanoa että eilisen treenit oli ihan huiput, oon tositosi tyytyväinen. Kerrankin jäi treeneistä ihan kokonaisuudessaan sellainen huipputyytyväinen fiilis! Jeejee, hieno pieni vesiäinen ♥

PS. Oon ollut vähän hämilläni blogin kävijätilastoista. Niinäkin päivinä, kun ei tule uutta tekstiä, kävijöitä on pari-kolmekymmentä. Kuka tätä oikein lukee, olisi kiva tietää :--D
PPS. Kuvat on kuukauden wanhoja, © Viivi

laiva lähtee minä jään

2011-06-20T23:11:00.002+03:00

Tänään lähdettiin agiepiksiin Keuruulle. Lähtö oli vähän ex tempore, ollaan oltu Voiton kanssa viimeksi esteillä Caraydan-leirillä eli 22.5, josta on kuitenkin jo kuukausi aikaa. Ja Voitollehan tauko ei yleensä tee terää, päinvastoin... Sen olisi kyllä hyvä ihan oman (ja minun) mielenterveyden kannalta päästä rallittelemaan kentällä viikottain, jotta pää pysyisi molemmilla kasassa. Koska tänään niin ei käynyt. Rata näytti tältä:

Ei näytä vaikealta, eikä se sitä ollutkaan. Rataantutustumisessa pohdiskelin vähän, että missä välissä valssaisin, vai valssaisinko ollenkaan, vaan tekisinkö takaaleikkauksen vaiko peräti persjätön. Muutin suunnitelmiani noin miljoona kertaa toisten suorituksia katsellessa, loppujen lopuksi päädyin tekemään suunnilleen samoin kun rataantutustumisessa päätin: pituuden (4) jälkeen takaaleikkaus, samaten hypyn (9) jälkeen. Putkelle (7) en päättänyt mitään erityistä ohjauskuviota, koska Voitto irtoaa putkelle sen verran hyvin, että en uskonut sen olevan tarpeellista.

Meidän suoritus oli aika järkyttävää katsottavaa. Voitolla oli jo lähdössä vaikeuksia, heti kun liikahdinkin siihen tyyliin että olisin voinut olla lähdössä, se nytkähti estettä kohti. Siitä jo tiesinkin että tästä ei hyvää seuraa kontakteilla eikä noin yleensäkään missään. Tjoo. Aalta napsahti tosiaan heti vitonen, katsoin muka että se otti kontaktin, mutta ei kai sitten. Jos olisin huomannut, että possuilee, niin olisin kyllä ottanut uusiksi koko esteen. Minun pitäisi muistaa olla kontakteilla itse rauhallinen, en juokse vaan menen ihan rauhassa. Meillä kun nyt ei ihanneaikaan ehtimisen kanssa noin muuten ole ongelmia, niin voisin saman tien ottaa kontaktit ihan kävelyvauhtia. Mutta kun mulla on radalla aina niin kamala kiire, mikä on ehdottomasti meidän suurin ongelma... Jos en kiirehtisi niin kamalasti vaan OHJAISIN, niin sähläys vähenisi heti. Mutta rata jatkui. Putkeen asti kaikki sujui niin kun suunnittelinkin, takaaleikkaus ja putkelle kääntyminen sujuivat jopa yllättävän hyvin. Ja siihen voisinkin meidän radan kuvailemisen lopettaa, koska loppu oli niin järkyttävä että ei mitään rajaa. Janita otti meidän suorituksen videolle (ja ei, se ei ollut julkaisukelpoista), ja siitä näin oikein hyvin mitä tapahtui. Koira lähtee putkeen, ohjaaja juoksee puoliväliin saakka koiran mukana ja - pysähtyy. Mitä hemmettiä? Lopetin ohjaamisen ihan kokonaan. Rataantutustumisessa vielä muistuttelin itselleni, että OHJAA kunnolla putken jälkeen, että sen saa irtoamaan hypylle. Radalla näköjään päätin olla ohjaamatta ollenkaan... Ei kuitenkaan edes hyllytetty tuolle hypylle, mutta saatiin peräti kahdet kieltäytymispojot samalta esteeltä, kun joku ei OHJAA niin kai se koira menee siitä hypystä ohi, joo niinpä. Jossain vaiheessa sain radan ihme kyllä jatkumaan ja tehtyä jopa sen takaaleikkauksen (9), mutta sen verran huonosti, että ysin rima helisi ja tässä me sitten hyllytettiin. Juu ei ihme. Kympille kääntyi hyvin, puomille en taaskaan ohjannut, meni ohi. Otin uudestaan, loppurata ongelmitta.

Tarviiko mun edes sanoa mitään. Rata oli kyllä mun osalta kaikin puolin ihan täydellinen pohjanoteeraus. En voi käsittää, että miten olen edelleenkin muka niin huono ohjaamaan, mutta mitäpä sitä faktoja kiistelemään kun asia nyt vaan on niin. Meillä on usein ollut ongelmaa tuon kanssa, että kun koira on irronnut jollekin esteelle (usein juuri putkelle), niin minä vaan kertakaikkiaan lopetan koko ohjaamisen. Ja niinpä kävi sitten nytkin. Tosin koirakin nyt oli aivan liian kiihtynyt minkään valtakunnan aivotyöskentelyyn, kuten nähtiin aan kontakteilla. Sen asenne radalla on kyllä aivan omaa luokkaansa, harmi, että minua huonompaa ohjaajaa ei varmaan löydy tästä universumista, ja niinpä koiran loistavia edellytyksiä ei oikein osaa käyttää hyödyksi... Jos jotain positiivista tuostakin päivästä haluaa hakea, niin no, tästähän ei ole suunta kuin ylöspäin. Toivottavasti.

Tuomari tsemppasi ja tykkäsi Voitosta tosi paljon. Palkintojenjaon jälkeen käytiin Voiton kanssa vielä vähän liitelemässä, kun ei tuollaisella fiiliksellä, jonka edeltävä rata synnytti, oikein viitsinyt poiskaan lähteä... Voitto on ihan super kyllä. Se menee, kun sitä ohjataan ja se pääsee purkamaan asenteensa siihen tekemiseen. Mutta kun sitä ei ohjaa, niin eihän mistään nyt tule mitään. Sori Voitto kun et pääse toteuttamaan agilityradalle syntynyttä itseäsi vähän lahjakkaamman ohjaajan kanssa, sinusta kyllä olisi vaikka mihin.

valvoo pitkin kesäöitä ja kuunnella häiriköitä

2011-06-19T12:06:00.006+03:00

Treenitäyteinen viikko takana (ja kaikki treenit tietty kirjaamatta ylös kuten asiaan kuuluu...)! Tätä se Jennan seura teettää... Treeniseurana on useimmiten olleet vain Jenna koirineen, mutta maanantaina nähtiin vähän isommalla porukalla: mukana olivat myös Janita, Tara ja Santtu, Melkku ja Eetu, Evie ja Soolo sekä Viivi ja Rommi. Lauantaina sitten vähän toisenlaisella porukalla vielä.

Maanantaina satoi, ei ihanteellisin treenisää. Muutenkin treenit menivät vähän sekavaksi, kun osa koirista leikki keskenään ja osan kanssa treenattiin. Voitto ahdistui ympäriinsä juoksevista koirista, kesken liikkeen ohi pyyhkäisevät koirat olivat sille liikaa. Sain sen palautumaan heti, mutta treenejä oli turha jatkaa, kun me menivät pelkäksi noidankehäksi: treenataan - ahdistuu - palauttelen - treenataan - ahdistuu - palauttelen jne. Päällimmäisenä mielessä onnistunut piilopaikkamakuu ja kaukot, joissa edistyttiin huimasti. Se ekan vaihdon epäröinti on jäänyt matkasta kokonaan, toivottavasti pysyvästi.

Tiistaina treenattiin kunnolla Jennan ja koirien kanssa, paikkana sama kenttä, kun maanantainakin. Paikallaolot, ensin istuen Norrin vieressä ja sitten maaten Sipin kanssa, olivat hyviä. Toiset koirat, ihmiset, äänet tms eivät ole Voitolle häiriöksi, mutta se voi ahdistua jostain muusta. Tämä nähtiin perjantain treeneissä, siitä enemmän tuonnempana. Muista liikkeistä tehtiin avoimen juttuja sekä tunnaria ja ruutua. Jenna liikkuroi avo-liikkeet, tehtiin hyppyä lukuunottamatta kaikkia. Seuraaminen ja jäävät perussettiä, kaukot ja nouto tosi hyviä. Luoksetulossa eka stoppi valui luvattoman paljon, joten otin pari lyhyemmältä matkalta ja sitten taas normina, auttoi paljon. Tunnari hajosi palasiksi, ei siis kapula vaan liike. Epäilen, että tuli edettyä liian nopeasti. Jennan ja Sirin hajut muissa kapuloissa olivat liikaa Voitolle, ja se meni ihan sekaisin. Palataan siis alkuvaiheeseen ja vaikeutetaan paljon hitaampaa. Ruudut olivat hyviä, näyttöruutu toimii Voitolle hyvin.

Keskiviikkona Voitto teki illalla esineruudun, tämä oli hieno. Se sai myös odotella vähän kaupan edessä, samaa tehtiin maanantaina. Edelleen huutaa kun käännän selän ja lähden pois, mutta kun katoan näkyvistä, hiljenee melko nopeasti. Torstai puolestaan vietettiin pääosin Jennan ja Norrin tokokokeessa Pieksämäellä, mutta Voittokin pääsi tokoilemaan aamupäivällä Sipin kanssa. Ostin sille ketjupannan BH-koetta varten, joka on edessä joskus hamaassa tulevaisuudessa, joten luvassa oli lähinnä BH-juttuja. Kaavion olen opetellut jo, ja taisin treenatakin joku päivä. Ei se edes tunnu kamalan pitkältä, paitsi 50 askeleen laskeminen ottaa ehkä vähän koville. Voitto kestää tämän ihan perus, ei se nyt parasta seuraamista siltä ole, mutta ei nyt mitään kauppakassiseuraamistakaan. Istumisessa on käsiapu, jota en ole vielä aloittanut häivyttämään pois. Liikkeestä maahanmeno on hyvä, ja luoksetuloa varten olen opettanut Voitolle eteenistumisen. Treeniä tarvitsee tähän, mutta perusteet hyvin hallussa. Paikkamakuun pitäisi sujua hyvin. Kaupunkiosuus pitäisi sujua ihan rutiinilla, kaupan edessä voi vähän huutaa aluksi, mutta ei agressiivisesti vaan minun perään, joten ei pitäisi olla ongelma.

Perjantaina treenattiin Jennan ja koirien kanssa. Muut liikkeet perushyviä, mutta paikkiksessa nousi kahdesti istumaan. Voittohan ahdistuu Siristä eikä halua kävellä sen ohi tms, varoo sitä paljon. Kolliehan on sitä mieltä, että jos se ei puolusta ruokaansa, niin se kuolee aivan varmasti nälkään vielä joskus. Näissä tilanteissa Voitto on pari kertaa saanut Sipiltä turpaansa, ja sepä ei siitä olekaan enää palautunut. Paikkiksessa Siri haki palloa Voiton vierestä, ja Voitto ahdistui, kun Sipi tuli kohti: vaikka Siri ei edes tullut mitenkään ryminällä, vaan ihan siivosti haki. Huomautin Voitolle melko kovasanaisesti nousemisesta, mikä oli virhe numero kaksi. Ei sen pää kestä tuollaisia, apuaaa mitä teeen apuaaaaaa älä syö mua. Palauttelin koiraa ja itseäni jonkun aikaa, jonka jälkeen minuutin piilopaikkis, ei ongelmaa. Toivottavasti Voitto välttyi traumoilta. Kriisitin jo hetken, että siinä meni se paikkamakuuvarmuus, mutta ei Voitto näyttänyt tästä itseensä ottaneen. Pohdiskelin asiaa jonkun aikaa, ja oli pakko treenata tätä vielä loppulenkistä, kun oltiin Voiton kanssa kahdestaan (ja itseasiassa tein muitakin AVO-liikkeitä putkeen, näissä ei mainitsemista). Heti kun tultiin kentälle 30s piilopaikkis pitkällä välimatkalla, no problem, sitten paljon hengailua, remmin etsimistä yms, ja 3,5min piilopaikkis. Ei sillä ollut mitään ongelmaa. Ehkä me selvitään.

Ja nyt lauantaina sitten treenattiin Evien ja Soolon sekä Melkun ja Eetun kanssa. Paikkis ensin Soolon vieressä, olin minuutin piilossa. Ei ongelmaa. Muista liikkeistä tehtiin luoksaria, jossa palkkasin pallolla pelkästä vauhdista stopin ennakoinnin takia. Ts. Voitto ei kykene suoraan luoksetuloon, vaan jää ihmettelemään eikö mun tarttekkaan pysähtyä, jos nyt varmuuden vuoksi kuitenkin... Kaukot oli perushyviä, jäävistä palkkasin pallolla heti pysähdyksestä. Seuraamisia pienissä pätkissä pallopalkalla, eli toisin sanoen sellaiset perusmotivoivat JEE ONPA KIVAA- treenit olivat ohjelmistossa. Noudot olivat hyviä, tein myös ohjattua, keskellä metallikapula ja normikapuloina oma ja Evien. Hyvin löytyivät oikeat kapulat, ollaan tehty tätä joku ikuisuus sitten eli tyytyväinen olin! Lopuksi vielä pari piilopaikkista Eetun kierrellessä ympärillä, tehdessä jääviä ja seuraamista jne. Eipä ongelmaa. Eli tuskinpa se perjantainen nyt mitään erityisiä traumoja sille jätti nyt kuitenkaan, huh.

ps. Mietin eilen, että jos hiomisen jälkeen mentäisiin jo AVO-kokeeseen, "ollaan me sen verran valmiita kuitenkin". Äsken katsoin Milan SM-koevideot. En ole enää samaa mieltä. Hurjasti onnea vielä kerran Jaana & Mila! :--)

Kuvat on muuten Jennan ottamia Korpilahden mätsäristä 17.6.2009, Voitto melkein 9kk.

käännän pääni olen lähtövalmiina

2011-06-09T16:07:00.005+03:00

Loma lähti vähän nihkeästi käyntiin, kun ensin Voitto joutui viime perjantaina kentällä mäkäräisten uhriksi (-> täynnä tulipunaisia puremia ja naamakin turposi, seurauksena paniikinomaisia viestejä Kaisille ja Kaisin konsultoinnin jälkeen koiralle kyytabletti joka onneksi tehosi) ja sitten se vielä la-su-yönä, ~6h junamatkan Tampere-Oulu jälkeen, joutui mahataudin kouriin. Oletan, että tämä johtui kyytabletista. Voiton maha on niin herkkis, että se voi hyvinkin mennä noinkin pienestä sekaisin. Mahatauti meni hiljakseen ohi, edelleenkin sen ruokavalio tosin koostuu lähinnä riisistä ja piimästä. Eilen aloin lisäämään nappuloitakin joukkoon ja sisällä on pysynyt.

Maanantaina nähtiin Jennaa ja Noomia, hengailtiin rannalla ja uitettiin koiria. Lopuksi käveltiin kentälle treenaamaan, mutta eipä siinä hyttysten joukossa, hirveässä kuumuudessa paljon tule treenailtua... Jennan ja Noopin lähdettyä Voitto sai tehdä vielä piilopaikkiksen, menin kekseliäästi puun taakse piiloon. Koiria meni ohi, mutta ei edes vilkaissut, hieno.

Noin muuten treenattu on jonkun verran tavallista vähemmän, helteet on vieneet vähän voimia. Voittohan tekee täysillä helteelläkin, mutta eipä me miljoonan mäkäräisen pureman ja mahataudin jatkoksi haluta vielä lämpöhalvaustakin... AVO-liikkeistä ollaan treenattu lyhyissä pätkissä aika lailla kaikkia. Kaukoissa takkuaa pahiten, se vaan ei nouse aina ekalla. Ja kun se ei nouse ja huomaa, miten minä petyn (siis vaikka en edes sanoisi koiralle mitään vaan pyydän ihan rennosti nousemaan uudestaan), se ei yleensä tee sitten seuraaviakaan vaan reaktio on "olen vain pieni koira en minä ole tehnyt mitään pahaa en ymmärrä mitä vaadit minulta". Voiton herkkyys on kyllä välillä vähän rasittavaa. Se reagoi ajoittain niin sairaan vahvasti negatiiviseen palautteeseen - ja negatiiviseksi palautteeksi riittää tyyliin pelkkä huokaus, tai ääni/ele, joka ei ole edes tarkoitettu mitenkään vahvaksi palautteeksi. Toki se sitten reagoi nopeasti myös hyvään palautteeseen, pelkkä nopea kehu tai iloinen äännähdys saa sen palautumaan ("nytkö tein oikein JEEEEEEEE olen paras olet paras revitäänkö lelua!!").

Avoimen jutut alkaa olemaan sen verran plakkarissa, että muutamakin koe on jo katsottuna. Heinäkuulle en ole oikein löytänyt sopivia kokeita, mutta elokuussa olisi sitten useampikin sopiva, katsotaan nyt, mihin mennään. Ja jottei kävisi tylsäksi, ollaan myös tehty jonkun verran tunnaria. Voitto on tässä jo tosi pätevä. Se on aiemmin oppinut etsimään esim. heinikosta tunnarikapulan "oma"- käskyllä, joten nyt vaan laitoin kasan kapuloita nurmikolle, annoin olla siinä muutaman tunnin, ja heitin oman kapulan viereen Voiton odottaessa sisällä. Ei mitään ongelmaa tässä, joten eilen se teki jo rivissä olevilla kapuloilla. Vielä kun saisin hiottua palautuksen siistiksi... Kun ei hammastikkuja vaan voi pitää siististi suussa, hyi. Olen naksutellut erikseen kapulan suussa pitämistä, vielä kun koira osaisi yhdistää sen siististi pitämisen itse noutoon niin jättebra.

Kuvat on © Jenna!

Caraydan-leiri Inkoossa 20.-22.5

2011-06-06T13:30:00.004+03:00

Viikonloppuun sisältyi yhdessäoloa, hyvää ruokaa, saunomista, leirikisat, rallytokoa, agilityä... Lauantaina oli Timo Rannikon agilitykoulutus ja sunnuntaina liideltiin hieman itseksemme. Oli ihan huippua, kiitokset kaikille asianosaisille! :)

Kuvat © Ulla. Yhteiskuvista ekassa sisarukset Mila, Saaga, Romeo ja Voitto sekä äpensä Aida, toisessa yhteiskuvassa sama porukka ilman Aidaa järjestyksessä Saaga, Mila, Romeo ja Voitto. Kuvat menivät vähän hassuun järjestykseen, mutta kuvat, joissa Voitolla on turkki, ovat sunnuntailta ja muut lauantailta.

lokkikin jo nauraa nyt on huvi halpaa

2011-06-01T19:08:00.008+03:00

Voiton kanssa ollaan viime aikoina treenattu, yllätys yllätys, AVO-liikkeitä. Jo sunnuntaina tein pientä muistuttelutreeniä sisällä, laitoin takapalkaksi namirasian. Vapautin luoksetulon stopista ja kaukoista suoraan rasialle, ja hyvin toimi. Voisi käyttää tätä ehkä useamminkin, etenkin noissa em. liikkeissä.

Maanantaina käytiin treenaamassa Melkun & Eetun kanssa. Paikkis oli ~2min, näkösuojassa kuten asiaan kuuluu. Makasi itsekseen, Eetu teki vieressä luoksetuloja. Hyvin pysyi, katselin sitä välillä palloseinän raoista ja terävän oloisesti tuijotti piiloon. Lisäksi tehtiin luoksetuloa, seisomista, kaukoja ja noutoa. Luoksetulossa stoppi on ajoittain hieno ja terävä, joskus valuu aavistuksen. Uskon, että kun varmuutta tulee tähänkin lisää, niin stoppi terävöityy. Seisomisessa Voitto liikutti sunnuntaina kerran takapäätään kun kiersin sen taakse, huomautin sille tästä ja sen jälkeen ei ole tehnyt niin. Stoppiin voisi koittaa saada terävyyttä lisäämällä tähänkin takapalkan tai tekemällä helppoja harjoituksia, joissa kiepsahdan koiran eteen ja käsken siitä seisomaan. Kaukot, plääh. Eka vaihto on hankala. Tajusin juuri, että en ole tehnyt aikoihin pelkkiä AVO-kaukoja: lähes yksinomaan voittajan kaukoja vaan, ja vieläpä lähes aina niin, että eka vaihto on maahan-seiso. Ei siis ihme, että koira epäröi... Syytämme siis tästä minua. Varmuutta tarvitsee ja paljon. Nouto sen sijaan oli tosi hieno, järjettömän siisti! Ei mitään valittamista tämän suhteen.

Treenien jälkeen Iipu & Nita tulivat hakemaan meitä autolla, ja lähdettiin vielä nappaamaan Viivi & Rommi kyytiin ja ajeltiin Rapulammelle. Tarkoituksena oli nähdä vähän isommalla porukalla: lenkkeillä, paistaa makkaraa ja muuta, ja koirille tietysti saada riehua toistensa kanssa, käydä uimassa ja muuta. Mukana oli yhteensä 13 koiraa: Voitto, Nita, Rommi, Eetu, Tara (käyttis saksanpaimenkoira), Santtu (saksanpaimenkoira-lapinporokoira mix), Pepe (sekarotuinen), Mosku (keeshond), Ukko (sekarotuinen), Tuikku (nöffi), Vilkku (labbis), Manu (lappari) ja Soolo (pk collie), näistä Mosku, Ukko, Tuikku, Vilkku ja Manu omistajineen olivat uusia tuttavuuksia. Oli kivaa, kiitos kaikille asianomaisille! Voitto keskittyi jälleen kerran vaan keppeihinsä ja palloihinsa, mutta eiköhän sekin nauttinut. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän potentiaalisia pallonheittäjiä, sanoo pikku perron logiikka.

Kuvat on Viivin ottamia jälleen kerran. Oli pakko lisätä tuo eka kuva, otettiin Tarasta kuvaa ja mitäs siellä näkyykään, kunnon junior handler puikoissa (koska Janita "en mä osaa sitä seisottaa! Ei sitä oo edes opetettu seisomaan!") :--)

Ollaan me tehty vähän muutakin kun tokoa, viime viikolla tein esineruudun. Voitto sai odottaa sisällä sen ajan kun tallasin ensin alueen tuohon takapihan metsään, ja piilotin kolme esinettä samaan ruutuun: sukat, lapaset ja uimalasit. Piilotin kaikki sammaleen tms alle. Löysi nopeasti, ei ongelmaa. Palautti esineen minulle, kehuin ja lähetin suoraan hakemaan uutta. Kaikkien löydyttyä vapautin, otin valjaat pois ja leikittiin vähän aikaa. Esineruudut on kyllä kivoja, koira saa käyttää nenää mutta silti huomattavasti vaivattomampaa kuin verijälkien teko.

niin voitto kotiin hoidetaan

2011-05-28T20:42:00.005+03:00

Tänään koitti meidän molempien ensimmäinen virallinen tokokoe. Sadetta vähän pelättiin, mutta vaikka sitä kovasti lupailtiinkin, niin koepaikalla yllätti vain nopea sadekuuro vähän ennen suoritusten alkua. Tuuli kyllä ja oli puolipilvistä, mutta ihan hyvät olosuhteet silti. Koe oli Orivedellä, tuomarina Jari Salokanto. Alokasluokassa oli vain viisi koirakkoa, yhteensä koko kokeeseen taisi osallistua suunnilleen kymmenen koiraa. Me kilpailtiin numerolla yksi, eli paikkamakuussa reunassa ja yksilöissä oltiin ensimmäisenä suorittamassa. En siis päässyt "virittelemään" koiraa ollenkaan ennen yksilöliikkeitä, muttei tuntunut haittaavan.

luoksepäästävyys 10 Voitto pysyi siivosti sivulla istumassa. Yllättävän kiinnostunut oli tuomarista, yleensä se ei kun vilkaise, mutta nyt nuuskutti antaumuksella.
paikkamakuu 10 Yllätyin kympistä, sillä Voiton pää kääntyili ekan minuutin aikana jonkun verran. Koepaikalla tuuli kovasti, ja tuulen mukana ilmeisesti tuli suhteellisen mehukkaita hajuja. Ekalla kuitenkin alas ja nousi ylöskin ekasta käskystä, tosi hyvä. Luulin alussa, että Voitto piippaa, mutta se olikin joku toinen.
kytkettynä seuraaminen 8,5 Ihan hyvä Voitoksi. Eka perusasento oli vähän hidas, ja käännöksissä painoi aika vahvasti. Juoksuosuudessa innostui oikein loikkimaan eteenpäin. Ihan ansaitut pisteet. Kuulemma olin myös kiristänyt remmiä pysähdyksissä, itse en tätä huomannut enkä sitä siis tahallani tehnyt.
vapaana seuraaminen 8 Sama kun kytkettynä seuraamisessa, eli eka perusasento hitaasti ja loput hyvin. Käännökset olivat mielestäni jopa parempia kun edellisessä, en tiedä, miksi saatiin silti huonommat pisteet.
liikkeestä maahanmeno 7,5 Ohjaajan mokista meni pisteet. Voitto meni ihan suht nopeasti maahan, mutta jostain ihmeen syystä käskettyäni koiran maahan vilkaisin olan yli, menikö se. Tämä laskettiin avuiksi, tuomari harmitteli, että miksi vilkaisin: "koira oli jo menossa maahan, ja sinä käännyt katsomaan. Ihan turhia tuollaiset".
luoksetulo 9 Alussa vähän epäröi, pelkäsin jo, ettei se kuullut käskyä ja joudun toistamaan sen. Lähti kuitenkin tulemaan varovaisella laukalla tyyliin "kai mut luokse kutsuttiin" ja kun tajusi tekevänsä oikein, vauhti koveni kovenemistaan ja törmäsikin sitten vähän. Koiralla on kuulemma hieno vauhti, mutta törmäyksestä piste.
liikkeestä seisominen 8,5 Taas lähti pisteet minun takia... Voitto stoppasi hyvin, mutta juuri kun annoin käskyä, meinasin horjahtaa ja jouduin ottamaan jalalla vastaan. Siitä sitten pistemenetykset, kun tuokin lasketaan avuksi. Voitto teki jälleen tosi hyvin.
estehyppy 9 Kympin arvoinen suoritus siihen asti, kun palasin koiran viereen ja annoin väärän käskyn... Sanon aina "sivu", kun koiran pitää palata perusasentoon. Nyt sanoin "istu". Voitto oli menossa istumaan, mutta puolivälissä alkoi pohtimaan asiaa uudemman kerran ja jäi johonkin seisomisen ja istumisen väliseen asentoon.
kokonaisvaikutelma 9 Koira on iloinen ja tekee hyvin, AVO:on valmis kuulemma. Minun mokista lähti piste.
yhteensä 175p ALO1 ja näillä irtosi myös luokkavoitto!

Tosi tyytyväinen olen Voiton suorituksiin. Toki voisi spekuloida, millaiset pisteet me oltaisiin saatu, jos minä en olisi mokaillut koko ajan. Mutta ykkönen mikä ykkönen, joten en valita! Koularia me ei alokkaasta lähdetä tavoittelemaan, näitä liikkeitä on hinkattu jo enemmän kuin tarpeeksi. Nyt aletaan vaan hiomaan AVO-liikkeitä ja paikkamakuitakin pitäisi vissiin tehdä vähän enemmän. Tuolla kokeessa sain muuten kehän laidalla hyviä vinkkejä: seuraamisessa kuulemma kävelen aika jännään tyyliin, koiraan päin kääntyneesti ja huonossa ryhdissä. Jos kohentaisin ryhtiä, seuraaminen näyttäisi paremmalta, ja lisäksi tuo voidaan ylemmissä luokissa katsoa avuksi ja laskea sen takia pisteitä reippaastikin. Tähän pitää ehdottomasti alkaa kiinnittää huomiota.

Ja juu, viime viikonloppu oltiin tosiaan Inkoossa Caraydan-leirillä. Kirjoittelen tästä pidemmin sitten, kun saan kuvamateriaalia käsiini :)

Kuvat on eiliseltä, Viivin ottamia. Lisää täällä. Seuraamiskuva ei siis tosiaan ole kokeesta.

kannusta samppanjaa

2011-05-16T15:21:00.005+03:00

Ärsyttää, kun lykkään aina blogiin kirjoittamista. Tulee liikaa asiaa yhteen postaukseen tungettavaksi. No, yritän kuitenkin.

Tiistaina Viivi kävi meillä kuvaamassa Voittoa, kuvia voi katsoa täältä. Keskiviikkona käytiin illalla treenaamassa, lenkkeilemässä ja juoruamassa Melkun & Eetun kanssa. En oikein enää muista mitä tehtiin (nyt alan pitämään sitä treenipäiväkirjaa!), mutta ainakin erilaisia paikkiksia monenlaisissa häiriöissä, käväisin myös piilossa. Voitosta on tullut varma tässä, kun ei vaan nouse millään. Ihana. Perjantaina team Silakka eli Jenna, Siri ja Norri tulivat Jämsään viikonloppuvierailulle. Nähtiin toki jo heti perjantaina, ei kai nyt voi lykätä seuraavalle päivälle vaikka vähän menikin myöhäiseksi. Sipi ja Voitto juoksi, Norrikin vähän yritti. Pitihän sitä vähän treenatakin. Ei mitenkään hurjasti, paikkiksia taas vaan. Ensin Sipin vieressä, oltiin piilossa ehkä 2min, sitten Norrin vieressä näkyvillä, tämä oli lyhyempi, mopopojat tuli häiritsemään. Käytiin kävelemässä grillille koska Jennalla oli nälkä, yllätys. Tässä vaiheessa Siri ja Voitto kriisitti ekan kerran, jäin pitämään koiria ja Sipi ahdistui kun Jenna oli lähdössä. Onko Voitto liian neiti vai Sipi liian äijä, veikkaan vähän molempia.

Lauantaina oli möllitoko maakkulan kentällä, Voiton ilmoitin kanssa. Mukana oli vain alokasluokka, tosin siinä sai palkata eikä ollut kytkettynä seuraamista. En tosin palkannut, tein kokeenomaisesti. Paikkamakuu oli normaalit 2min. Tuomarina oli Irene Huuskonen. Koiria oli mukana 11, mukana vähän tuttujakin: Melkku ja Eetu, Janita ja Tara, Jenna, Siri ja Norri sekä Evie ja Soolo.

luoksepäästävyys 10
paikkamakuu 10
seuraaminen 9
liikkeestä maahanmeno 10
luoksetulo 10
liikkeestä seisominen 9
estehyppy 9
kokonaisvaikutelma 10
yhteensä 172/180, 3./11

Voitto oli ensimmäisessä kuuden koiran paikkamakuuryhmässä, jossa olivat myös Eetu ja Siri, numerolla kolme eli ihan keskellä. Luoksepäästävyys meni normisti, eli Voitto tuijotti minua, kuuli että joku lähestyi, vilkaisi ja heilautti häntää, ja käänsi katseen takaisin. Paikkamakuu meni hienosti, tuijotti vain minua. Heti alussa lähti sen toiselta puolelta pumiuros, jota Voitto vähän vilkaisi kummeksuen, muttei sen ihmeempää. Ihan paikkiksen loppusekunneilla nousi Eetukin, sitä Voitto ei edes noteerannut. Ylös perusasentoon nousi ensimmäisestä käskystä. Muiden suoritusten aikana kävin heittelemässä Voitolle narupalloa, joka meni liikkeiden ajaksi treeniliivin takataskuun. Koska kytkettynä seuraamista ei ollut, Voitto sai mennä kehään remmittä. Otin tosin pannasta kiinni hyppypaikalle siirryttäessä, en halunnut alkaa ärjymään sille tyyliin "EI MENEEEEEE!".

Seuraaminen oli hyvä, Voitto oli kovin intona, ja oli vähän vinossa aina välillä. Yksi perusasentokin jäi vajaaksi, nämä ovat olleet Voitolla yleensäkin vähän hitaita, pitäisi näköjään tehdä jotain - mutta kun vapautan sen yleensä aina ilman loppuperusasentoa, niin ihmekö tuo. Oltaisiin kuulemma saatu 9,5 kun oli niin iloinen ja kaunis, mutta ei ollut puolikkaita pisteitä jaettavissa. Maahanmeno oli hyvä, menee tosin istumisen kautta, oonko kamala kun en jaksa tehdä tällekään mitään. Ehkä sitten joskus kun mennään avoimeen. Luoksetulo oli kovin vauhdikas, kostautui pienellä törmäyksellä. Tuomari sanoi, että virallisissa olisi saatettu rokottaa tuosta pisteellä tai puolella, mutta vauhti on kuulemma paljon tärkeämpi, joten kymppi tulee. Seisomisessa Voitto asettelee kaikki tassut samaan linjaan ja niin se teki nytkin. Pitäisikö syyttää tästä näyttelyitä... Hypyssä meni piste kun jäin himmailemaan hyppykäskyn jälkeen, unohdin, että pitääkö pyytää liikkurin lupaa koiran pysäyttämiseen, joten stop-käsky vähän viivästyi. Voittoa se ei haitannut, se seisoi paikallaan jo ennen käskyä. Kokonaisvaikutelmaksi saatiin kymppi, tasapainoinen ja hyvä suoritus, virallisiin mars. Yhteistyö on iloista ja koira on täydellisesti hallinnassa. Ihana, supereläin. Vähänkö paras oikeesti. Se EI LAAMAILLUT YHTÄÄN vaikka joku jännityksen poikanen varmaan mun toiminnassa jne varmaan olikin havaittavissa. Möllitokon voitti puolituttu Cara-tolleri ja toiseksi tuli Jenna & Norri!

Möllitokon jälkeen oli mätsäri, johon en jaksanut Voittoa ilmoittaa. Katseltiin kuitenkin sekin loppuun asti, koitin myös esittää Sirin huonolla menestyksellä, kun Jenna oli vielä Norrin kanssa kehässä. Ei sopinut oikein perrotyylin esittäminen Sipille. Onneksi Jennakin ehti kiirehtimään Sipin kanssa kehään ja esitti sen loppuun, mutta eipä kerinnyt sitten Norrin sinisten kehään, jonne joutui Evie. Vähänkö Jennalla on pätevä apulaishandleri, siis Evie. En minä. Hyi, en osaa esittää edes Voittoa sähläämättä, saati sitten muita rotuja. Mätsärin jälkeen lähdettiin vielä lenkkeilemään ja uittamaan koiria Evien kanssa, Jennakin liittyi myöhemmin seuraan. Päivä venyi kivasti suunnilleen yhdeksän tunnin pituiseksi, mutta mikäs siinä, oli hyvää seuraa (ja ruokaa....tärkein). Voitto sai vähän odotella kaupankin edessä, söpösti kiljuivat jätettäessä Soolon kanssa, mutta kun tulin takaisin, istuivat paikallaan hiljaa. Huijareita, koittaa huutaa aluksi ettei jätettäisi niitä (taino, Norrikin huusi, sitä ei vaan kuule.....), mutta lopettaa heti kun jää yksin. Illalla käväistiin vielä Jennan kanssa lenkillä ja hengailemassa, Melkku ja Eetu käväisi kanssa paikalla. Piti tehdä BH-treeni, muttei ihan jaksettu, Voitto teki vaan BH-paikkiksen.

Sunnuntaina tehtiin team Silakan kanssa lenkki ja treenattiin vähän, mulla oli oikein kapulatkin mukana ja kaikkea. Tehtiin ensimmäisenä EVL-paikkis, 4min siis piilossa. Parkkiksella oli rekan perävaunu, joten jätettiin Sipi ja Voitto sen toiseen päähän ja mentiin itse toiseen. Vakoiltiin niitä rekan alta, molemmat vaan tuijotti piiloon, eli ei ongelmaa. Tämän jälkeen Norri teki paikkamakuun ja Voitto istui vieressä. Meni jätettäessä maahan Jennan käskystä, hyi, ei voi viedä vielä EVL:ään kisaamaan kun menee toisten käskyistä maahan.... Mutta istumassa pysyi kuitenkin hyvin. Paikkiksien jälkeen Voitto teki tunnarikapulan etsimistä, VÄHÄNKÖ se oli pätevä eikä edes pureskellut. Noudot oli myös hienoja, paitsi metallin palautti ravilla. En jaksa nipottaa, se alkaa laukkaamaan tässäkin kunhan saa lisää varmuutta. Ei enää edes hyökkää kapulalle. Lisäksi se teki olevinaan ruututreeniä, ei ollut merkkejä, joten pelkälle alustalle irtoamista. Vähän valuu stop-käskyn jälkeen mutta maahan menee heti. Voitto teki myös yhden pitkän seuraamiskaavion, joka oli hyvä. Päätin, että jos sieltä kokeesta tulee ykkönen, niin ilmoitan sen samantien avoon. Yksilöliikkeet on pientä hiomista vaille ja piilopaikkis, jota olen hermoillut, ei ole ongelma, vaikka veikkasinkin. Hyvin pysyy, niin kuin alussa totesin.

Huippu viikonloppu takana, onpa ainakin treenattu. Ja syöty. Ja juoruttu. jnejnejne
Kiitos team Silakka & muut asianosaiset!

ps Mua vähän ällöttää, kun Voitto on niin kaamee möhkö. Tuo turkki sen tekee, mutta silti. Onneksi päästään siitä kohta eroon. Se näyttää sairaalta sotanorsulta kaikissa kuvissa.

ja vaihde on vapaalla

2011-05-09T20:14:00.006+03:00

Videolla lauantain kokeenomaiset tokot, tarkemmat selitykset mm. lopun hyppysäädöstä edellisessä postauksessa. Vähän laamailua näin jälkeenpäin tsekattuna, seuraamisissa säätöä jne, mutta kuumalla säällä, häiriössä ja palkatta ihan jees.

Tänään lähdettiin omiin agitreeneihin, mukana Melkku & Eetu ja Iipu, Nita & Nemo. Oli sairaan kuuma, joka näkyi kyllä jonkun verran koirien tekemisessä. Voitto ei kuumuudesta ottanut muuten itseensä, mutta sen kieli meinasi pudota pienenkin ratapätkän jälkeen, Eetu ja Voitto kuluttivat vettä yhteensä 1,5 litraa tunnin treenien aikana. Ihan kohtuullisesti siis! Päätettiinkin jo lämppälenkin jälkeen, ettei tehdä mitään kunnon rataa, vaan Iipun kanssa tehdään boxi ja jotain yksittäisiä esteitä sitten itsekseen. Tehtiin ensimmäisenä tällaista hyppykieputusta, jota itseasiassa tehtiin meidän hallitreeneissä joskus helmikuussa. Nyt vähän muunneltuna, koska tehtiin pelkkä boxi eikä tuplaboxia, joten lopun hyppykieputus jäi tekemättä. Tämmöstä:

Voitolla ei ollut muuten ongelmia, mutta rimat helisivät. Aluksi heitti kakkosriman alas. Iipu korjasi Voiton lähtölinjan, jolloin rimakin jäi kannattimilleen. Muuten ei ongelmaa, takaakierto kolmoselle sujui hyvin ja ehdin joka kerta valssaamaan neloselle. Nelosen rimakin tippui kun kakkonen saatiin pysymään: Voitolle tuli kiire, eikä ehtinyt hyppäämään kunnolla. Ohjaus sujui kuitenkin koko ajan hyvin ja Voitto haki esteitä oikein pätevästi. Tämän jälkeen tehtiin yksittäisenä keinua, ja ihme tapahtui! Meidän keinutreeni on tuottanut tulosta, ja Voitto haki keinulle laukalla eikä jäänyt normaalia kauempaa himmailemaan keinulle, vaan odotti tavallisesti keskellä, ja kun keinu oli alhaalla, jatkoi heti laukalla. Jee! Vihdoin se on tajunnut, ettei se keinu sittenkään syö sitä. Ihan huippua! Eikä keinun oikea suorittaminen jäänyt vain yhteen kertaan, vaan Voitto teki sen oikein kaikista kulmista, kaukaa lähettäessä jne. Ihan mahtavaa. Tämä historiallinen tapahtuma otettiin sitten myös videolle:

Keinun lisäksi Voitto teki yksittäisenä keppejä, haki hyvin oikean välin ja teki useamman puhtaan suorituksen, joissa osassa se myös katsoi koko keppien ajan eteenpäin. Vahvistamisella me saadaan nämäkin varmasti kuntoon tänä kesänä, olen ihan varma siitä. Liitelyn jälkeen Iipu lähti muihin menoihin, ja jäätiin Melkun ja Eetun kanssa kentälle odottelemaan Janitaa, Taraa ja Santtua. Lähdettiin käymään lenkillä, ja treenien loppumisesta kotiin tulemiseen menikin sitten kevyesti pari tuntia. Oli huippua, nää meidän kimppatreenit/lenkit on vaan niin parasta!

älä vie voimia tultani sammuta

2011-05-08T18:39:00.007+03:00

Tiistai ja keskiviikko meni kouluhommien parissa (onneksi viimeisiä viedään niiden osalta), mutta torstaina lähdettiin agikentälle Iipun kanssa. Iipulla oli mukana sekä Nita että Nemo. Tehtiin ensimmäisenä jotain möllirataa, jolla Iipu oli joskus kisannut. Rata näytti tältä:

Rata sujui hyvin, Voitto oli vähän yli-innokkaana, joten varmistelin ja otin vaan pätkän 1-4 ensin ja palkkasin nelosen taakse namialustalle. Alustalta jatkettiin normaalisti rata loppuun, ja sen jälkeen tehtiin sitten koko homma. Välistäveto (4-5) sujui tosi hyvin, vaikka ollaan tehty niitä radalla tosi vähän, 90 asteen kulmassa olevilla hypyillä ei varmaan yhtäkään. Vitoselta irtosi kuin itsekseen putkeen ja putkesta haki vähällä ohjaamisella loput hypyt ja irtosi hyvin eteen. Radan jälkeen Voitto teki keppejä, keinua ja aata. Jossain vaiheessa Voitolla alkoi apinointi, en tarkalleen muista mistä se lähti. Suoritteli esteitä itsekseen vaikka kielsin, näissä en antanut armoa vaan otin mm. aan harjalta sen suoraan syliin ja vein pois esteiden luota, agissa se ei ota noista itseensä (tokossa en tuollaista voisi harkitakaan, se paineistuisi ja menisi ihan lukkoon). Voitolle on tosi tärkeää saada positiivista palautetta, vaikka vaan kehujen muodossa, että se jaksaa toistoja. Toisella radalla sitten tein sen perusvirheen, eli jäin jankkaamaan ilman onnistumisia välissä. Kyseinen kohta oli putken jälkeinen valssi: mun piti valssata vasta putken jälkeen, ja siinä ei tosiaankaan ollut hirveästi harkinta-aikaa. Pelkkä valssi ei edes riittänyt vaan siinä piti myös kääntää. Juu ei. Voitto ei kestänyt yhtään vaan alkoi sikailemaan, vein sen jäähylle, otin saman pätkän uudestaan ja onnistuttiin siinä sitten ihme kyllä, ja sen jälkeen lopetettiin. Agissa se saa nyt alkaa menemään jäähylle puuhun kiinni, kyllähän se huutaa siellä kuin syötävä, mutta en minä tuollaista porsasteluakaan katsele.

Perjantaina käytiin kentällä Melkun & Eetun ja Janitan, Taran & Santun kanssa. Sain Iipulta estekontin avaimet lainaan, joten vedin Melkulle ja Eetulle ja Janitalle ja Santulle vähän agin alkeita, molemmat saivat tehdä putkea ja hypylle irtoamista. Voitto oli esimerkkikoirana, se selvisi tehtävästään ilman porsastelua. Lisäksi se teki radan laidalla keinua ja keppejä, puolikkaat kepit teki monesti puhtaasti ja osaa hakea jo tosi hyvin oikean välin. Keinulle se hakee jo laukalla ja laukkaakin keskikohtaan asti, kunnes se alkaa hiipimään ("kohta se kolahtaa......"). Näistäkin kuitenkin selvittiin! Ennen aksailua käytiin myös tekemässä Melkun kanssa koirille verijäljet läheiseen metsään seuraavaa päivää varten, Voitto ja Eetu saivat odottaa puussa jossa ne huusivat yhtä kurkkua lähes koko ajan, kivaa.

Lauantaina mentiin kentälle paahtumaan, mukana Melkku & Eetu, Janita, Tara & Santtu, Evie & Soolo ja Tuija & Pepe. Käytiin ensimmäisenä ajamassa ne perjantaina tehdyt jäljet, tehtiin Melkun kanssa silloin reippaana jäljet Santulle, Soololle, Eetulle ja Voitolle. Voitolle oli melko pitkä jälki, jossa oli yksi välimakaus, pari kulmaa ja yksi katko. Maasto oli melko kuivaa, ja epäilin, että Voitolla on vaikeuksia löytää jälki ja pysyä sillä katkon aikana. Turhaan epäilin, Voitto tiesi valjaat päälle saatuaan heti mitä ollaan menossa tekemään, tutki alkumakauksen ja lähti ajamaan kuin juna. Reipas ukko! Katkolla ei kunnolla edes pysähtynyt, nosti vaan vähän nenää, otti ilmavainun, kapusi ryteikön yli edelleen ilmavainua ottaen ja jatkoi sitten nenä maassa. Loppumakauksella oli namipurkki, Voitto ei oikein tajua niitä. Se ei ymmärrä niiden päälle yhtään, katsoo vaan sillain "ai mistä toi tuli", syö namit ja on onnellinen kun otan siltä valjaat ja kehun sitä hurjasti. Pitäisi vissiin alkaa jättämään purkit kokonaan pois. Sitten odoteltiin, että loput saavat ajettua jälkensä, ja siirryttiin kentän suuntaan. Tehtiin kokeenomaiset tokot, mukana Eetu, Voitto, Tara ja Soolo. Ensimmäisenä paikkamakuu kuten asiaan kuuluu, täydet 2min. Järjestys oli Eetu, Voitto, Tara ja Soolo. Eetu nousi aika nopeaan seisomaan, mutta pysyi sen jälkeen hyvin. Eetun nousemisen aikoihin Soolo kävi vähän pyörimässä koirien takana, mutta pysyi sen jälkeen hienosti. Voitto pysyi häiriöstä huolimatta tosi jees paikallaan, pätevä ukko!

Yksilöliikkeissä Voitolla pysyi vire huipusti. Molemmat seuraamiset oli hyviä, vapaana seuraamisessa oli vähän hitaat perusasennot. Jäävissä maahanmeno oli aavistuksen hidas, seisomisessa sillä on edelleen pakkomielle korjata tassut samaan linjaan stopin jälkeen, ei kuitenkaan etene siinä kamalasti. Luoksari oli hyvä, hyppy oli hirveä... Mentiin hypylle juosten, koska siitä piti ottaa lautoja ensin pois. Voitto pieni aksakoira teki niin kuin on opetettu, haki esteelle ja hyppäsi. Siitä olisi tullut eka nolla. Otin koiran takaisin viereen, vedin laudat pois ja sitten otettiin itse liike. Voitto hyppäsi, kiersi esteen sumeilematta ja tuli takaisin perusasentoon. Öö aha. Sanoin höps ja otin koko liikkeen alusta, ja nyt hyppäsi ja stoppasi oikein, mutta tuli vasta toisesta käskystä perusasentoon (epäilen, että se otti vähän itseensä kun en hyväksynyt sen aiempia suorituksia).

Tänään pyörähdettiin Tampereella näyttelyissä. Perroja oli 24, yksi narttupentu oli ainakin pois. Uroksia oli 13, näistä neljä valioluokassa. Tuomari oli portugalilainen Jose Vidal.

Voitto VAL ERI/1 SA PU4
Hyvä tyyppi, hyvä pää, hyvä ilme. Hyvä kaula ja hyvät kulmaukset. Erinomainen ylälinja. Hyvät mittasuhteet rungossa. Erittäin hyvät liikkeet. Erinomainen luonne. Erinomainen silmien ilme.

Luokkavoitto oli iloinen yllätys, Voitto oli taas pienin ja kevyin, milloinpa ei olisi. Voitto oli vieläpä ainoa valiouros, joka sai SA:n! Nyt vetäydytään määrittelemättömän pituiselle näyttelytauolle, koskaan ei tietysti pidä sanoa ei koskaan, mutta tuskinpa meitä enää hirmuisesti tullaan kehässä näkemään. Ulkomailla olisi tietysti kiva joskus pyörähtää, mutta nyt on mielessä lähinnä kesätukka, jonka Voitto tulee todennäköisesti saamaan Caraydan-leirillä parin viikon päästä.

joko biitti liian vaikea taikka liian vahvaa huumaavaa

2011-05-03T10:17:00.010+03:00

Sunnuntaina tokoiltiin Melkun ja Eetun kanssa, ei siinä sen kummempaa. Paikkis 2,5min ja joitain yksilöitä, Voitto oli muistaakseni ihan pätevänä. Iloinen ainakin, kun pääsi taas treenaamaan. Voitolle kolmen päivän treenitauko on jo hurja... Postauksen kaikki kuvat on muuten Melkun ottamia, seuraamiskuva on sunnuntailta, loput on sitten maanantain treeneistä.

Maanantaina lähdettiin jo iltapäivällä treenaamaan taas. Iipu tuli Nitan kanssa hakemaan meitä (kiitos vielä kyydeistä!), ja kentällä Melkku + Eetu ja Janita + uudet tuttavuudet Tara-sakemanni ja lapinporokoira-sakemannimix Santtu odottelikin jo meitä. Treenailtiin ensin tokoa, Voitto oli alusta loppuun irti, koska toiset koirat eivät kiinnostaneet sitä yhtään, eivät edes uudet tuttavuudet, joista toinen sentään on tyttö ja toinen leikattu poika, ja kuulemma aika moni uros on sen tytöksi laskenut. Tähän olin aika tyytyväinen. Heitin Voitolle kentälle päästyämme kerran narupallon, sitten pallo meni taskuun ja mentiin ottamaan liikkeitä. Tein alokkaan liikkeistä yhden L-muotoisen seuraamiskaavion, jäävät, luoksetulon ja hyppyä, jotka kaikki sujui tosi hyvin, joku oli vähän innoisaan päästessään pitkästä aikaa ihan kentälle! Otettiin myös vähän kosketusalustalle irtoamista ja sinne stoppaamista ja maahanmenoa (ruudun tapaista siis), yksi luoksarin stoppi ja yhdet kaket. Voitto oli näissäkin oikein pätevänä: tuntuu, että toistan itseäni, mutta silloin kun Voitto on iloinen - jota se on aika usein, tai jonkalaiseksi sen vähintäänkin saa helposti - sen tokoilukin on ihan kaunista katseltavaa. Voitto teki myös molemmat noudot, puukapulan tavallisesti, metallin niin että jätin koiran, kapula väliin ja kutsuin siitä. Lopuksi tehtiin paikkamakuu 2min, rivissä Eetu, Tara, Voitto ja Nita. Koetin ottaa Voitolle kunnon häiriöt tyttöjen välissä, mutta eipä se niitä oikein huomannut... Varmasti makasi, ekoilla käskyillä maahan ja ylös.

Seuraavaksi mentiin vähän aksaamaan. Keppejä namialustalla ja ilman, yksittäisenä esteenä keinua, renkaalle irtoamista ja kontakteja aalla. Radanpätkä oli niin yksinkertainen etten jaksa sitä piirtää, lisäksi siitä oli aika monta eri variaatiota. Mutta sisältäen mm. takaakiertoja ja valsseja, mukana yksi hyppy, rengas, putki ja aa, eli ei mitään avaruusfysiikkaa. Tai siis ei pitänyt olla. Meille osoittautui ylivoimaisen hankalaksi vikalla ratavariaatiolla aalta renkaan takaakierto. Ei kuulosta hankalta, mutta kyl maar. Plussana tähän vielä ansaputki, jonka tosin ei pitänyt olla ansaputki, mutta jonka Voitto lukitsi usein jo aan kontakteilla, josta oli suora 90 asteen kulma putken suulle. Voitto tarjosi myös kovasti renkaan kiertämistä kokonaan. Hankalinta tässä oli se, että ongelmat tulivat vikalla pätkällä, ja koira oli jo ihan kielen tippumispisteessä eikä selkeästi jaksanut edes kunnolla yrittää. No, eipä tarvittu kun pari tuumaustaukoa ja ehkä about kymmenen toistoa, sitten meni... Nooh, näistä oppii. Iipu koitti ehdottaa mulle valssia, mutta en saanut sitä sujuvasti tungettua siihen väliin. Kääntökädellä se lopulta sitten meni.

Tein eilen koulussa ratasuunnitelman, jossa on kepitkin mukana, mutta tällä kertaa Voiton kepit oli vähän tahmeana, ja otan varmaan radalle ne joko puolikkaana tai en ollenkaan. Tein myös ylös yksittäisen keppitreenin, jota päästään tekemään vielä tällä viikolla.

Ahkerat treenaajat poseeraamassa: Santtu, Eetu, Nita, Voitto ja Tara.

Agitreenien jälkeen käytiin vielä kävelemässä koko koiraporukan voimin. Voitto sopeutui isoon laumaan hienosti, ja oli kiinnostunut lähinnä kepeistä, raukkaparka. Toiset katosi metsään riehumaan niin Voitto jäi tuijottamaan ihmisiä keppi suussa ("heittäkää!!1"). Se vaan ei ole mikään koirapuistokoira, sinänsä ihan sama mulle, kun tulee kuitenkin kaikkien kanssa toimeen. Olis vaan kiva jos sekin joskus saisi riehua toisen koiran kanssa, mutta kun ei sen sosiaaliset taidot yllä niin suurelle tasolle... Välillä koitti mennä haistelemaan Santun (leikattu uros, Voiton mielestä se oli tyttö) ja Nitan (leikattu narttu) takapuolia, näistä ärähdin ja lopetti kyllä heti, hienoa.

olen onnellinen. mitä sä luulit?

2011-04-27T19:08:00.006+03:00

kuvat © Viivi

ohi kiitää pellot pientareet

2011-04-25T16:10:00.005+03:00

La-su välillä sellaset kahdeksan tuntia yhteensä autossa, mukavata, tällä säällä... Mentiin lauantaina Lappeenrantaan ja oltiin hotellissa yötä (Voitto osaa jo olla hotellihuoneessa yksin ilman että koittaa tassuilla avata oven!).

Pyörähdettiin tosiaan siellä näyttelyssä, aika lailla pyörähdykseksi jäikin. Tuomarin tahti arvostella koiria oli suhteellisen nopea... Muuten oli kyllä ihan rento ja mukava. Tuomarin maku perrojen suhteen poikkesi ihan totaalisesti omastani. Voitto arvioitiin silti erinomaiseksi rotunsa edustajaksi, mutta siihenpä se menestys meidän osalta sitten jäikin. Hirmu kuuma päivä oli viettää näyttelyissä, vähän kadutti (kun sen ilmoittautumisen olisi tosiaan voinut peruuttaakin). Eihän se sää itsekseen, mutta kun oli vielä ihan törkeän ahdastakin, ei mahtunut elämään ollenkaan ja istunut en koko näyttelypaikalla viettämämme ajan aikana kertaakaan. Huhhuh. Nyt odotellaan toukokuun Tampere KV:tä ja sitten vedetään erittäin iloisin mielin turkki alas.

24.04.2011 Lappeenranta KV, tuomari Anatoli Zhuk (Valko-Venäjä), perroja yht. 20 kpl
Voitto VAL ERI/4
Correct type. Very good proportions. Long loin. A bit short & straight upper arm. Very light & very wide steps. Little bit narrow behind. Should be more parallel in front. Exc. temperament.
Vapaasti suomennettuna: Oikea tyyppi. Erittäin hyvät mittasuhteet. Pitkä runko, vähän lyhyet ja suorat olkavarret. Erittäin kevyet ja erittäin pitkät askeleet. Vähän kapea takaa. Pitäisi olla yhdensuuntaisempi edestä. Erinomainen luonne.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä

Löytyipä sieltä jotain hyvääkin, vaan noottiakin tuli melko runsaalla kädellä. Esitin Voiton sairaan huonosti, se oli ihan lahna laiskimus enkä halunnut väännellä sen tassuja, ois näyttänyt varmaan aika karulta. Se näyttikin edestä varmaan ihan karmealta. Noin muutoin Voitto oli neljästä valio-uroksesta pienin, kevyin ja lyhytturkkisin. Faktahan on, että Voitto on todellakin erittäin pieni urokseksi (42cm, alaraja 44cm, saa heittää kahdella sentilllä jos mittasuhteet muuten oikeat, ja useat perrourokset etenkin tietyistä linjoista lähentelee 50cm). Se ei ole enää yhtä kevyt kun junnuna, mutta kun PU-kehän kuvia katsoo, niin kyllä se sieltä melko lailla hyppää silmille. Voittoahan luulevat jopa useat perron omistajat nartuksi tai pennuksi, koska se on niin pieni. (muistellen lenkillä käytyä keskustelua lagoton omistajan kanssa "Onkos se narttu?" "Ei ole ei" "Jaa, no mutta sitten se on varmaan pentu vasta?" "Kyllä se on kohta 2,5-vuotias :D")

Mutta minä en valita, tilasin light-perron ja sellaisen sainkin. Pienet ja kevyet pääsee kovempaa ja korkeammalta :--) Kovasti ilahdutti myös nähdä kehässä muutamia perroja, jotka ei joko a) väistä tuomaria häntä koipien välissä tai b) ole esittäjällään tiukassa otteessa, niin ettei ne pysty väistämään.

kaaos ei karkaa se seuraa mua

2011-04-22T12:03:00.005+03:00

Voiton voivoi-kaket tiistailta (huomatkaa kirahvikaula kaikissa seisomaannousuissa)

Käytiin torstaina iltapäivällä treenaamassa Iipun & Nitan kanssa. Sää oli ihan huippu, mutta koirille tuli kyllä vähän turhan nopeasti kuuma. Voitto läähätti kunnolla jo ekan treenipätkän jälkeen, ja kun vielä treenattiin pienen tauon jälkeen lisää ja sitten juostiin pellolla pallon perässä, se oli ihan kuoleman partaalla.

Voitto teki ekan treenipätkän tosi pätevästi. Aloitettiin paikkamakuulla, Voitto ja Nita vierekkäin ja Iipu katsoi aikaa, aika tarkalleen kaksi minuuttia taisi olla. Voitto makasi tosi varmasti, vähän tylsistyneen näköisenä ja taisi haukotellakin jossain vaiheessa. Olipa kiva kun Voiton häiriöherkkyys on vähentynyt kamalasti, Nita ei ole sille enää ongelma. Kun tehtiin hommia, se ei kiinnittänyt Nitaan huomiota yhtään, sitten kun käveltiin tai seisoskeltiin paikoillaan niin kävi välillä haistelemassa, mutta tuli siivosti pois. Yksilöliikkeissä Voitto teki ekan treenipätkän tosi hyvin, ketjutin seuraamiskaavion ja maahanmeno-luoksari-seisomisen. Palkkana narupallo, leikittiin hetki ja sitten kuvasin Iipun kameralla Nitan tokohommia. Sen jälkeen tokoiltiin Voiton kanssa lisää Iipun kuvaillessa, nyt ei mennyt enää ihan niin pätevästi kun ekalla pätkällä, vesiapina kävi jo vähän ylikierroksilla mikä kyllä näkyi seuraamisissa.

Treenailun jälkeen käytiin tosiaan pellolla. Voitto ja Nita leikkikin vähän ensin, sitten Voitolla alkoi narupallohommat, ja mikä nyt Voiton mielestä olisi palloa kivempaa, ei Nita ainakaan :--D Kiitokset Iipulle seurasta ja kuvista, otetaan pian uusiksi, joko tokon, agin tai mejän parissa!

VAROITUS! Seuraava kappale sisältää kuvamateriaalia ylivireisen espanjanvesiapinan seuraamisesta. Materiaali saattaa järkyttää pilkunviilauksen nimeen vannovia lukijoita.

Sunnuntaina Lappeenranta KV. Tuli tuomarimuutos, oltaisiin saatu rahat takaisin. Jos tuo olisi ollut kevään vimppa näyttely niin olisin peruuttanut ja heittänyt Voitolta turkin pois, mutta kun ilmoitin sen jo sinne Tampereellekin parin viikon päähän, niin ei sitä voisi kuitenkaan vielä ajella.

kaikki hyvin on, en ole erityisen onneton

2011-04-18T16:38:00.008+03:00

Ollaan treenailtu aika paljon viime aikoina, useimmiten treenikaverina Melkku & Eetu-corgi. Perjantaina pyörähdin Voiton kanssa kentällä samalla kun oltiin lenkillä, Voitto oli tosi lahna joten ei tehty oikein mitään.

Illemmalla lähdettiin vielä uudemman kerran kokeileman, Melkun ja Eetun kanssa. Suunnittelin etukäteen pitäväni superpalkkatreenit, mutta Voitto oli niin sairaan innoissaan päästessään hommiin, eli surutta vaan kokeenomaiset ja superpalkkojen siirtäminen toiselle päivälle. Hyppyestekin oli, oma viritys tosin mutta sama se. Paikkamakuu sujui hyvin, aika joku 3min ja häiriönä Eetu + ohikulkevat koirat. Taisin käydä piilossakin, en ole varma. Palkkana narupallon repimistä, ja sitten loput liikkeet kokeenomaisena. Voitto teki molemmat seuraamiset kunnolla (!!), muita ongelmia meillä ei kokeenomaisissa ole ollutkaan eli ihan no problem loputkin liikkeet :--)

Lauantai-iltana treenattiin lisää, samaisella kentällä. Teemana piilopaikkamakuu, joka sujui hyvin. Lisäksi taidettiin ottaa yhdistettynä maahanmenoa, luoksaria ja seisomista. Käytiin vielä treenailun jälkeen lenkkeilemässä, Voitto on vähän ällö kun se ei osaa leikkiä kenenkään kanssa. Ei sen tarvis mikään koirapuistokoira ollakaan, mutta kauhea kun sen kaverit vaan vähenee ja vähenee kun kukaan ei ymmärrä Voiton fiksaatiota palloihin ja keppeihin.

Sunnuntaina meinasin pitää treenitaukoa näin ahkeran treenailun päätteeksi, mutta kuinkas sitten kävikään. Tehtiin pihassa ruutua ja merkkiä, hyppyä, hyppynoutoa tavallisella ja metallikapulalla sekä muutaman minuutin piilopaikkis, menin autotalliin ja koira jäi ulos. Voitto teki hypyn oikein pätevästi, koputan puuta ja sanon että se on oppinut olemaan kiertämättä estettä. Luulisin. Hyppynoudotkin olivat ihan jees, metallin taisi palauttaa ravilla. Ruudussa Voitto oli epätavallisen lahna, veikkaan syyksi lyhyttä välimatkaa kun ei päässyt edes kunnolla juoksemaan, voi surkeus. Merkillä roiski sen sijaan menemään niin vauhdilla että merkki oli vaarassa kaatua. Paikkiksessa Voitto pysyi hienosti, tosin enpä nyt uskonutkaan sen omassa kotipihassa tuovan mitään hankaluuksia.

Koitan tehdä Voitolle nyt mahdollisimman hankalia paikkamakuita (kuitenkin niin että se varmasti pysyy), että kokeen paikkamakuu tuntuisi sitten lyhyeltä ja helpolta, kun ei tarvitse mennä edes piiloon. Ja samalla tietenkin olisi tavoitteena saada se AVO paikkis kuntoon tänä vuonna, tällä tahdilla saattaisi ehkä onnistuakin.

sota on päättynyt palatkaa pariisiin

2011-04-15T17:50:00.005+03:00

Meidän agitreeneistä kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle, syynä se, että treenit loppuu Jyväskylässä kahdeksan jälkeen (virallisesti kahdeksalta, mutta kyllä ne aina vähän venyy), ja sieltä vielä vajaa tunnin ajomatka kotiin. Sen jälkeen en yleensä jaksakaan kun ruokkia koiran ja itseni, käydä suihkussa ja raahutua kuolemanväsyneenä nukkumaan... Ja myöhemmin en yleensä enää muista treeneistä mitään. Viime maanantaina oltiin kahden viikon tauon jälkeen treeneissä. Voitto oli aika super. Ajattelin ensin, että se käy kierroksilla tavallista enemmän, koska ei olla tosiaan hallilla vähään aikaan käyty. Ei käynyt, vaan käyttäytyi jopa poikkeavan hillitysti, siis Voitoksi ;) Vuorossa ei tällä kertaa ollut ohjauskikkoja, vaan tiukkaa käännöstä ja juoksemista. Ja ai että miten hyvin sujui. Voitto ei hakenut ollenkaan eteeni (mitä se tekee paljon, johtuuneeko siitä, että olen huomaamattani palkannut sen aina siitä tai jotain), vaikka mun palkkausajankohta ja -tapa oli taas vähän pielessä, sori Anna, olen murhekryyni tässä asiassa... Mutta kun mun aivot ei taivu ohjaamaan, juoksemaan ja vielä muistamaan palkkaaminen oikeasta kohdasta. Palkkana oli pallo ja sen tuli kuitenkin aina eteenpäin, eli vikan esteen jälkeen Voiton matka jatkui suoraan eteenpäin pallon perässä, eikä ehtinyt hakea minun eteen. Hyvähyvä, paras fiilis ikinä näistä treeneistä!

Muiden kiitäessä radalla Voitto teki puomia, jossa koin ahaa-elämyksen - se kipittää puomin ja aan niin lujaa, että käskyn pitää tulla suunnilleen esteen puolivälissä että koira ehtii jarruttamaan ja reagoimaan käskyyn. Meillä on kaikilla kontakteilla käskynä sekä odota (hidastamista varten) ja vielä erikseen alas oikean asennon ottamiseen, veikkaan että kisatessa tulevaisuudessa (jos siis sinne asti koskaan päästään...) otan käyttöön pelkän hidastamiskäskyn/suhinan. Tai vaihtoehtoisesti, jos Voitto tulevaisuudessa tajuaisi että se asento on ihan pakollinen kontaktien lopussa, ja osaisi ottaa sen vaikka rymistelisi esteen loppuun miten nopeasti. No, on tässä vielä aikaa pohdiskella, kun en tietääkseni ole hetkeen menossa kisaamaan. Tokoiltu on jonkun verran, ja ilmoitin Voiton lopulta myös kokeeseen. Se on 28.5 eli vielä kuutisen viikkoa, huhhuh. Koputan puuta, mutta Voitto ei nykyään ole kovinkaan herkkä häiriölle, joten en usko koeolosuhteiden tuovan kamalasti muutosta meidän tekemisiin. Tosin ketjuttamista ollaan edelleen tehty aivan liian vähän. Muuten ALO-liikkeiden ketjutus on Voitolle ihan piece of cake, mutta kaksi seuraamiskaaviota putkeen ei vielä kuulu koiran vahvimpiin puoliin. Suunnitelmissa olisi tehdä nyt ennen koetta paljon molempia seuraamisia putkeen superpalkalla, mutta myös paljon lyhyempiä pätkiä välissä, ja niihin tietysti myös kunnon palkka. Muuten en seuraamisessa jaksa pahemmin nipottaa Voiton kanssa. Lahnailua en tietenkään katsele (tähän tehoaa onneksi aina tuumaustauko ja lelu), enkä edistämistä, mutta normiseuraamisessa olen vaan hyväksynyt sen asian, että Voiton tekniikka nyt on mikä on. Kunhan häntä heiluu ja koira on iloinen niin kaikki on hyvin. Tuntuu, että jos alan nyt kertomaan sille että hei muuten, seuraat muutaman sentin liian edessä ja asentosi on ihan väärä, niin seurauksena on vaan pahempia ongelmia. Voitosta on tullut iän myötä aikamoinen herkkis sen suhteen, jos huomautan sille jostain, enkä halua että sen varmuus seuraamisen suhteen häviää, nyt kun se on saatu kunnolla kasattua. Eikä minua sen tekniikka edes haittaa, päinvastoin, olen onnellinen koska se seuraa niin iloisena ja häntä heiluu lähes poikkeuksetta.

Muista alokkaan liikkeistä jäävät ja luoksari on kunnossa, hyppyä pitää treenailla vielä, mutta olen onneksi jo aika hyvin saanut palkattua Voiton aina esteen yli, ja se alkaa pikkuhiljaa jo tulemaan oikeaan kohtaan. Välillä se edelleen kiertää esteen, joten treeniä vielä tarvitsee. Viimeksi tokoa ollaan treenattu kunnolla tiistaina, jolloin Viivi oli kuvaamassa meitä läheisellä kentällä. Liikkeet meni muuten ihan erinomaisesti, mutta Voitto kriisitti metallikapulan kanssa. Huomautin sille kapulalla leikkimisestä, ja kohta se ei halunnut ottaa kapulaa suuhun enää ollenkaan. Voi herkkiksen herkkis. Avuksi riensi naksutin, ja sujuihan se jotenkin sitten.

Jälkimmäisessä seuraamiskuvassa olen juuri kääntymässä, ei sen poikittaminen nyt noin kamala ole... Kaikki kuvat on tosiaan Viivin ottamia.

voitan kaikki vaikeudet ja viivästykset

2011-04-10T18:05:00.005+03:00

Lauantaina käytiin treenaamassa kokeenomaisia parkkiksella. Millonkohan viimeksi ollaan Voiton kanssa treenattu ulkona ihan kahdestaan. Häiriötä ei pahemmin ollut, lenkkeilijöitä ja autoja meni ohi. Ensin paikkamakuu 3min, tässä ei ongelmaa, paitsi taisi nousta vasta toisesta käskystä ylös. Seuraavana kytkettynä seuraaminen, joka oli tosi hieno. Palkkana kehut ja suoraan vapaana seuraamiseen. Ihan järkyttävä, Voitto ei lähtenyt yhtään mukaan ja juoksuosuus oli pahin, se ei edes nostanut vauhtia vaan jäi törkeästi jälkeen. Tuumaustauko, lelun repimistä ja uusiksi molemmat seuraamiset, jättebra, ihan eri meininki tekemisessä. Vähän silti jäi mietityttämään, että mikä vaivasi ja mitä jos se tekee saman kokeessa (soitan sille silti ensi viikolla koepaikkaa, ehkä meille käy niin kuin otsikko kertoo). Ketjutettuna seuraamiskaavioiden jälkeen vielä maahanmeno, luoksetulo ja seisominen, ja koira palkkaantui kehuista tosi hienosti, muttei nostanut kuitenkaan liikaa kierroksia, vire oli tosi hyvä. Seisomisen jälkeen palkkasin lelun repimisellä ja sitten otettiin vielä kokeenomaisena AVO kaket ja nouto, jotka sujui hyvin. Kuvasii: Tänään käytiin Länkipohjassa mätsäreissä. Voitto esiintyi kivasti ja oli isojen koirien PUN1 ja kaupan päälle vielä BIS4. Totojuoksuunkin ilmoitin koiran pinkomaan, pikkumies kiisi kolmanneksi.

mä tiiän miten koirat saa tottelemaan

2011-04-08T22:56:00.005+03:00

Tänään käytiin ennen kotiinlähtöä Oulussa treffaamassa Jenna & Noomi-irski! Käytiin ensimmäisenä kentällä, Noomi ei ymmärrä Voiton pallo- ja keppifiksaatiota. Pikkuirski haluaa leikkiä ja toinen vaan touhuta pallojensa ja keppiensä kanssa, ihan tylsä. Kentällä myös vähän treenattiin, Voitto ei ollut ihan parhaimmillaan, jotenkin tönkkö. Olisiko laukun takana odottanut pallo vaikuttanut asiaan. Lopun paikkamakuun jälkeen vähän pidempi seuraamispätkä, joka oli jo paljon parempi. Kiva kun saadaan kokemusta erilaisista treenipaikoista ja -kavereista, tekee hyvää meille. Kentällä oleillessa muutama lapsi meni ohi, ja joku kertoi kavereilleen tietävänsä miten koirat saa tottelemaan. Ai jaa, miksei kertonut meillekin, oltaisiin niin haluttu tietää. Treenaamisen jälkeen käveltiin vähän keskustassa. Oli autoja ja ihmisiä ja liikennevaloja ja ääniä. Voitto kohtaa asiat onneksi rennosti vieressä, hihna löysällä ja silmät pyöreänä, ilman vauhkoilua. Tämä siis koiralta, joka asuu pikkukaupungissa ja jonka hihnakäytökseen ei koskaan ole panostettu... Kun keskustaan tultiin niin ruokaa oli kanssa pakko saada, syömisen kunniaksi käytiin sitten vähän urheilemassakin, tai siis koirat ainakin juoksi. Kaikki kuvat on Jennan ottamia!

harva jaksaa enää puhua kun jäljellä on 100 km Ouluun

2011-04-07T11:49:00.005+03:00

Ollaan Voiton kanssa Oulussa! Tiistaina äiti kertoi että lähtee keskiviikkona tänne ja tulee perjantaina illalla tai lauantaina aamulla pois, minä halusin tietty kans mukaan. Ja mitäs siinä muuta kun kouluun viestiä että sori enpä tuu nyt pariin päivään ja keskiviikkona iltapäivällä matkaan. Viiden tunnin matkustamisen jälkeen oltiin perillä, nyt ollaan lähinnä palauduttu matkasta, vähän aamulenkin lomassa treenattiinkin (miten voi olla mahdollista että näin pohjoisessa on paljon enemmän sulia paikkoja kun meillä kotona...). Perjantaina luvassa vähän enempi ohjelmaa :) Ja sitten palaten ajassa pikkusen taaksepäin. Voittoa vaivasi alkuviikosta ilmeisesti mahatauti, oksensi ekan kerran sunnuntaina aamulla kuuden aikaan, sitten vielä pari kertaa sunnuntaina päivällä ja vielä maanantai-yönä. Maanantain olinkin sitten Voiton kanssa kotona. Tosi hyvin pikku-ukko palautui taudistaan, ja oli jo maanantaina päivällä ihan normaali, vaikkei tietty ihan normaalisti voitukaan riehua.

Tiistaina käytiin treenaamassa Melissan & Eetu-corgin kanssa. Ihan ex tempore päätettiin lähteä, melkein-sula paikkakin löytyi keskustan suunnalta. Kunnon häiriötreeniä luvassa siis, vieressä päiväkoti ja autotie kevyen liikenteen väylällä, aika paljon oli siihen aikaan porukkaakin liikkeellä, ja lisäksi Melissan kaveri Tuija kävi kahden koiransa kanssa paikalla. Eetu ja Voitto ei ole ennen nähneet, mutta tuli kyllä toimeen. Eetu on Voittoa about vuoden nuorempi. Alun haisteluiden jälkeen pojat menetti aikalailla kiinnostuksensa toisiinsa. Vähän Voittoa ällötti, muttei sanonut mitään ja heti pois-sanan kuullessaan lähti hommailemaan omiaan. Ja sitten niihin treeneihin! Voitto teki aika lailla paljon kaikkea. Häiriötä se ei ottanut oikein mistään, vaan keskittyi täysillä hommiin, super :)

Seuraamiset ja jäävät: Näistä ei missään mitään valittamista. Ihme kyllä parkkiksen maa oli tällä kertaa jopa tarpeeksi kuivaa, että siihen pystyi menemään ripeästi maahan. Harvinaista herkkua tuollaisen diivailijan kanssa, siinä parkkiksella oli vesilammikoitakin ja kaikkea kauheeta...
Luoksetulo: Otettiin stopilla ja ilman. Vauhdeissa ei valittamista, tuli koko ajan laukalla ja stoppasi hyvin. Ei tainnut olla takapalkkaa (voisin joskus opetella kirjoittamaan treenaamisia ylös silloin, kun vielä muistan mitä tehtiin...).
Paikkamakuu 2,5min: Eetu vieressä, se ei ihan malttanut, kun parhaita koirakavereita näkyi kauempana. Voitto pysyi hyvin, vaikka sitä selvästi vähän ahdistikin Eetun nouseminen ja steppailu. Ei kuitenkaan inissyt, haisteli vaan pari kertaa ilmaa, muuten piti koko ajan kontaktia yllä. Palkan kävin heittämässä sen taakse palatessani luokse, ja vapautin suoraan ilman perusasentoa lopussa.
Kaket: Sekä avo ja voi, avo-kakeissa pidempi välimatka. Voi-kakeissa s-i vaihto osoittautui hankalimmiksi, meinasi mennä maahan. Tätä siis treenailtava enemmän ja annettava selkeämpi käsimerkki. Muut vaihdot ok.

Tänään kentällä treenaillessa kaikki sujui maahanmenoa lukuunottamatta hyvin. Ei kelvannut sekään kenttä, vaikka mun mielestä se oli aivan uskomattoman sula tähän aikaan vuodesta, vähän kostea vaan. HUOKAUS, ei voi muuta sanoa. Menee kyllä maahan, mutta istumisen kautta ja hitaasti ilmeellä "ÄL-LÖT-TÄ-VÄÄ........". Tehotreeniin tämäkin. Paikkamakuussa en laskenut aikaa. Ohi meni kaksi koiraa paikkiksen aikana, niistä ei ottanut ongelmaa. Muiden liikkeiden aikana ohi meni paljon pyöräileviä lapsia, katse ei edes harhaillut sinne suuntaan, hyvä niin :) Maahanmenon lisäksi ainoa miinusmerkkinen asia oli ensin ketun katkeaminen kesken repimisen tiistaina treenatessa ja tänään vuorostaan skunkki otti ja katkesi :----( Mistä löydän tarpeeksi kestäviä leluja tuolle...

hurmuri on aina imagonsa vanki

2011-04-02T20:41:00.018+03:00

Viime viikot on menneet aika lailla vaan lenkkeilyn parissa. Takatalvi puudutti omistajan aika totaalisesti tokon suhteen :) Kevättä ja kesää on odoteltu kovin, ja mieli tekisi etenkin mejäilemään jo. Siihen kun ei oikein lumihangessa pysty. Voiton turkki on kasvanut kovasti, keskiviikkona (jolta kuvatkin on) koitin sille pinnejä pitkästä aikaa. Aika huvittava ilmestys...

Agitreeneissä on käyty lähes normaalisti, viime maanantaina oltiin pois. Niistä ei sen kummempaa mainittavaa, kun että alkaa pikkuhiljaa olemaan ihan kaikki esteet kunnossa! Renkaasta Voitto ei ole mennyt kertaakaan väärästä raosta, keinu on sen mielestä jo ihan mukava, vaikka eteneminen onkin vielä vähän varovaista, mutta hakee kuitenkin keinulle tosi innoissaan ja on siitä ihan täpinöissään, ja myös ne kepit on alkaneet sujumaan :) Vasemmalla puolella ohjatessa hakee itse oikean välin, oikealla vielä hankalampaa koska ollaan treenattu sitä vähemmän. Kaikki 12 keppiä on kuitenkin jo poikkeuksetta (paitsi kotona treenatessa) mukana, oon tähän tosi tyytyväinen.

Tokoa ollaan siis treenattu tosi vähän, sisällä vaan, kun säät ei oikein ole suosineet. Tein kyllä treenisuunnitelman keskiviikolle, mutta ei päästykään sitä toteuttamaan kun tuli muuta ohjelmaa. Ehkä sitten ensi keskiviikkona... Sisällä on tehty eniten kakeja, erityisesti i-s vaihtoja. Pikkuhiljaa on nekin alkaneet sujumaan, tekniikka on jo kohdillaan eli ei etene, mutta varmuutta pitäisi vielä saada lisää. Lisäksi olen naksutellut luoksetulon stoppia ja merkkiä. Ruutuakin vähän, mutta sisällä se on tosi hankalaa. Aiemmin tällä viikolla Voitto pääsi pitkästä aikaa kokeilemaan tunnarikapulan pitoa, ja se on edelleen aikamoinen hammastikku pikkumiehen mielestä... ;) Eilen naksuttelin tavallisen kapulan pitämistä sivulla, se sujuu jo tosi hyvin ja saan ihan rauhassa ottaa kapulasta kunnolla kiinni, eikä Voitto silti pudota kapulaa ennen käskyä.

Tänään treenailtiin pitkästä aikaa ulkona tokoa. Lenkin yhteydessä vaan pieniä juttuja, oltiin autotiellä, mutta oli niin hiljaista että ihan rauhassa sai koira olla irti. Aluksi hieman pidempi seuraamispätkä, joka sujui tosi hyvin. Tauko on tehnyt terää ja Voiton silmistä paistaa into kun se saa touhuta :) Seuraavana maahanmenoa, jonka haasteeksi osoittautui märkä tienpinta. Meni hitaasti maahan, josta katsoin tarpeelliseksi huomauttaa kunnolla-käskyllä. Herkkisperro otti tästä kovin itseensä, ja seuraavalla yrityksellä se jäi hämmästyneen näköisenä haahuilemaan käskyn jälkeen. Stoppasi kyllä, muttei selkeästi tiennyt mitä tehdä. Seurasi hihnan repimistä ja maahan-käskyjä leikin lomassa, jonka jälkeen mieliala kohosi Voitolla varmaan sata pykälää. Näin ollen seuraava yritys sujui ripeästi ja innolla, joten siihen lopetettiinkin, palkkana hihnan repimistä. Otin vielä yhden liikkeestä seisominen, jossa oli tosi hieno stoppi. Ollaan sisällä tehty luoksetulon yhteydessä ja välillä leikinkin lomassa seisahtumisia stop-käskyllä, josta on selvästi ollut hyötyä myös liikkeestä seisomisessa, vaikka käytössä onkin eri käsky, "seiso". Tästä on tulossa yksi meidän varmimmista liikkeistä.

Nyt pitäisi vähän aktivoitua tokon saralla, sillä olen katsonut meille jo kokeetkin valmiiksi, kun niitä sattuu olemaan lähistöllä. Toukokuun lopussa pitäisi olla eka koe, Orivedellä. Viikkoa ennen sitä on Caraydan-leiri, josta toivon mukaan jää myös onnistuneet fiilikset kaikista alo-liikkeistä, jotta leirin ja kokeen välissä oleva viikko voitaisiin olla treenaamatta. Jonkun treenisuunnitelmankin voisi laatia, jos osaisi :)

mutta silti varmaan onnellinen

2011-03-16T16:30:00.003+02:00

harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa

2011-03-15T19:09:00.004+02:00

Sunnuntaina oli siis möllitoko, Lempäälän Best in-areenalla. Voiton ilmoitin tällä kertaa alokkaat-luokkaan, jossa ei saanut palkata ja paikkamakuu oli täydet 2 min. Voitolla ei kehässä ollut sitä tuttua menoa ja meininkiä- asennetta, joten meidän suoritus jäi kyllä harmittamaan... Tuomarina oli Päivi Männistö ja meidän luokassa oli 14 osallistujaa. Tässä ne pisteet ja kootut selitykset:

luoksepäästävyys 10 pysyi sivulla, haistoi tuomaria ja käänsi heti katseen takaisin minuun.
paikkamakuu 2 min 10 meidän ryhmässä kaikki pysyivät paikallaan, niin myös Voitto. Tämän liikkeen takia me tultiin näihin mölleihin ja sen onnistuttua pisti kyllä hymyilyttämään :) Voitto oli ihan rivin keskellä, molemmilla puolilla taisi olla kolme koiraa.
seuraaminen vapaana 9,5 annoin kuulemma jonkun avun alussa, en itse muista minkä. Siitä lähti puoli pistettä. Muuten kuulemma tosi hyvä seuraaminen, mun mielestä hirveää, ei pitänyt jatkuvaa katsekontaktia ja juoksuosuudessa jäi jälkeen.
liikkeestä maahanmeno 0 joo just... Tässä oli nyt joku ongelma melkein kaikilla koirille, oikeasti meidän ryhmästä vissiin kaksi koiraa meni maahan, kaikki muut jäi seisomaan. Mitä ihmettä, sanon minä. Voitto ei ole ikinä ennen tehnyt näin, ja se, että muutkaan ei menneet maahan, sai epäilemään että alustassa olisi koirien mielestä jotain epämiellyttävää. Kun käännyin ja huomasin että koira seisoi, karjaisin uuden käskyn ja siitä meni maahan hiiitaaaasti.
liikkeestä seisominen 10 se oli oikeasti hieno. Seurasi hienosti ja pysähtyi heti.
luoksetulo 10 ei valittamista tästäkään, lähti täydellä laukalla, jarrutti hyvin ja tuli tosi siististi sivulle. Jeee!
estehyppy 5 jaaha. Lähti hypylle laukalla, hyppäsi, ja... Kiersi seisomaan esteen viereen. Teki siis juuri sen, mitä ollaan kovasti koitettu kitkeä pois. Treenasin tätä viimeksi silloin tokokoulutuksessa, jossa ei kiertänyt, joten en osannut edes huolehtia tästä. Tehotreeniin siis tämä. Tuomari sanoi, että olisin antanut käskyn aiemmin niin olisi seisahtunut esteen taakse, pitäisikö siis kokeilla sitä.
kokonaisvaikutelma 10 tuomarin sanoin: koira tekee hyvin, kaunista tokoa, ohjaaja jännittää liikaa... :)
yhteensä 84/100p ja sijoitus 4./14

Onnittelut Ilonalle & Nitalle jotka kilpailivat hienosti 72 pisteen arvoisesti mölliluokassa! Nita on oikein pätevä likka ja parantanut minun mielestä huomattavasti suorituksiaan viime aikoina :)

sinä olet minun tuulensuoja

2011-03-12T12:16:00.007+02:00

Vedettiin ihan pikaiset treenit tänään Viivin & Rommin kanssa. Meillä tavoitteena oli tehdä vaan paikkamakuuta häiriössä, kunnon palkalla tietysti. Siinä sivussa vähän temppuiltiin ja vähän jotain seuraamispätkää. Naksuttelin pari merkkiä ja ohjattua myös.

Paikkamakuut meni oikein hyvin, Voitto makasi rennosti paikallaan. Ekassa Rommi oli vieressä, siinä ei ollut mitään ongelmaa kummallakaan pojalla. Matka taisi olla ihan täysi? Rommin vapauttamisen jälkeen olin vielä puolisen minuuttia piilossa, joka sekin sujui hyvin. Tämän jälkeen tein vielä yhden pk-tyylisen paikkamakuun, Rommi teki liikkeitä ja Voitto oli vieressä paikallaan. Vähän se käänteli päätään kun Viivi ja Rommi meni ohi, mutta ei kuitenkaan ollut mitään lähtöaikeita. Liikkeissä Voitto oli vähän turhankin täpäkkänä, mutta teki kuitenkin suhteellisen tarkkaa työtä. Ihan kivaa menoa siis! Huomenna mennäänkin sitten möllitokoilemaan :)

Voitto on nyt ilmottu Tampereelle 8.5, ja Lappeenrantaan 24.4 olis kanssa ilmoittautuminen lähdössä :) Tällä hetkellä Voitto melkein 2,5v näyttää ei-niin-aseteltuna tältä:

Turkki on jo ihan kiva, pikkuisen olen saksinut jotain pidempiä tupsuja, mutta muuten en ole jaksanut tehdä sille oikein mitään. Auki se kuitenkin pysyy hyvin, tosin eipä noin lyhyestä oikein ole takkuuntumaan... Etenkin selästä turkki on tosi kivan tuntuista.

hei mistä näitä keksejä saa ostaa

2011-02-27T22:20:00.008+02:00

Sunnuntaina oli Aktiivicolliet ry:n tottelevaisuuskoulutus Längelmäen Kana-areenalla. Päätin nyt lähteä vaikka lauantai-illan vietinkin kuumeessa. Oltiinkin ekaa kertaa toko/pk-hallissa, oli tosi kivan kokonen ja hyvä pohja ja LÄMMITETTY voitteko kuvitella, pientä luksusta! Kouluttajana oli Markus Kuusela. Päästiin paikan päälle Jennan & kumppaneiden (team Silakka) kyydillä, kiitokset vielä! Sipin ja Jennan lisäksi tuttuja oli myös Evie & Soolo, oli tooosi kiva nähdä pitkästä aikaa ja kentän laidalla Evie & Jenna & minä pidettiin huoli ettei ainakaan nälkiinnytä, oli muuten hyviä keksejä!

Voitto vietti suht runsaasti aikaa häkissä, jossa se apinoi ja käyttäytyi tasaisin väliajoin. Sanon jälleen kerran että seuraava koira viettää sitten erittäin paljon aikaa pennusta lähtien häkissä, myös niin että mä olen jossain kaukana! Voitonhan mielestä häkki on tosi jees paikka oleilla ja rauhoittua niin kauan kun mä olen siinä suht lähistöllä, siihen se sitten tosiaan jääkin... No joo, oli se siellä välillä hiljaakin.

Ensimmäisellä omalla vuorolla tehtiin seuraamista ja leikittiin. Voiton tapporavistus, jonka se suorittaa joka kerta saatuaan lelun repimisen jälkeen itselleen, herätti jälleen hieman huvitusta yleisössä :D Voitto repi ihan sairaan hienosti lelua, kuulin yleisöstä mutinaa tyyliin että ulkonäkö pettää. No onhan se kieltämättä aika raivokas repimään :) Koulutuksessa tosiaan oli meidän lisäksi neljä nahkacollieta, yksi pehko ja saksanpaimenkoira - kuka ei kuulu joukkoon? Voiton harteille jäi siis "puudelipuolen" edustus ja se suoriutui tehtävästä ihan kunniakkaasti. Kerroin meidän ongelmakohdan olevan lähinnä seuraamisen käännöksissä, ja sain neuvon uuteen palkkaamistapaan, eli lelu vasemmassa kädessä ja palkkana se tiputetaan koiran takapuolen päälle. Edistämiseen ja huonoihin vasemmalle käännöksiin ja täykkäreihin (jonka teen myös vasemmalle) apuna siis tämä, ja toimi ihan hurrrrjan hyvin, olen tosi tyytyväinen! Lelun repimisessä sain myös neuvon puruasennon korjaamiseen. Voittohan siis repii lähinnä etuhampailla (itse en ole tähän edes kiinnittänyt huomiota), neuvona oli että kun menee repiessä koiraan päin niin se ottaa lelua taaemmas. Voitto repi myös täysin vieraan ihmisen kanssa lelua tosi raivokkaasti ja voimalla, hieno!

Toisella vuorolla kerroin ongelmakohdaksi noudossa kapulalle hyppäämisen. Tämähän on meillä paljon pahempi metallilla. Otettiin ensin puukapulalla, ja se olikin tosi sievä. Palautus oli tosi hieno. Vähän se loikkasi kapulalle, mutta pieni kauneusvirhe vaan kuulemma, eikä edes varsinainen virhe, ja jos sitä lähtee korjaamaan niin voi kuulemma olla seurauksena pahempia ongelmia. Että ehkä nyt tyydyn tähän! Seuraavaksi metallinouto, jossa Voitto teki juuri niin kun oletinkin eli hyppäsi kapulalle ja huitoi sitä tassuilla. Otti kyllä sitten itsenäisesti sen suuhun ja palautti hyvin. Tähän tehtiin sitten samaa kun olen kotonakin tehnyt, eli ei kapulan heittämistä, vaan koira odottamaan ja ohjaaja vie kapulan eteen. Tässä se loikkasi vielä, muttei leikkinyt enää. Seuraavaksi kapula ohjaajan ja koiran väliin, ja se olikin sitten vielä parempi. Näitä vaan nyt lisää sitten kotonakin treenatessa.

Markus kyseli sitten että onkos muuta mielen päällä mitä haluisit treenata, totesin että ei varmaan ja kommentti oli että "joo okei, no huomenna siis varmaan sitten kokeisiin" hehee voisin! Ei mutta tänään tuli oikeesti ekaa kertaa sellanen fiilis että vitsit, mä ilmotan sen kokeeseen! (johtuneeko siitä että meiltä kysyttiin myös missä luokassa kisataan kun tehtiin pari liikettä.... leija!!) Pitäis käydä koekalenteri kunnolla läpi vaan niin kyllä sieltä varmaan joku sopiva löytyy! Sitten lopuksi tehtiin vielä paikkamakuu rivissä, joka oli ihan hyvä, ei siis noussut. Kävin kyllä aika usein palkkaamassa mutta parempi se onkin vähän varmistella. Sitten tehtiin vielä itsenäisesti alon ja vähän avonkin liikkeitä Jennan kuvaillessa ja lopuksi vielä pari hyppyä.

Hyvä mieli jäi koulutuksesta, näitä lisää, tykkäsin! Mukaanhan mahtui myös paljon teoriajuttuja mms. saalisvieteistä ja myös toisten koirakkojen suorituksista tuli tietysti paljon hyviä vinkkejä. Voittokin on 5h hallilla oleilun jälkeen suhteellisen väsynyt, kun ei se siellä häkissä juurikaan nuku ja touhuttukin on tietty paljon. Hieno vesiäinen se on :)

Kuvat on Jennan ja Evien ottamia!

pakkastokoa

2011-02-19T17:29:00.005+02:00

Kun oli vain parikymmentä astetta pakkasta niin pitihän sitä päästä treenaamaan. Voitto teki ohjattua ekaa kertaa ulkona. Naksuttelin ensin merkkiä ja sitten oikealle kapulalle menemistä, lopulta sitten kokonaan. Lisäksi alokkaan liikkeitä tehtiin ja sisällä vielä voittajan kaukoja, jotka Voitto on viimeaikoina alkanut handlaamaan tosi hyvin. Videolle saatiin ohjattu nouto.

maltti on valttia

2011-02-15T18:20:00.005+02:00

Blogin päivittely on "vähän" jäänyt. Ei tässä sen kummempia kuitenkaan. Viime viikonloppu oltiin Joensuussa, Toivo oli lenkeillä meidän mukana, jäällä lähinnä käveltiin. Pärjään kahden koiran kanssa ihan jees vaikkei toinen oma olekaan (ja nämä ei siis ole mitään parhaita kaveruksia, kyllä ne nyt toista silmissään sietää mutta siihen se jääkin), Toivolla on pitkä flexi joten Voitto saa kirmailla vapaana. Kerran laitoin Toivolle flexin ja Voiton hihnan putkeen että sai olla vielä vapaammin, Voitto bongasi sitten jossain vaiheessa hihnansa ja lähti repimään sitä ihan innoissaan, pieni ärrieri :D

Agilitytreenejä on kahdet takana, eilen ei oltu kun pakkanen hipoi kolmeakymmentä ja hallissa ei tosiaan ole lämmitystä. Ekalla kerralla eli 31.1 Jari veti treenit, 7.2 sitten tuttuun tapaan Anna. Ollaan koettu sekä onnistumisen fiiliksiä että suuren suurta epätoivoa :) Meidän ongelmat kumpuaa siitä, että mun ohjaus on kerronkomistävoittemyösarvata. Voittokin on radalla vielä malttamaton, lähtötilanteessa on paljon harjoiteltavaa, ja koska se ennestäänkin on radalla kiihtyneessä mielentilassa ja myös sen asenne on kovin raivokas, otan siitä jotenkin alitajuntaisesti kovasti paineita. Tästä seuraa mokailua, josta seuraa koiran kiihtymistä entisestään. Tällä kombolla saadaan aikaan melko katastrofaalisia suorituksia, sanoisinko. Mutta niinä hetkinä kun pelataan hyvin yhteen, niin saletisti natsaa :) Niitä hetkiä saisi vaan olla vielä enemmän, mutta eipä tässä auta kun tehdä töitä asian kanssa. Voiton kääntymiseen olen kiinnittänyt huomiota, siis positiivisessa mielessä, se kääntyy järjettömän siististi!

Onnistumisen tunteita on koettu myös kepeillä! Voitto on tehnyt aiemmin maksimissaan kuutta keppiä ja viime aikoina vain muutamaa, kun ollaan korostettu itsenäistä etenemistä kepeillä. Eteneminen onkin jo tosi varmaa ja Voitto osaa etenkin vasemmalla puolella ollessaan pujahtaa poikkeuksetta oikeaan väliin. Viime kerralla hallilla kokeiltiin sitten ihan niitä oikeita keppejä, kaikkia kahtatoista. Palkkasin ensin aloituksessa vain oikeaan väliin menosta, ja lopulta sitten mentiin ihan kaikki kepit. Voitto oli aivan super. Se suoritti kaikki 12 keppiä kuin olisi ikänsä moista tehnyt, jesjesjesjesjes! Ihan paras!

Tokoiltu ei olla yhtä paljon kun ennen, joku pakkasraja silläkin. Vähän ohjattua on treenailtu sisällä, ja merkkiä. Noudoissa malttamista ja kapulan pitämistä. Olen myös pitänyt kapulaa meidän välissä ja jättänyt Voiton kapula suussa odottamaan. Koitetaan pikkuhiljaa hioa sitä iloloikkaa kapulalle kokonaan pois, se on vähän rasittava :) Seuraamishommia ei nyt ole tehty yhtä paljon, käännöksiä vähän. Olen todennut että täykkäri vasemmalle taitaa olla paras ratkaisu. Yksi suora seuraamispätkä tältä päivältä on videolla, lisäilen sen jossain vaiheessa. Jäävissä, maahanmeno saisi olla nopeampi (syytän tästä jäistä maata). Seisomisessa on ollut aika paljon apuja joita pitäisi häivyttää pois. Hyppy on hieno, siinä ei valittamista.

näin minä vihellän matkallani

2011-01-30T12:30:00.002+02:00

Kuvat on tältä päivältä ja videot on lauantailta 22.1 kun reenailtiin Viivin & Rommin kanssa.

Ja mulle nauraa variksetkin

2011-01-23T19:01:00.004+02:00

Viime perjantaina eli 14. päivä olin Längelmäellä Jari Suomalaisen Tie tähtiin - huippuagilityn vaatimukset ja todellisuus- luennolla. Luento oli tosi mielenkiintoinen! Olin vielä Evien luona yötä, ja näin pitkästä aikaa Sooloa ja Kingiä. Soolo on ihan samanlainen kun Voitto tuossa iässä, pieni apina jolla riittää kyllä menoa ja meininkiä. Tuli ihan nostaloginen olo kun katteli pienen kollien touhuja :) Voitto ei ollut mulla mukana, mutta keskiviikkona se näki saksanpaimenkoira Almaa, kun käytiin lenkkeilemässä ja treenaamassa reilut kaksi tuntia. Sitten lauantaina nähtiin vielä Viiviä & Rommia ja tehotreenattiin tokoa! Lauantain treeneistä mulla on videoitakin ja saan toivottavasti siirrettyä ne nettiin vielä joku päivä...

Sitten nyt sunnuntaina oli vuorossa meidän ekat tokoepikset, jännää! Matkustettiin Jyväskylään hytisemään Taitavien tassujen hallille, jossa oli oikeasti aivan sairaan kylmä, siellä ei ollut lämmitystä ollenkaan. Ilmoittelin Voiton varmuuden vuoksi nakkiluokkaan, jossa saa palkata (tätä oikeutta käytin tosin ehkä kaksi kertaa...), paikkamakuu on vain 1min, jäävissä etäisyydeksi riittää hihnan mitta eli koira saa olla kaiken aikaa kytkettynä (juu ei ollut ollenkaan...) ja seuraamisia on vain toinen. Uusi paikka ja tilanne kuitenkin niin aloiteltiin helpoimman kautta. Omaa vuoroa odoteltiin ties kuinka pitkään ja kehässä oli aiemmin ollut lapsi ja koira- kisat, joten nameja oli tippunut sinne vähän runsaammalla kädellä :) Hyvin kuitenkin selvittiin, vaikka alussa etenkin oli nenä ihan kunnolla maassa, hyh. Tavoitteena oli paikkamakuun onnistuminen, se on tärkein! Näin meille tuli pisteitä:

luoksepäästävyys 10 (tuomaritäti on iiiihana, sanoi Voitto)
paikkamakuu 1 min 9 (pyysin koiran liian aikaisin perusasentoon... tyhmä)
kytkettynä seuraaminen 8½ (yksi sana riittää: järkyttävä.)
liikkeestä maahanmeno 9 (vähän hidas)
luoksetulo 10 (oikeasti kympin arvoinen, tosi hieno)
liikkeestä seisominen 10 (sekin taisi olla ihan kympin arvoinen)
estehyppy 8 (steppaili kun palasin sen luokse)
kokonaisvaikutelma 10 ("iloista tekemistä, hyvä!")
yhteensä 194,5p ALO1 ja 1./16

Hurjasti tuli palkintoja, hyvät sponsorit ;) Voitto ei musta ollut ihan parhaimmillaan ja kytkettynä seuraaminen erityisesti oli ihan hirveä. Jos Voitto olisi seurannut edes puoliksi yhtä hyvin kun yleensä, se olisi saanut varmaan 12 sitten kerta tuolla kasi puoli. Tuomaritäti tykkäsi kovasti Voittosesta ja kehui vielä kun menin hakemaan palkintoja että oli tosi taitavaa tokoilua ja kaunista katseltavaa. Tuloksia luettaessa Voiton nimi herätti jostain syystä huvitusta yleisössä...

harmitokoa

2011-01-10T17:55:00.004+02:00

silakkakoira poseeraa

Treenailtiin eilen Viivin & harmis Rommin kanssa. Voiton nappasin mukaan suoraan puolentoista tunnin lenkin jälkeen, joten se ei ehkä ollut ihan terävimmillään. Treenattiin meidän lähellä, lunta oli pienelle kaljulle perrolle liikaa, se ei oikein toiminut. Seuraamispätkät oli kamalia ja muutenkin yh. Meidän auratulla pihalla tuli sitten tunti-pari myöhemmin hyviä seuraamisia, pieni diivailija...

Käytiin myös lenkkeilemässä, Voitto oli yllättävän sosiaalisena, yleensä vaan väistelee Rommia. Siitä huomasi että sen olis tehnyt mieli leikkiä Rommin kanssa mutta ei sit kuitenkaan, komensi vaan. HYI ÄLLÖt riitti ja pysyi ruodussa lopun matkaa. Voitto harrasteli myös koskemattomaan hankeen kaivautumista, kieriskelyä ja lumiloikkia. Kun oltiin takaisin pihassa lenkin jälkeen, oli tosiaan ne hyvät seuraamiset ja lisäksi kiva luoksarin stoppi - takapalkka rocks! - josta videomateriaalia tässä:

Treenien alusta jäi vähän paha maku suuhun mutta lopun seuraaminen pelasti! Tavoitteena päivälle oli, ettei koira ota Rommista minkäänlaista häiriötä ja se tekee sievän paikkamakuun koira- ja ihmishäiriössä, ja molemmat toteutuivat, joten tyytyväinen pitää olla.

this is our lives on holiday

2010-12-31T13:49:00.007+02:00

Todistettavasti olen myös treenannut joululoman aikana! Voitto on ollut ihan ok. Luoksetulossa se jää ehkä aavistuksen liian kauas - mutta tekee siinä hyvän stopin. Seuraamisessa se poikittaa edelleen vähän ja tekee liian väljät täykkärit - mutta niitähän voi aina treenata, ja ainakin se seuraa iloisesti ja pitäen kontaktin ;) Pitää alkaa luoksetulolle nyt tekemään jotain ja täykkäreitä vaikka imuttamaan tai jotain, mutta pikkuvikoja nämä, oon edelleenkin mahdottoman tyytyväinen kun se jaksaa tehdä niin paljon eikä vaadi enää palkkaa juurikaan. Välillä tietty joku palkka, ettei käy liian tylsäksi :) Aattelin ilmottaa Voiton kokeeseen huhtikuun loppupuolelle, siinä on ihan riittävästi aikaa reenailla pikkujutut kuntoon.

Tässä kuitenkin videomateriaalia tästä päivästä:

Kaukot Voitto tekee kivan ripeästi. Itse liikun istumaannousuissa jostain syystä koko ajan. Annan käsimerkin, en mitään vartaloapuja tai muuta, joten ehkä steppailen ihan muuten vaan... Hmm, teenköhän noin aina vai onko tossa nyt joku poikkeus. Pitää kiinnittää huomiota.

Voitto on myös tehnyt vähän agihommia ihan 2on2offeja portaissa muistellen. Se on tehnyt myös 4 keppiä. Olemme edistyneet molemmissa: kontaktit Voitto tekee jo tosi hyvin ilman apuja, ja tällä viikolla Voitto pujotteli 4 keppiä ilman minkäänlaisia käsiapuja, pelkkä "kepit" riitti ja oikein pujotteli kaikki välit. Eight more to go... No hiljaa hyvä tulee ;) Agitreenit alkaa onneksi varmaan ensi kuussa, tai sitten kun halli on valmistunut, mutta tuskinpa siihen enää kamalan kauaa menee. Tosi kiva päästä taas treenaamaan viikottain.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin toivotetaan onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2011 kaikille lukijoille eläimineen :)

merry merry merry Christmas

2010-12-25T19:35:00.004+02:00

the snow may fall but I don't mind at all

2010-12-14T20:08:00.009+02:00

Parissa viikossa on ehtinyt jo tapahtumaankin jotain!

Vietettiin joulukuun eka viikonloppu Oulussa. Siellä ei sen erikoisempaa. Tokoilussa oli samaisella viikolla pientä taantumista havaittavissa (oisko kylmä sääkin johtanut tähän), joten niitä hommia ei paljon tehty. Sunnuntaina 5.12 treffattiin Jenna & irski Noomi. Voitosta tulee koko ajan enemmän kuin äitinsä: Noomi oli aika iloinen Voitosta ja Voiton mielestä se oli ÄLLÖ ja se oli aika tiukkis aluksi, käyttäytyi kuitenkin. Koirapuistossa oli pari kromfohrländeriä, ihan pieni vauva ja toinen aikuinen. Nekin molemmat tyttöjä, silti käyttäytyi. Toivottavasti tämä on merkki siitä, että Voitto on VIHDOIN aikuistunut tässäkin suhteessa. Ihan oli kuulolla koko ajan eikä liimaantunut haistelemaan ketään. Jee. Tuli sinne jossain vaiheessa yksi bichonuroskin, jota Voitto tyytyi väistelemään. Todistettavasti Voitto siis osasi käyttäytyä sekä urosten että narttujen kanssa ainakin yhtenä päivänä elämästään.
Noomi on taikakoira, koska se sai Voitonkin juoksemaan ja leikkimään. Eikä Voitto ikinä juokse kenenkään kanssa, inisee vaan korkeintaan ja huitoo tassulla. Leikkimisestä huolimatta jaksoi vielä tehdä seuraamispätkiä kun odoteltiin kyytejä bussipysäkillä. Peräti kytkettynä seuraamista, josta hihnapalkka. Pitäis ehkä treenata sitäkin vähän useammin, vaikka no joo eipä näyttänyt olevan ongelmaa. Noomia Voitto taisi inistä paremman tekemisen puutteessa pari kertaa kun oltiin siinä pysäkillä. ÄLLÖ kuitenkin riitti ja heti oli takaisin kuosissa. Ehkä Voitosta tulee vielä aikuinen?
Maanantaina tultiin kotiin ja tiistaina käytiin Saaran & hoitokoiransa Alman kanssa ulkona. Alma on saksanpaimenkoiraneito 9kk ja oikeesti hevosenpuolikas. Se on Voittoa varmaan kolme kertaa isompi. Almalla oli hieman ylimääräistä energiaa, jota se purki päksymiseen. Voittoa tämä ei kiinnostanut. Jos Alma tuli liian mölisevänä ja liian riehakkaana lähelle, Voitto oli tiukkis ja sanoi rrrrr ja lähti pois. Muuten sitä ei kiinnostanut. Ja tuolloin tiistaina eli 7.12 treenattiin myös viimeksi kunnolla. Alma mölisi, Voitto teki takapalkalla ainakin alo-liikkeitä ja varmaan luoksetulon stoppia ja kaukoja kanssa? Ja PAIKKAMAKUUN. Ensin 1min Alman mölistessä, sitten varmaan 2-3min Alman mölistessä ja vieraan koiran mennessä ohi. Ihan pätevä Voitto sanoisinko, kun pysyi. Päätä se ei laittanut maahan ja vilkuili välillä, mutta muuten ei kiinnostanut. Olisko siitä kokeisiin joskus. Olisko.

Jaaaa kuluneen viikon aikana ei olla tehty oikein mitään. Tänään sisällä naksuttelin vähän ruutua, merkkiä, seuraamispätkiä ja jääviä. Seuraamista vaativissa edelleen takapalkka, joka on selvästi jo auttanut asiaan. Nyt meillä on mahdollisuus käydä treenaamassa tokoa silloin tällöin jäädyttämättä koiraa, koska JSPKH:lla on hallitreenit perjantaisin. Aika on tosi huono, mutta kyllä me siellä nyt muutamaan kertaan voidaan käydä, ensi perjantaina olis suunnitelmissa. Saapa nähdä mitä tulee... Myös agitreenit alkaa tammikuussa, jes!

Kuvat on otettu Oulussa, kiitän valotuksesta & laadusta kombinaatiota jäätyneet kädet+jäätynyt kamera.

Hankielämää ja -treeniä

2010-11-30T18:05:00.008+02:00

Voitto pääsi turkistaan viime viikolla, käytiin keskiviikkona eli myrskyisimpänä päivänä Helsingissä Kaisin luona. Koira sieltä paljastui, oli silmät ja kaikki! Ja äitinsä korvat, eli kovin pienet. Aiccu-äpe piti poikansa kurissa ja myös Dia osallistui tähän urakkaan tarvittaessa :) Milkkis-sisko oli myös Kaisilla, mutta myös juoksuissa, joten sisko joutui olemaan kylppärissä - taitaisi tulla vähän liian sukusiittoisia lapsia muuten...

Lenkkeily on ollut Voitolle vähän tuskaista nyt, kun tuli kamalat pakkaset. Sillä on hieno uusi takki johon se viime aikoina on tottunut hyvin, vaikka aluksi se olikin tosi ällö. Tassuja pitää välillä vähän lämmittää käsissä, aamuisin kun on eniten pakkasta laitan sille myös tossut. Raukkaparka joutuu käymään ennen lenkille lähtöä armottoman pukeutumisprosessin! Piti muuten takinostoreissulla ostaa Voitolle myös uusi panta, se on ihan tavallinen Hurtan nahkainen, mutta edellisestä Hurtan kangaspannasta ei ollut mitään apua - turkin lähdettyä se panta oli parikin kokoa liian iso.

Tokohommia ollaan jonkun verran tehty, mihin nyt resurssit riittää kun ulkona ei tuossa pakkasessa pahemmin tokoilla, koiralle on kuitenkin aika haaste saada pelkästään peppu maahan tuossa lumessa. Tekeehän se kun pyytää, mutta eihän sitä nyt pientä kaljua viitsi tuossa säässä pahemmin pyytää vaikkapa maahanmenoon. Sisällä on muisteltu ruutu- ja merkkijuttuja, jotka on Voiton mielestä tosi jees. Naksun avulla on näitä hommailtu, ja ne alkaa olemaan jo aika varmalla pohjalla. Lisäksi ollaan tehty noudossa ihan kapulan pitämistä, niin että kosken kapulaan mutta pudottaa saa vasta käskystä. Tämä oli aluksi vähän vaikea, kun sentyylistä ei ennen ole tehty, mutta kyllä kai se siitä pikkuhiljaa.

Ulkonakin jotain. Sunnuntaina oli iltapäivällä jo vähän lauhkeampaa, joten otin treenikamat ja mentiin ulos asti. Aluksi noudot, koska metallikapula jäätyy tuolla ulkona aika tehokkaasti. Molemmissa noudoissa ei muuten ongelmaa, mutta se älytön iloloikka kapulalle pitäisi saada pois. Tätä lähettiin sit hiomaan niin, että jätän koiran kapula suussa ja kutsun siitä sivulle ihan normaalilla noutokäskyllä. Lisäksi pitää varmaan koiran ja kapulan välimatkaa lyhentää ja pidentää vasta, kun se iloloikka jää kokonaan pois.

Seuraamiset on varma nakki, olen oppinut myös kääntymään vasemmalle ja juoksuosuudet (eli Viivi on musta nyt tosi ylpee?), jee! Voittokin on oppinut vähän uutta, ollaan tehty enemmän askelsiirtymiä ja ne on siitä ihan kivoja. Olen myös tehnyt vaihteeksi välillä ihan lyhyitä pätkiä, pelkkiä käännöksiä, imuttamista jne ja välillä pitkä kaavio palkatta ja välillä siitä superpalkka. Ihan hyvin on toiminut. Ylivirettä eli edistämistä on viime aikoina ollut vähemmän, tyytyväinen!

Jääviä tai lähinnä seisomista ja maahanmenoa on tehty superpalkalla ja avuilla, koska haluan niistä vieläkin nopeammat. Mitä kauemmin tokoilee, sitä suuremmat on vaatimukset... Huh. Vaikka on ne kyllä nykyiselläänkin mulle ihan kelvot, mutta paremmatkin voisi olla ;) Lisäksi Voitto on muistellut vähän luoksarin pysäytystä, vaikka en tiedä onko muistella- oikea sana, kun en muista onko se sitä aiemmin tehnyt... Joka tapauksessa pysäytän sen vasta ihan eteen, että se varmasti pysähtyy, toimii. Pikkuhiljaa voi alkaa pysäyttämään aiemmin sitten, kun homman idea on koiralla hallussa. Tämä on myös hyvä keino törmäämiseen, suosittelen!

Ja mitäs muuta, ai niin! Tänään Voitto teki myös vähän tokohommia, pelkästään hyppyä. Tätä ollaan tehty muistaakseni viimeksi parisen viikkoa sitten. Meidän ongelmana hypyssä oli se esteen kiertäminen, tai siis Voitto seisahtui ihan esteen viereen, ei siis esteen taakse kuten pitäisi. Tätä lähdin opettamaan niin, että lähetän ihan esteen edestä ja palkkaan sen heti pyörähtämisen jälkeen esteen yli. Se olikin toiminut, koska tänään niiden kolmen toiston aikana, mitä tehtiin, Voitto teki joka kerta ihan oikein! Jee! Ei siis edes aluksi muisteltu tuota seisomisjuttua, huippua! Tässä ollaan siis edistytty ja paljon, jes.

Lisäksi Voitto on temppuillut vähän. Uusia juttuja on nenällä koskeminen, joka upposi muutaman toiston jälkeen vesiäisen tajuntaan, jes! Nyt tarjoaa sitä jo oikein pätevästi.

Tulevana pidennettynä viikonloppuna suunnataan Ouluun pitkästä aikaa. Messariviikonloppuna haluaisin kovasti tulla jompana kumpana päivänä, mutta tunnetusti surkea suuntavaistoni taitaa estää sen suunnitelman, junalla pitäisi nimittäin kulkea molempiin suuntiin.

täydellinen kaikkine vikoineen

2010-11-16T19:40:00.007+02:00

Nyt luvassa Voiton analysointia :) Ajatus plus-miinus-tekstistä heräsi jo aiemmin Sannan kirjoitettua Seran ja Saagan blogiin samantyylisen kirjoituksen. Myös Jaana on tehnyt Uman, Menan ja Milan blogiin jo jokun aika sitten kattavat plussat ja miinukset koirien omille sivuille. Nyt sain itsekin vihdoin tämän aikaiseksi! Plussat ja miinukset on luettavissa myös uudistetulta Voiton omalta sivulta.

Kuvassa pieni terroristi maaliskuussa 2009. Tollanen se on kun vaihtaa näyttelyistä vapaalle, uskokaa pois, te jotka olette nähneet sitä vaan kehässä :) Terroristi pienestä pitäen.

Arkielämässä
+ sopeutuvainen, helppo
+ on aina valmiina tekemään, mutta osaa myös rauhoittua
+ voi pitää vapaana hyvin, ohittaa useimmiten toiset koirat ongelmitta ja jos näkee jonkun koiran kauempaa, ei kiinnostu siitä. Myöskään uudet asiat eivät saa sitä hätkähtämään, varma.
+ osaa kertoa siististi pennuille yms yli-innokkaille koirille, milloin toinen menee liian
pitkälle, lähtee pois tilanteesta eikä pöhise turhia vaikka toinen rähisisikin
+ tykkää rapsutuksista ja huomiosta, muttei kuitenkaan tyrkky, tykkää tutustua ihmisiin
+ kiinnostunut riistasta, mutta metsästysvietti hallittavissa: saattaa ajaa jänistä hetken, mutta tulee kutsuttaessa pois
+ vielä pentuna riehui kaikki päivät vaikka jalat ei olisi meinanneet kantaa, nykyään osaa mennä nukkumaan jonnekin rauhalliseen paikkaan ja on silti heti valmis kun kuulee nimensä mainittavan

Koulutuskentällä
+ motivoituu todella helposti, tykkää kaikista leluista: palkkaantuu myös tekemisestä itsestään
+ nopea oppimaan ja miellyttämishaluinen
+ tekee tarkkaa työtä etenkin tokossa, ei hutiloi
+ tykkää tehdä töitä hajuaistinsa varassa, rakastaa etsimistä ja jäljestystä
+ naksutin on meidän salainen ase, jonka pelkkä näkeminenkin saa Voiton ilostumaan
+ käyttää aivojaan itse, tarjoaa toimintoja

Terveydessä
+ kyynärät 0/0
+ hyvät hampaat, vahvat, suorat ja valkoiset, kaikki tallessa
+ erittäin hyvä lihaksisto, joka omalta osaltaan varmasti tukee löysiä lonkkaniveliä
+ ollut terve pieniä tapaturmia lukuunottamatta - rapatessa roiskuu!

Ulkonäössä
+ hyvä turkki, pysyy melko hyvin itsekseen auki, vaatii vain vähän selvittelyä tietyssä vaiheessa
+ tasapainoisesti kulmautunut, lihaksikas ja maskuliinen, hyvä pää
+ hyvät liikkeet, erityisesti sivuliike
+ "pikku-Aida" :)

+/- tosi älykäs ja fiksu. Keksii kyllä keinot saada haluamansa. On esimerkiksi oppinut avaamaan ovet molempiin suuntiin, eli sekä vetämään että työntämään ovet auki, ottamaan sukat pois jalasta (sukkafani - jaksaisi kuskata sukkia ja paeta niiden kanssa pöydän alle vaikka loputtomiin) jne jne... Näitä on loputtomiin. Toisaalta oppii myös tarvittavat asiat vähillä toistoilla.

Arkielämässä
- vieraat saa meillä äänekkään vastaanoton. Onneksi haukku loppuu heti kun tulija todetaan vaarattomaksi!
- levoton autossa, kestää hetken ennen kun asettuu paikalleen ja vinkuu kun pysähdytään, myös matkapahoinvointia jonkun verran
- tuo lelua ja vinkuu kannustaen leikkimään ("heitä, heitä") rasittavuuteen asti
- joskus tarvitsee useamman luoksetulokäskyn, kun leikkii toisten, ti lähinnä tyttöjen, kanssa. (omistajan moka...)

Koulutuskentällä
- agility: ylinopea, tämä on ohjaajan ongelma eikä kyllä olisi kokeneemmalle harrastajalle miinuspuoli vaan pelkkää plussaa... :)
- oppii väärät suoritukset nopeasti (lähinnä agility, esim. rengas), saattaa tarjota niitä vielä myöhemminkin vaikka olisi jo oppinut oikean tavan

Terveydessä
- lonkat D/D, löysät nivelet, nivelrikolta onneksi vältytty
- ahtaat korvakäytävät, joita pitää puhdistaa usein

Ulkonäössä
- pitkähkö selkä
- kooltaan pieni (42cm) - mikä toisaalta ei ole minulle mikään ongelma vaan enemmänkin plussaa, mutta näin näyttelymielessä se on alikorkea. Onneksi turkki hämää :)

Kommentteja otetaan enemmän kun mielellään vastaan!

Näytelmät näytelty - ainakin hetkeksi

2010-11-14T16:29:00.009+02:00

Viikonloppu vietettiin näyttelyiden parissa. Voitto oli molempina päivinä vähän vaisu, josko olisi jo näyttelyuupumus iskenyt pieneen mieheen :) No, nyt se saa pitää taukoa näyttelyistä. Korjauksena viime kirjoitukseen, meinataan kyllä käydä muutamassa näyttelyssä ensi keväänä, varmaan Korpilahdella, Lahdessa, Tampereella ja Lohjalla ja sitten kesäksi vetää turkki ihan lyhyeksi. Syksyllä varmaan taas jossain pyörähdetään.

Kouvola RN 13.11.2010, tuomari Tuula Savolainen, perroja yht. 12 kpl
Voitto VAL ERI/1 PU2
2- vuotias, jolla hyvä sukupuolileima. Antaa hieman matalaraajaisen vaikutelman. Hyvä pää, hieman lyhyt kaula. Tilava runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Kokoon sopiva raajaluusto. Sivuliikkeessä hyvä, pitkä askel, takaliikkeessä hieman ahtautta. Hyvä karvanlaatu.

Arvostelusta voisi melkein päätellä, ettei Voitosta tykätty :) No joo, jos 5 uroksesta kaksi saa ERI:n, niin kyllä se varmaan sitten kuitenkin oli mieleen, vaikka arvostelussa ei pelkkiä kehuja ollutkaan. En taaskaan ihan kaikkea allekirjoita, vaikka kyllähän siinä asiaakin oli. Päätin olla tyytyväinen EH:seen nähtyäni, että tuomarin mieleen olivat isot ja kookkaat koirat, joten ERI oli pelkästään plussaa. Tuomari myös mittasi Voiton ja sai tulokseksi 42cm, eli hyvin alarajoilla liikutaan. Turkki on hämännyt sen verran, ettei tänä vuonna muut ole sitä mitanneet, ja ihme kyllä tälläkään kerralla koko ei vaikuttanut laatuarvosanaan. Oli kiva nähdä Maria, Wilmaa ja Pepsiä, onnea tyttöjen hienojen tuloksista :)

Jyväskylä KV 14.11.2010, tuomari José Romao, perroja yht. 2+24 kpl
Voitto VAL ERI/3
Tyypillinen. Hyvä pää. Erinomainen runko. Hyvät liikkeet. Oikeanlainen karva. Rakenne saisi olla hieman voimakkaampi.

Juu taas oli kookkaammat koirat, joilla oli enemmän massaa, myös tämän tuomarin mieleen. Valiouroksia oli neljä kappaletta, ja luulin ensin ettei meillä ole siinä porukassa mitään mahiksia. No kolmanneksi tultiin kuitenkin, vaikka ERI:inkin oisin ollut tyytyväinen! Tämä näyttely päätti nyt sitten meidän tämän vuoden näytelmät, hyvä mieli jäi ja ensi vuonna on sitten hyvä jatkaa tästä. Oli kiva nähdä taas Juni&Duffy sekä serkkulikka Veskarin Fiel Fida "Roosa", joka voitti koko liudan muita narttuja ja lopuksi vielä parhaan uroksen, eli oli ROP :) Myös Voiton isän Lacun kasvattaja ja osaomistaja Riitta oli paikalla, oli mukava nähdä ja Voitto tykkäsi rapsuista!

Jyväskylän kuvista kiitos Verdin emännälle Anskulle!

Voitto on palautunut näyttelytunnelmista tokoilemalla vähän: naksuttelin molempien noutojen osa-alueita - palautusta, kapulan pitoa suussa jne, muisteltiin naksuttimen kanssa vähän merkkiä, joka oli hyvin muistissa, sekä ruudun kanssa edettiin seuraavalle vaiheelle. Namialusta on edelleen paikallaan, mutta siellä on aina välillä nami, välillä ei, ja oli namia tai ei sinne pitää käskystä pysähtyä. Harjoiteltiin molempia, eli seisomista ja maahanmenoa ruudussa. Voitto kääntyi automaattisesti minuun päin ja seisahtui hienosti. Siitä naks ja palkka, välillä käskin myös menemään maahan. Nämä sujuivat jo ihan kivasti, eiköhän me vaihe vaiheelta olla kohta edetty ihan oikeaan ruutuun saakka :)

Tucca kiinni ja menoks ;)

niille jotka kulkee jalat maassa pää pilvissä

2010-11-11T19:09:00.003+02:00

Koska vuosi 2010 on lopuillaan, ja kisakausi meidän osalta myös suurimmalta osin ohitse - enää kaksi näyttelyä - päätin kirjoittaa jo nyt tämän vuoden saavutukset ja ensi vuoden tavoitteet ylös tänne.

Saavutukset vuonna 2010 (kursivoituna siis tälle vuodelle asettamani tavoitteet)
- näyttelyissä käyntiä, toivottavasti erinomaisen arvoisesti Näyttelyissä ollaan käyty tähän mennessä 9 kertaa ja pari näyttelyä vielä edessä ennen turkin ajelua. ERI ollaan saatu tähän mennessä jokaisesta näyttelystä tänä vuonna, lisäksi viisi vara-serttiä, yksi vara-cacib ja kolme sertiä, joiden myötä Voitosta tuli FI MVA eli Suomen muotovalio.
- agilitytreenejen jatkamista, kisoista en sano vielä mitään. Maaliskuussa tulee täyteen 18kk -> kisaoikeus, mutta starttaamme todennäköisesti vasta loppuvuodesta, jos silloinkaan Kisoihin ei menty, mikä on todellakin ihan hyvä.
- treenipaikka agilityyn myös syksyllä ja ensi talvelle! Syksy ollaan treenattu agia pari kertaa omatoimisesti ja käyty agikurssi, joten sekin tavoite varmaan voidaan laskea saavutetuksi? Ja lisäksi talvella on luvassa Keski-Suomen spanielikerhon treenejä upouudessa Jyväskylän koiraurheiluhallissa. Eli eiköhän tääkin voida laskea saavutetuksi.
- aktiivista tokoilua ja toivottavasti myös ainakin möllikisoja, ehkä virallisetkin? Aktiivisesti on tokoiltu ja edistytty hurjasti niin alokasluokan juttujen kanssa kuin myös opeteltu ylempien luokkien juttuja eli ihan uusia liikkeitä, mutta kisoihin ei menty!
- ahkeraa lenkkeilyä, koirakavereiden treffaamista ja kaikenlaista yhdessä touhuamista, mitä nyt ikinä keksitäänkään tokoilun ja muun vastapainoksi :o) No tätä on kyllä tehty! Lenkkeilty ja oltu yhdessä tosi paljon ja opeteltu mielenvirkistykseksi esimerkiksi esineruutuja, koiratanssia ja pk-jäljen tyyppisiä juttuja. Tosi hyvä vuosi on ollut.

Tavoitteet vuodelle 2011
- tokossa kisoihin. Kisakynnyksen olen nostanut itselleni ihan liian korkeaksi, joten nyt on jo rohkaistuttava ja mentävä niihin kisoihin. Virallisina tavoitteena tokosta tälle vuodelle on ALO1 ja ehkä koularikin, TK1. En ole ihan vielä päättänyt, haluanko kisata alokkaassa koulariin asti: tosin kun kyseessä on eka koirani ja ekat kokeet, niin ehkä olisi syytä tahkota alokkaassa siihen kolmeen ykköseen asti, niin kisakokemusta karttuisi. Loppuvuodesta olisi tarkoitus käydä jo avoimessakin kokeilemassa, avoimen liikkeet on kuitenkin jo ihan tuttu juttu, piilopaikkamakuu häiriössä on oikeastaan ainoa joka oikeasti tarvitsee vielä paljon treeniä.
- agilityssä en aseta edelleenkään mitään suuria tavoitteita. Tavoitteena olisi kuitenkin liittyä JAT:iin ja sitä kautta treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti.
- ensi vuodelle olen myös vannonut treenaavani mejää kunnolla. Tänä vuonna se on jäänyt ihan liian vähäiseksi, kun Voitolla on ollut tuo turkki melko pitkä jo keväällä, enkä ole viitsinyt paljoa jälkiä tehdä, koska ne kuitenkin tehdään pääosin metsään, ja kaikki sopivat metsät (= ne joissa ei liiku juuri koskaan ketään) joihin voisi jälkiä tehdä ovat olleet myös niitä märkiä ja sottaavia, joissa lenkkeilyn jälkeen koiran turkkia saa puhdistaa sen kolme tuntia. Lisäksi tähän samaan syssyyn olisi tarkoitus treenailla kunnolla spanieleiden taippareihin tarvittavia taitoja, eli lähinnä kokeilla miten laukauksensieto sujuu ja katsoa, sujuuko laahausjäljen jäljestäminen pikkumieheltä.
- näyttelyissä tuskin käydään, joten yksi tavoite olisi pitää Voitolla lyhyt turkki koko vuoden! Ja sitä kautta pitäisi vissiin hommata se ihan oma trimmeri. :)
- lisäksi tarkoituksena olisi käydä uusintakuvaamassa lonkat Jyväskylässä, tutkia polvet ja peilata silmät, ehkä samalla reissulla.

eli lyhyemmin
- ALO1 tai TK1, tulos AVO:sta
- agin treenausta tavoitteellisesti ja säännöllisesti
- mejään ja taipparijuttuihin panostamista
- kaljuilua koko vuoden, trimmeri
- lonkkien uusintakuvaus, polvien tutkiminen, silmien peilaus

Lisäksi on olemassa suunnitelmia "pikkukakkoselle", ei siitä kuitenkaan vielä sen enempää ;)

Jos pysytään vielä tämän vuoden puolella, niin käytiin tosiaan eilen Viivin & Rommipommin kanssa lenkkeilemässä ja tokoilemassa, Voitto pysyi koira- ja ihmishäiriössä eli Viivin ja Rommin tokoillessa ja muuten vaan touhutessa meidän välissä loistavasti paikallaan. Se teki muutenkin kivasti töitä, ei valittamista. Viiville ja Rombelille kiitokset seurasta, otetaan pian uusiksi! Tänään puolestaan saksin Voiton turkin näytelmäkuntoon, ehtii vielä tasaantua ennen viikonloppua. Vielä sitä pitää varmaan siistiä perjantai-iltana ja lauantai-iltana. Mutta, seuraavat kirjoitukset onkin sitten varmaan taas osastoa näyttelyfifi!

Erinomainen startti valioissa

2010-10-30T19:35:00.004+03:00

Käytiin Lahti KV:ssä, ilman sen suurempaa menestystä mutta pistäydyttiinpä kuitenkin :) Perroja oli ilmoittautunut 22 kappaletta, kaksi oli pois. Tuomarina toimi Eduardo Gonzales Espanjasta. Caraydan-koirissa oli sama edustus kun erkkarissakin, eli Kaisi & Dia (Caraydan Charapita) ja Jaana & Mila (Caraydan Diosa Pequena) meidän lisäksi. Kaisi esitti Voiton jälleen kerran, kiitokset siitä!

Voitto VAL ERI/4

Typical coat. Nice front and topline. Wide chest. Nice coat. Good movement.

Ihan hyvä startti valioissa, ei mitään valittamista. Sanoinkin ennen kehää luetteloa tutkiessani, että voi kun se olisi vielä avoimessa... Valioissa on kuitenkin aina niin kova taso, niin kuin nytkin, titteliriviä riitti, vaikkei osallistujilla ikää kovin paljon ollutkaan, 2-3v. Voitto kuitenkin nuorin valio, vaikka vain pari kuukautta toisiksi nuorimpaan olikin ikäeroa.

Tuomarikaan ei nyt ihan lämmennyt Voitolle, vaikka erinomaiseksi arvioikin, Dialle kävi samoin eli se oli VAL ERI/2. Selkeää arvostelulinjaa tuomarilla ei ollut olevan, palkitsi hyvin eri tyyppisiä koiria ERI:llä, mutta sijoitti hieman isompaa kastia. Nartuissa kuitenkin Milkkis meni ja voitti koko sakin ollen kaiken päätteeksi vielä ROP, vaikka vähän sporttisempaa linjaa edustaakin :) Onnea vielä Jaanalle ja Milalle, niin ROP:ista kuin CACIB:istakin! Samaten suuret onnitukset Marille Wilman (Vivaracho Azabachado) valioutumisesta sekä Pepsin (Concurrido Terracota) hyvästä tuloksesta. Myös Kaisin sijoituskoira Pookolla (Gotcha Hiawatha) meni hyvin: se oli juniorinarttujen ykkönen. Ja ihanan iloinen ja rento, mikä on ehdotonta plussaa :) Kaverini Junin Duffyllä (Cabravos El Cafe de Laanana) meni kivasti, ERI/3 junnunartuissa.

Voitolle jäi näyttelystä muistoksi uudet klipsit tukkaan ja uusi remmi. Nyt pitääkin alkaa valmistautumaan henkisesti Voiton esittämiseen Kouvolassa ja Jyväskylässä!

Tokojuttuja ja lomailua

2010-10-26T18:25:00.007+03:00

Vietin viime viikon syyslomalla, ja oltiinkin lähes koko viikko, tiistaista lauantaihin, Oulussa. Muutama kuukausi siitä onkin jo ehtinyt vierähtää, kun siellä viimeksi oltiin. Voitto sai lomailla kans, ei tehty juuri mitään, joten se keskittyi lähinnä leikkimään lasten kanssa ja olemaan rapsutettavana :) Meidän piti tehdä pieni poikkeus tuohon lomailuun ja käydä hengaamassa ja treenaamassa Jennan ja Ramin & Noomin kanssa, mutta se jäi nyt toiseen kertaan, harmi.

Kotona sitten ei maltettu olla ilman tekemistä, joten sunnuntai-iltana tokoiltiin vaihteeksi kunnolla. Oltiin viereisen tehtaan pihassa, kun siellä vielä näkeekin jotain. Voitto oli niin täynnä virtaa ja intona että huh, kun se tajusi että mennään treenaamaan se ilostui ihan hirveästi. Ekana pitkä seuraamiskaavio käännöksineen, pysähtymisineen ja juoksuosuuksineen, ja se sujui oikein näppärästi. Olen alkanut sisällä naksutella Voitolle vasemmalle käännöksiä, joten nekin on jo parempia. Ja täykkäreitä treenailin vähän Oulussa (... ok ei oltu koko aikaa treenaamatta) naksuttelemalla, ja nekin on parantuneet huomattavasti, JEE ollaan saavutettu tän syksyn aikana jotain! Kun tuntuu että kesällä edettiin tosi paljon mutta nyt ei pitkään aikaan ole edes opeteltu uutta... Paitsi vähän ruutua. Ja kaukoja. Nojoo...

Jäävät tehtiin seuraavaksi, ensin maahanmeno, sitten välissä luoksetulo ja sitten seisominen. Oli oikein päteviä, tehtiin jäävät avoimen tyyliin eli kiersin palatessa koiran taakse. Ja PYSYI myös seisomisessa liikuttelematta tassujaan! Luoksetulo oli oikein pätevä, ekassa se teki aika ison kaarroksen takanani kun vauhtia taisi olla vähän liikaa, joten otin uusiksi ja se olikin jo tosi näppärä, hyvä. Hyppyä ei nyt otettu (vaikka se tarvisikin eniten treeniä), mutta vähän pysähtymistreeniä kuitenkin sitä silmällä pitäen, sekin sujui hyvin. Kaukoissa i-m ja m-i vaihtoja oikealla etäisyydellä, ekassa nytkähti (sanoin "odota" koiraa jättäessä, luoksetulossa sitä yleensä vain käytän), ja oletan että se johtui tosiaan väärästä käskystä. Muuten pätevät ja innokkaat vaihdot. Loppuun paikkamakuu, kävin vähän piilossa, yhteensä vajaa 2 minuuttia.

Voitosta on tullut ihanan innokas, sen kanssa on kiva tehdä. Nämäkin treenit helposti ilman palkkaa läpi, loppuun tietty superpalkka. Vaikka se nyt on noin intona nykyään aina, niin toki pienikin tauko tekee hyvää välillä. Meilläkin vajaa viikon tauko oli jo tosi jees, ja itse asiassa nytkään en ole treenannut sitten sunnuntain, joten odotettavissa kai olisi taas siistiä tokoilua kun seuraavan kerran päädytään tokoilemaan :) Ja aksaamassa, no siinä ei Voittoa haittaisi (muuta kun niveliä) jos treenattaisiin päivittäinkin, mutta siihen en sentään ryhtyisi... Nyt seuraava agikerta olisi varmaan joko meillä kahdestaan tai Iipun kanssa, pitäisi vaan toteuttaa ennen ko lunta tulee kunnolla (ja liukasta)!

Oikein innokkaat treenit ja hyvin sujui, eli keväällä kokeisiin-tavoite alkaa tuntua jo ihan varmalta. Että ehkä meidän ensi vuoden tavoite on sitten ALO1 tai TK1, riippuen vähän mille päiville ja paikkakunnille kokeita osuu. Tai itse asiassa olen jo haaveillut vähän avoimessa kisaamisestakin, mutta piilopaikkamakuuta häiriössä (häiriöksi lasketaan myös toiset koirat, vaikka ne makaa paikallaan) ei ole treenattu juuri yhtään. Jos se sujuisi ja saisin luoksarin stopin hiottua (valuuuuu), niin miksei, ei sitä koskaan tiedä. Kunhan nyt mentäisiin kokeisiin ylipäätään joskus.

Tekstin seassa olevat kuvat on otettu lokakuun alkupuolella.

Ai niin, päivittelin vähän linkkilistaa, lisäsin pari blogia ja poistin ne, joita tulee harvemmin seurattua.

Liidellen

2010-10-17T20:16:00.003+03:00

Käytiin Iipun & Nemon kanssa aksailemassa tänään. Nyt kun ei ole vielä liikaa lunta eikä kovin liukasta, voi tuolla JSPKH:n ulkokentällä hyvin vielä treenailla. Iipulla on avaimet estekonttiin kuten kaikilla kisaavien ryhmäläisillä, ja Iipun toinen koira Nitahan onkin jo siinä. Voitto sai juoksennella vapaana Nemo-raukan joutuessa odottamaan häkissä, samalla kun Iipun kanssa kannettiin esteitä kontista pihalle. Voitto oli koko hommasta ihan intona, kävi tutustumassa esteisiin sitä mukaa kun niitä ilmestyi, ja keksi myös loistavaa tekemistä mm. ottamalla maassa olevan riman suuhunsa. Sovitaanko Voitto kuitenkin, että me tehdään nämä radat, eiks vaan ;) Tosin jos Voitto saisi itse tehdä ratansa, se olisi tyyliä putkeenputkeenputkeen. Pari kontaktia, pussin ja muutaman hypyn varmaan kans sais laitettua radalle.

Esteitä meillä lopulta oli ekan piirroksen kuvaamalla tavalla - esteiden etäisyydet toisistaan ja muut "pikkujutut" ei varmaan ole kohdallaan, kun vasta latasin tämän ohjelman ja opettelen sitä käyttämään, kulmat on kuitenkin suunnilleen kohdallaan - radalla, numeroilla merkitty myös rata jota teimme Voiton kanssa.

Ihan aluksi teimme kuudella toisiaan lähellä, suorassa linjassa olevilla, hypyllä, joista piirrokseen on merkitty neljä, pientä harjoitusta. Iipu oli tehnyt tätä aiemmin ohjatuissa treeneissä. Laitettiin namialusta vikan hypyn taakse, Iipu jäi avustajaksi sen lähelle, ja vein Voiton makaamaan ekan hypyn taakse ja jäin sen lähelle seisomaan. Koiraan ei pitänyt katsoa, vaan piti odottaa että se katsoo eteenpäin, ja Iipu antoi merkin kun V katsoi sinne. Voitolla kesti hetki ymmärtää jutun juoni, se tuijotti minua tosi tiiviisti - tokokoira ;) - mutta melko pian se vilkaisi hypyille. Hyppi nopeasti ja hyvin alustalle, vika rima kolisi. Tokalla kerralla katsoi esteisiin nopeammin, se sujui puhtaasti, kolmannella se hyppäsi kahden vikan esteen samalla loikalla. Ja siis oikeasti, vaikka ne oli lähellä toisiaan, niin silti... No ei pitäis ainakaan pituudessa tulla ongelmia.

Sitten käytiin kattomassa vähän keppi- ja keinujuttuja. Kepit on treeniä vailla, keinu taas ei suju, kun se ei vaan tykkää. Se on pari kertaa päässyt ryntäilemään keinulle omia aikojaan eikä ole päässyt näistä kokemuksista vieläkään yli. Ääntä se ei säiky, ja muutenkin on tosi jännä, että se jostain syystä nyt on alkanut vierastamaan keinua. Normaalisti se ei saa traumoja mistään. Nooh, kokemuksen puutteenkin piikkiin voisi laittaa, eiköhän tuo tuosta treenillä.

Sitten harjoiteltiin vähän pimeää putkikulmaa, tajusi tosi nopeasti, ei ongelmaa. Esteet on merkitty piirrokseen, eli hypyt putken molemmilla puolin.

Jätin koiran ykkösen taakse ja etenin aina putken kakkosen päähän. Odotti hyvin ja lähti kuin tykin suusta, rima ei silti kolissut kun oli tarpeeksi matkaa ponnistaa. Jumitettiin ensin 3-4 välille, en saanut ohjattua sitä tarpeeksi nopeasti ja hyvin, mutta kun otettiin uudelleen aloittaen kolmosesta sujui heti. Koko rata sujui ihan ongelmitta loppuun saakka. Toisella kerralla ahaa-elämys, ohjasin liian vajaasti kolmoselta neloselle. Nyt sujui heti, ojensin vaan käden olkapäästä lähtien, niin ei ongelmaa.

Seuraavaksi rataa toiseen suuntaan vähän muunneltuna, A-este tuli radalle mukaan.

Esteiden paikkoja ei siis vaihdettu, vaikka ne vähän heittääkin piirroksessa... A-este oli ensimmäisenä, koska 2on2off-asento on vielä niin kovin harjoittelun alla, että kovasta vauhdista se tuskin asentoa saa täydellisesti tehtyä. Hyvä pysähdys kontaktille, haki hyvin seuraavalle hypylle ja siitä edelleen hyppysarjalle. Heitin Voiton seiskahypylle ja sitä se haki itse putken 8 suulle, ja kyllä, se irtoaa erittäin kauas ainakin jos putki on kyseessä :D Tänä aikana ehdin hyvin valssaamaan ja ohjaamaan hypylle 9 vasemmalla. Siitä palkka sitten.

Alussa ennen ratojen tekemistä roiskittiin sinne sun tänne, mutta keskivaiheilla aloin saamaan pidettyä pakkaa kasassa ja sujui tosi hyvin. Ah, parhaita agikertoja ikinä, oikeasti :) Päästiin menemään ihan täysillä ja kunnolla, mutta silti tekniikkavirheitä ei tullut ja mentiin vika rata useampaan otteeseen puhtaana, eka ratakin ensimmäisen kerran mokailujen 3-4 välillä jälkeen puhtaasti. Jeejeejee.

Sovittiin Iipun kanssa, että saisin joskus estekontin avaimet lainaan, että pääsisin aksailemaan useamminkin, ja aattelin mennä vielä ennen kun lumet tulee, joten aksamerkintöjä toivottavasti useampiakin luvassa. Iipukin kommentoi, että Voitto ei kuumene samalla lailla kuin ennen ja se kääntyy tiukasti. Että kun oman ohjauksen saa pidettyä kasassa, niin kyl kulkee ;) Kiitos Iipulle treeniseurasta!

olla huikean pätevä

2010-10-15T21:28:00.005+03:00

Voiton puolesta rodun nimen vois vaihtaa espanjanlumikoiraksi. Lumi on Voitosta ehkä parasta maailmassa, kun sataa lunta, se kyttää ikkunassa ja heti kun joku menee eteiseen se on jaloissa pyörimässä. Ja kun se pääsee ulos, se menee möyrimään lumeen, kellii siinä ja riehuu vaikka monta tuntia putkeen.

Ruutuilua. Se on edelleen meillä ihan leikkimistasolla, tommosta kivaajeejee- juttua. Namialusta, jonne Voitto sinkoaa, syö namit ja sinkoaa takaisin kutsusta. Välillä olen kutsunut sen seuraamaan sivulle- käskyllä, joka sekin on sujunut ihan jees.

Otin pari muutakin videota. Metallinouto on, eh, no sanottakoon että otsikkomme ei ehkä kuvaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla... Mutta Voitolla oli hauskaa ;) Ottaen huomioon, että vielä joku aika sitten Voitto ei halunnut pitää metallikapulaa suussa yhtään. Sitten on toinen video, jonka teemana on näemmä poikittaminen.

Erkkaritunnelmaa

2010-10-09T21:06:00.007+03:00

Tänään vietettiin pitkä, joskin tosi mukava päivä erkkarissa. Koiria oli ilmoittautunut 83 kappaletta, 20 pentua, 31 urosta ja 32 narttua. Voitto oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, sehän täytti kaksi vasta 11 päivää sitten. Avoimessa uroksia oli 11 kappaletta. Tuomarina oli espanjalainen José R. Guillamón, joka vaaleanpunaisista nauhoista päätellen tykkäsi suomalaisista perroista... ERI:en lisäksi taisi tulla vain yksi EVA, kun koira oli hieman yli-iloinen :) Hyvä, että niin päin! Tuomarilla oli pitkä pinna, ja hän oli muutenkin aika rennon oloinen ja mietti päätöksiään pitkään.

Kaisi esitti Voiton, tuloksena pinkki nauha myös meille. Kilpailuluokassa tuomari mietti pitkään, mutta sijoitti Voiton lopulta koko letkan ykköseksi. Huippua!! Paras uros-kehässä oli 20 urosta, joista pikkumies selvisi ensin kuuden parhaan joukkoon, sitten neljän ja lopulta sijoitus oli upeasti 3., erkkarista, en uskaltanut toivoa mitään tuon suuntaistakaan! Koska kaksi edelle sijoittunutta olivat jo valioja, Voitto sai myös sertin ja näin ollen se on myös tuore Suomen muotovalio! Valioutuminen ekasta mahdollisesta näyttelystä, ja se, että selvittiin avoimesta luokasta vain yhdellä näyttelyllä oli kyllä jotain ihan uskomatonta. Kiitos Kaisille loistavasta handlauksesta ja ihanasta koirasta, joka on kyllä ihana kaikinpuolin eikä vaan ulkomuotonsa puolesta ;)

Tuomari oli Voitosta tätä mieltä:

Medium size male. With excellent head with propotions. Nice neck &
excellent shoulders. Good front, well ribbed, strong topline. Good hind
quarters. Moves ok. Typical coat. AVO ERI/1 PU3 SERT FI MVA

Hetkeä myöhemmin Jaana ja siskolikka Mila meni ja voitti avoimen luokan nartut,
Mila siis myöskin ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Valionartut oli heti perään, niissä Kaisi ja Dia sijoittuivat kilpailuluokan toisiksi. PN-kehän sijoittuneilla oli myöskin aika pätevä Caraydan-edustus, Milkkis nimittäin oli PN3, sai sertin ja valioutui! Ei mitenkään paha päivä D-pentusilla ;) Nyt loputkin vaan turkkia kasvattelemaan! Dia puolestaan sijoittui toiseksi, huippua!

Ihana Milkkis ♥

Ai niin ja junnuissakin käytiin. Voitto oli ihan väsy, se vaan oli eikä jaksanut esiintyä, jökötti vaan siinä. Ja mä tyrin hieman, kolmiossa tuntui että se kehä loppui kesken ja jouduin kääntymään vähän turhan loivasti. Edestakaisin-liikkeessä puolestaan menin aluksi liian kauas, koska en muistanut heti mennä seisottamaan koiraa tuomarin eteen liikkeen jälkeen, sen siitä saa kun käy liikaa rotukehässä eikä junnuissa ollenkaan. Noh, sijoitus tuli koska kilpailijoita oli vähän, JH3, hieno ruusuke ja pokaali saatiin, mikä kyllä oli hieman noloa meidän suoritukseen nähden. Voitolta ei kuitenkaan voinut edes enempää vaatia, sehän oli ennen junnuja ollut rotukehässäkin.

Nyt uunituore valio sulattelee päivän kokemuksia unten mailla.

Mulla ei kyllä ole mitään kiirettä päästä tuosta turkista, se on niin ihana nyt ja Kaisin käsittelyn jälkeen vielä parempi. Ja jos se tuosta vaikka rastottuisi vielä lisää :) Ehdin sitäpaitsi ilmottamaan Voiton jo Lahteen, Kouvolaan ja Jyväskylään, joten kaippa me mennään tekemään Lahdessa sitten depyyttimme valioissa ja pyörähdetään vielä noissa muissakin. Muualle en kyllä sitä nyt ilmoita.

Saaga-sisko teki puolestaan tänään ekat viralliset agistarttinsa napaten heti nollavoiton ja LUVA:n. Go Sanna go Saaga!

Sillä sinulla on syntymäpäivä

2010-09-27T20:01:00.003+03:00

Kuvia sunnuntailta (kaikki Viivin ottamia):

And last but not least:
Iloista synttäriä Caraydan D-pennut: syntymäjärjestyksessään Romeo (6.00), Mila (9.00), Saaga (9.45), Voitto (11.45) ja Osmo (12.02)!

Perjantain mä oon radalla taas

2010-09-25T18:34:00.007+03:00

Perjantaina oli taas agitreenit, ja ai että kun oli kivaa :) Edelliseltä kerralta tultiin jo selkeesti eteenpäin, laitetaan siis viime kerran sekoilut alkuhuuman piikkiin... Tällä kertaa meillä ei ollut autoa käytettävissä alussa, joten Voitto sai huutaa sit tolpassa. Propsit kuitenkin siitä, ettei se yritä vetää päätä pannasta tai purra hihnaa, se vaan istuu ja haukkuu. Pikkuhiljaa haukkuminen vaihtuu vinkumiseen ja siitä kokonaan hiljenemiseen, ja kun käännyn Voittoa kohti se hiljenee heti (on oppinut etten tule sen luokse ennen kun suu on kiinni). Joku varmaan ihmettelee miksen sitten vilkaise sitä koko ajan... Koska se aloittaa huutamisen entistä hirveämpänä, kun käännyn pois. Jee.

Tehtiin tällaista rataa:
Annalla on käynyt tässä pieni moka: putken jälkeen hypätään toisinpäin hyppy 3 (eli se on numero 6), sitten muuri (kuvassa 6, oikeasti 7), sitten pussi (kuvassa 7, oikeasti 8) ja aita (kuvassa 8, oikeasti 9). Olen nyt laittanut tähän esteet niiden oikeilla numeroilla, toivottavasti ette mene sekaisin.

Voitto odotti ihan siististi, Anna piti kiinni koska en halunnut nyt keskittyä siihen että se pysyy. Tiedän ettei sais mennä tälleen helpoimman kautta, mutta nyt kun mentiin rataa halusin keskittyä siihen stressaamatta siitä, lähteekö vaiko ei... Otettiin pätkissä, ensin 8-9, jossa käytössä oli kääntökäsi. Koira siis lähetettiin pussiin, ja kun se tuli sieltä, näytettiin vasemmalla kädellä ja olkapäälinjalla suuntaa ja kun koira tuli kohti, ohjattiin oikealla esteen yli. Tämä sujui yllättävän hyvin, alussa kun mulla oli hieman ongelmia kääntökäden kanssa tuli todettua että kyllä se näköjään hyppää sen ilmankin :D Mut joo, kääntökäsisysteemi oli kyllä toimiva.

Seuraava pätkä taisi olla 3-6. Vaihtoehtona oli valssata sekä ennen estettä 3 että ennen estettä 4, mutta tein ihan normaalin hartialinjanseuraamisen eli ohjasin vasemmalla hypylle 3 ja kiertämään siivekkeen ja siitä edelleen vasemmalla hypylle 4 ja putkeen ohjaaminenkin sujui hyvin ilman ongelmia. Sitten mun piti ehtiä juoksemaan hypyn 6 päätyyn, valssata kun koira tulee putkesta ja ohjata oikealla hypyn, muurin ja pussin. Nooh, ehdin kyllä valssaamaan, mutta tein sen toistuvasti liian lähellä aitaa niin ettemme pystyneet jatkamaan sujuvasti muurille saakka... Mutta tämä pätkä siis sujui hyvin, kun muuri ei ollut mukana :D

Sitten oli vuorossa pätkä 1-3, joka me tehtiin vitosesteelle asti. Tämä sujui varmaan parhaiten niin koiralta kuin ohjaajaltakin, eli ei ongelmia. :) Tässä välissä kävin myös treenaamassa kentän sivussa olevaa a-estettä, joka sujui oikein mainiosti. Ampui hurjaa vauhtia esteelle ja pysähtyi hyvin kontaktille, jossa palkkasin oikeasta asennosta.

Lopuksi koko rata, jota ei saatu tehtyä ilman katkoa kohdassa 6-7 johtuen edelleen mun liian lähelle hyppyä sijoittuvasta valssista. Muuten rata sujui hyvin, jee!

Muutenkin nämä treenit sujui oikein hyvin, Voitto ei radalla eikä esteitä suorittaessaan kiinnittänyt huomiota toisiin koiriin, eikä myöskään omaa vuoroa odotellessa muuta kun silloin, kun tuli liian tylsää. Oltiin majoittauduttu aika lähelle rataa, ja Voitto yllättäen pysyi melko hiljaa kun toiset meni "sen radalla". Vain silloin, kun toiset ampui hirveätä vauhtia pussiin, joka oli suoraan meidän edessä, taisi tulla haukahdus.

Otin myös kentän laidalla paikkamakuun (30s), jossa pysyi tosi hienosti vaikka toinen koira meni radalla ja haukahteli vauhdin hurmassa aina välillä. Tehtiin myös kivoja seuraamisia, eli kyllä siitä vähintäänkin tokokoira tulee, jos agi jää harjoitteluasteelle!

Kontaktitreenausta

2010-09-23T18:22:00.003+03:00

Tänään aloiteltiin kontaktien muistelo, ihan sisätiloissa ja matkalaukun avulla :) Kun se kaikista oudoin osuus eli matkalaukun päälle kiipeäminen oli selätetty, Voitto alkoi tarjoamaan 2on2off-asentoa tosi hyvin, alas-käsky ei siis ollut vaipunut unholaan. Palkan (porkkanalettua) sai sekä siitä, että teki 2on2off-asennon, että siitä, kun vielä istuikin kaiken lisäksi. Tässä pientä videota harjoittelusta:

Kuulumisia

2010-09-19T14:20:00.005+03:00

Viime viikonloppua vietettiin Joensuussa. Voitto ja Toivo oli taas ihan ystäviä, kyllä ne toimeen tulee. Voitto ei päässyt enää uimaan, vesi on jo kuitenkin aika kylmää plus sen turkki kuivuu varmaan ainakin kaksi viikkoa.

Aloiteltiin taas vähän agitreenejä, Annan ohjauksessa. Kyseessä on siis ohjausagikurssi, jota on mennyt jo kaksi kertaa, mutta me ollaan erinäisen esteiden takia osallistuttu vasta nyt tälle yhdelle, ja kaksi on vielä edessä tulevina perjantaina. JSPKH:n treenit on jälleen kerran jäissä - siis huoh, kukaan ei oikeasti tajua miten paljon haluaisin ihan vaan koiraharrastuksenkin kannalta asua jossain muualla kun täällä peräkylillä, joissa harrastaminen ei oikeasti ole kovinkaan mahdollista yhden ainoan yhdistyksen takia, joka sekin on lähinnä pk- ihmisille tarkoitettu - joten saas nähdä, millon päästään taas treenejä aloittemaan. Ja perjantaisen perusteella niitä todellakin tarvitaan.

Pientä koostetta. Ensinnäkin, pitäis treenata lisää perusjuttuja kuten esimerkiksi esteen takana odottamista KRÖHÖM. Siis Voitto ei varasta kotona _ikinä_. Ei koskaan. Mistä se sen keksi tuolla, en ymmärrä. Eikä varastanut Caraydan- leirillä, joka on sentään viimeisin paikka jossa treenattiin kunnolla, ei edes unissaankaan. Ja nyt sitten. Syyyyvä huokaus. Luulen kyllä myös että pitäis hakea syytä myös ihan itsestään, eikä vaan koirasta. Jos varastaminen noin äkkiseltään alkaa, niin oisko munkin mielentilassa jotain korjattavaa... No, tää nyt on sentään melko helppo treenattava, laittaa vaan paikalla olemiselle enemmän arvoa ja palkkaa siitä enemmän. Muissa paikallaoloharjoituksissa, joissa ei siis ollut esteitä mukana, se pysyi tosi hyvin. Tokokoirana siitä varmaan tuleekin vielä ihan pätevä... Ympyräharjoittelussa, jossa siis itse juostaan ympyrää ja palkataan koira heti kun se juoksee vierellä -> seuraa olkapäälinjaa, Voitto toimi hyvin vaikkei sitä olekaan harjoiteltu yhtään. Kuitenkin siitä huomaa aika selkeästi, että toko on ollut se meidän juttu jo pidemmän aikaa, hakee nimittäin selvästi vasemmalle puolelle.

Esteillä ensin irtoamisharjoittelua, kolme hyppyä suoraan. Tuli todettua, että irtoaa ainakin. Ja hakee esteille. Tykki oikeasti, miten voi päästä noin nopeasti, en pysy perässä. Näiden jälkeen sitten vähän taukoa, ja sit lisää. Mun olisi pitänyt valssata, inhoan valssata Voiton kanssa koska en ehdi ikinä oikeaan aikaan ja hermostun kun en ehdi ja Voitto hermostuu ja hermostun lisää ja noidankehä on valmis. Lopulta alkoi valssaaminenkin sujumaan, ja Voiton kunniaksi pitää sanoa että se toimi oikeasti välillä ihan hyvin. Nyt on vaan nää huonommin sujuneet ekana mielessä. En tiedä, että miten oikein odotin tuolla menevän? Täydellisesti? Voitto on treenannut viimeksi oikeasti toukokuun lopulla, eihän se mitenkään voi heti olla täydellinen ja osata kaiken, ja samaa pitää sanoa itsestänikin. No, ainakin meillä riittää työmaata, että on missä treenata...

Ai niin ja lopuksi mainittakoon vielä Voiton mieltymys leikattuihin narttuihin. Siis oikeasti... Ne on LEIKATTUJA, haloo kahjo vesiäinen! Hyvinä esimerkkeinä Siri, Nita ja sitten vielä agikurssillemme osunut nahkacollie.

Eilen treenattiin itse parilla hypyllä. Olkapäälinjan seuraamista, takaakiertoa ja valssia. Ja odottamista. Nyt sujui jo oikeasti hyvin, ja ensi viikon agitreenejä varten onkin vähän odottavampi asenne jo. Toivottavasti sujuisi jo hitusen paremmin, odottamistreenejä tehdään tietty lisää ja voisi noilla hypyilläkin useammin harjoitella. Voitosta on niin ihana nähdä, miten se nauttii tästä lajista silloin kun kaikki sujuu (toisin sanoen silloin, kun se tietää mitä tehdä, toisin sanoen silloin, kun ohjaan kunnolla ja hyvin). Vauhtia sillä on kyllä järjettömästi, mutta kuten jo sanoin perjantaina, niin joo vauhdin puolesta meillä on mahikset vaikka mihin, mutta kun ei niitä luva-nollia tuppaa tulemaan jos hyllytetään joka esteellä... :)

Eilen pientä tokotreeniä myös, ihanan intoja seuraamispätkiä sekä ruutua, toisin sanoen namialusta kaukana nurmikolla, sinne juoksemista ja nakin hakemista ja juoksemista takaisin minun luokse hakemaan lisää nakkia. Tässäkin tykki, kyllä huomaa minkälaiset tokoliikkeet on eniten Voiton mieleen...

Loppukevennyksenä lenkkeilykuvia kuluneilta viikoilta:

Ai niin ja mainittakoon vielä se, että Voitto on nyt ilmoitettu muutamaan näyttelyyn. Laitoin kuin laitoinkin erkkariin ilmot menemään, ja samalla ilmoittauduin huvikseen junior handleriin lähetään kokeilemaan- asenteella :) Toivon mukaan Kaisi toimii Voiton osaavana ja asiantuntevana handlerina rotukehässä. JH:ssa en aio kisata Voiton kanssa. Lisäksi ilmotin Voiton Lahti KV:seen, Kouvolan ryhmikseen ja Jyväskylä KV:seen. Marraskuussa on vikat ilmot tuonne Tampereen ryhmikseen, jonne mennään luultavasti myös. Voiton turkki on aika kiva, pysyy hyvin auki ja siitä lähtee roskatkin nyt helpommin pois, eikä niitä siihen juurikaan enää edes tartu. Muutenkin mies on aika hyvässä kunnossa ainakin omaan silmään, että toivottavasti loppuvuoden näytelmäkiertue tuottaisi tulosta ;)

Tokojuttuja

2010-09-07T19:16:00.004+03:00

Paljon hyviä tokotuloksia tullut lähiviikkoina, onnea kaikille! Kävin sunnuntaina katsomassa nuorten SM-tokoja, Viivin kanssa lähdettiin ilman koiria matkaan. Viivi oli ihan innoissaan, että tekee nyt niiiin mieli kisata kun kävi katsomassa noita, mä en. :D Rehellisesti sanottuna en ole lainkaan varma, kisataanko me ennen ensi kevät-kesää ollenkaan, siitä huolimatta, että jos vaan ottaisi häiriötreenejä enemmän mukaan kuvioihin - niitä on ollut kovin vähän omistajan laiskuudesta johtuen - olisi koira varmasti kisavalmis.

Ehkä mun kilpailuvietti on liian olematon koiraharrastukseen, who knows. :) Tai sitten kisainnostus nousee, kun tiedän oikeasti että me osataan ja meillä on mahdollisuuksia eikä tartte jännittää, koska jos kaikki menee niin kuin pitäisi, ei ole huolenhäivää. Nyt tiedän, että jos mentäisiin kisaamaan, jännittäisin niin paljon että kaikki menisi pilalle. Tavoitteena olisi mennä sitten joskus kokeisiin stressaamatta ja iloisin mielin, sitten on edellytykset onnistua suht kohdillaan.

Ollaan me kuitenkin treenattu, sellaisia lyhyitä ja iloisia treenejä. Lähinnä ihan pieniä seuraamispätkiä ja palkka kesken liikkeen, välillä toki myös loppuperusasentoon asti, etteivät ne unohdu. Ihan hyvältä näyttää. Käännöksetkin alkaa jo sujumaan, pitää vaan muistaa lyhentää askelia tarpeeksi ajoissa, ettei koira jää. Juoksuosuuksia pitäisi treenata lisää. Lisäksi ollaan alettu opettelemaan eteenmenoa. Voitolle "eteen" on agikäsky, "front" liian hankala sanoa ja "sit" muistuttaa liikaa "istu"- käskyä, joten ensin steppailin käskysanan kanssa. Lopulta päädyin ottamaan käskysanaksi "pläts", se ei ainakaan kuulosta liikaa muilta. Tässä ollaankin jo pikkuhiljaa kehitytty. Vapautan Voiton palkalle/annan sille namin aina niin, että se menee mun jalkojen välistä, ettei eteenmenosta tulisi liian väljää. Lisäksi Voitto on alkanut opettelemaan vähän merkkiä ja pikkasen myös treenaillut ruudun alkeita, eli juoksee namialustalle, syö namit ja juoksee takaisin mun luokse ja saa lisää namia. Tätä aion tehdä nyt riittävästi ja siitä sitten pikkuhiljaa kehittämään pysäytystä ja maahanmenoa.

Tänään tokoiltiin muutaman päivän tauon jälkeen. Ensin Voitto sai tehdä muutaman minuutin paikkaamakuun, kun kävin hakemassa treeniliivin, piilossa siis. Se sujui tosi hyvin ja kun vilkaisin ikkunasta, se vain tuijotti kuin patsas ovelle, jeejee. Seuraamispätkää, jääviä avoimen tyyliin, luoksari ja kaukoja. Kaukot oli tosi nättejä, haluan niin avoimeen! Alokkaassa on mun mielestä liikaa seuraamista, ja koiran vire on vaikeampi saada pysymään hyvänä. Avoimessa ja siitä ylöspäin on sitten vähän vaihtelevuuttakin, liikkeissä on enemmän menoa ja meininkiä, eli just sitä mistä Voitto tykkää ;)

Maanantai ei taaskaan ollut kaikkein armeliain

2010-08-24T19:44:00.002+03:00

Sunnuntaina Voiton olisi pitänyt jäädä päiväksi yksin, mutta jäin sitten muun porukan matkasta huolehtimaan tassuaan edelleen potevaa koiraa. Onneksi Viivi ja Rommi tuli piristämään harmaata sunnuntaita, majoittauduttiin läheiselle parkkikselle ja hengailtiin sitten siellä. Rommi oli ollut viikonlopun metsällä, mutta ego näytti silti pysyneen suht kurissa vaikka Kassua olikin kotona selättänyt. Voitolle väläytti pari kertaa hampaita, muttei uskaltautunut jatkotoimenpiteisiin. Se tosin ei ollut Voiton ansiota, vaikka ei se kyllä väistellyt tai varonut Rommia yhtään, ihan normaalisti meni läheltä ja jos Rommi väläytti hampaat niin Voitto oli kun ei mitään ei olisi tapahtunut. Kunnia sen sijaan Viiville, joka piti pienen egonistinsä hyvin kurissa.

Ensin kuvasin Viiviä ja Rommia, joten Voitto hengaili siinä vieressä ja olikin sitten ihan intopiukeena kun pääsi tekemään. Ensin paikkamakuu, Rommi ja Voitto oli vierekkäin, ihan normi väli ja muuta. Rommi tais nousta kerran mutta oli ihan Viivin luo suuntaamassa, koirat ei siis noteerannut toisiaan ollenkaan. Voitolla oli varmasti täysimittainen, ellei ylikin, sen jälkeen kun Rommi oli oman osuutensa suorittanut Viivi kävi vielä häiritsemässä Voittoa noutokapulalla ja kiertelemässä sitä. Ei ollu ongelma, mutta ennakoin vähän ja annoin sille vielä lisäkäskyjä, vaikken tiedä olisiko tarvinnut. Aika täpäkkänä se siinä makasi, että olisi varmasti singonnut kapulan luokse vaikka jotain puoli vuotta sitten. Mutta ei nyt. Hieno :)

Muitakin tokoiluja, alo-liikkeitä vaan. Voitto oli hirmu sievä, sillä oli järjettömän hyvä vire koko päivän ajan päällä, jaksoi vielä lopussakin tehdä kunnolla. Ketjutinkin vähän ja se oli ihan ok. Viivikin touhuili jotain Voiton kanssa (ja minä Rommin... Se oli liian iso mulle! :D), että ei se kauheasti ehtinyt tylsistymään.

Maanantai sitten. No otsikosta voi jotain päätelläkin, eli suunnattiin aamusta päivystävälle eläinlääkärille Kuhmoisiin näyttämään tassua. Voiton kohtalo oli aika karu, ensin karvat lyhyeksi sen varpaan ympäriltä ja sitten puudutuspiikkiä. Ai että kun huusi puudutuksesta... Sitten varpaasta roikkuva riekale leikattiin pois, ei sitä voinut edes ommella kun oli niin pieni, eikä sillä muutenkaan mitään virkaa siinä ollut. Kyllähän se ajan kanssa takaisin kasvaa. Lisäksi Voitto sai kipupiikin ja vielä tulehduksenestopiikin niskaan, joista ei sitten huutanut taas. Saatiin vielä kolmen päivän antibioottikuuri, eli vielä huomenna jatkuu, onneksi vain yksi tabletti päivässä. Voitto on noista tosi nirso, se ei syö edes muka-lihanmakuista matolääkettä, kaikki pitää tunkea salamannopeasti kitaan ja sitten silitellä kaulasta että nielaisee. Onneksi ehdin harjaantumaan tässä viime syksynä kun Voitolla oli kaksi lääkekuuria yhtä aikaa...

Nyt jää sitten Mäntyharjun näyttelyt väliin, tosin eipä sillä virkaa olisi ollutkaan kun sertit on ja valioutua voi vasta sitten kuukauden päästä. Syyskuulle en sitä minnekkään ilmottanutkaan kun onnistuneesti unohdin Hyvinkään ryhmiksen... Lokakuun alussa sitten erkkariin (ehkä, koska jännitän niin paljon että on pakko saada Voitolle toinen esittäjä). Tosin vielä on pohdinnan alla ilmoitanko Voiton syyskuun lopussa tokokokeeseen. En oikein tiedä vieläkään... Ehkä sitten kun siltä lähtee turkki? Ensi keväänä? Ensi kesänä? Ei koskaan? :D Tosin ensi vuonna haluaisin startata sen kanssa jo avoimessa, koska avoimen liikkeet se osaa nyt jo, eli eipä tuo mikään hirmu iso vaatimus olisi saada ensi vuodelta sekä TK1 että AVO1.

Kipupiikki sai Voiton vähän väsyneeksi, mutta iltapäivällä se oli jo virkeä ja saikin tehdä kaksi esineruutua, jotka kävin aiemmin tallaamassa ja laittamassa molempiin myös kaksi esinettä. Sain taas käyttää kekseliäisyyttä esineiden kanssa, toisessa oli muovinen, pieni koiranruokapurkki ja lippis, toisessa uimalasit ja pieni limsapullo. No ainakin se oppii hakemaan mitä esineitä tahansa :D Voitto teki sairaan hienosti ja jaksoi hyvin hakea molemmat esineet, ei siis tässä ongelmaa vaikka aiemmin on aina ollut vain 1 esine/ruutu. Voitto on niin ihana kun se tykkää tehdä nenätyötä, nytkin se oli ihan intona, häntä heilui ihan koko ajan ja ai että mikä riekuntakohtaus tuli kun kaikki esineet oli löytynyt.

Tänään Voitto sai jälleen vähän aktivointia ja sai ajaa jonkun aikaa vanhentuneen jäljen, jonka tein laittamalla nakin naruun kiinni ja vetämällä sitä perässä. Turha lienee sanoakaan että oli ihan piece of cake, nakin haju on kuitenkin selvä ja tuo ei edes vanhentunut pitkään.Voitto jäljestää mielestäni kivan rauhallisesti, mutta pysähtelee aika paljon jäljelle (ainakin just noille makkarajäljille, verijäljellä ei ole ollut samaa). Ehkä en vaan osaa tehdä niitä... Tai sit siitä makkarasta on jäänyt joku palanen jäljelle ja se sitä jää nuuskuttamaan nurmikosta. Mutta tosiaan tarkasti jäljestää, nenä ei nouse maasta ollenkaan. Kulmankin se teki tänään hyvin.

Sooloilua rommilla höystettynä

2010-08-22T13:12:00.008+03:00

Torstaina käytiin Viivin ja Rommin kanssa touhuamassa. Viivi ja Rommi ootteli mua kun pääsin koulusta, ja mentiin sitten siitä meille, Viivi ja Rommi ootteli ulkona Voiton pyöriessä jaloissa kun pakkasin treenikamat ja muut. Sitten suunnattiin keskustaan, piti mennä ostamaan ruokaa (aina nälkä, kiitos tästä Viivi). Mentiin ärrälle ja jätettiin koirat ulos, Voitto ensimmäistä kertaa ikinä kaupan edessä, oon aristellut tätä koska pelkään että se alkaa huutamaan: sillon kun se oli pieni, en tajunnut tätä harjoitella yhtään, ja kynnys on vaan kasvanut ajan myötä. Nooh, sujui kuitenkin ihan loistavasti. Viivi kävi kerran tsekkaamassa koiria ulkona, jolloin Voitto hengaili siinä portaiden lähistöllä ja teki ilmeisesti suunnitelmaa päästäkseen sisälle kauppaan. Viivi käski sitten Voittoa odottamaan, ja kun kävin ikkunasta kattomassa välillä niin Voitto istuu sievästi paikoillaan ja tuijottaa kaupan ovea (yritti varmaan saada sen ajatuksen voimalla aukeamaan), siitä meni jotain ihmisiäkin muttei Voitto noteerannut niitä ollenkaan. Malttoi olla nätisti vielä silloinkin kun tulin kaupasta, hyvä.

Lenkkeiltiin vähän ja käytettiin koiria uimassa pitkästä aikaa. Tai siis Voitto hoiti ton uimispuolen, Rommi kahlasi ja koitti välillä Voiton rämpiessä rannalle komentaa sitä leikkimään, mutta Voitto keskittyi tuomaan dummyaan ja väisteli vaan. :D Sitten käytiin poimimassa koulusta päässyt Evie matkaan, jolla ei siis ollut koiria matkassa. Käytiin vähän treenailemassa, en oikeen muista mitä tehtiin vai tehtiinkö kunnolla mitään. Jotain kuviakin on, mutta ne ei ole vielä päätyneet mulle asti, Rommin blogissa taitaa muutama olla. :)

Eilen käytiin sitten melkein samalla porukalla taas treenaamassa, tällä kertaa Viiviltä puuttui koira ja Eviellä oli Solppesooloilija mukana. Treenailtiin Voiton kanssa jotain helppoja. Ainakin se sai hakea kapuloita ja tuoda niitä käteen, jotain seuraamisjuttuja kanssa ja vähän jääviä, ja luoksetuloja. Vire ei ollut parhaimmillaan, joten tehtiin aika pienissä pätkissä. Sitten kun en ite enää jaksanut niin koiraton Viivi pääsi treenailemaan Voiton kanssa, onneks joku muu treenaa jos en ite jaksa :D Tekivät vaan pari luoksetuloa, perusasentoja ja seuraamista. Voitolla jotenkin pätki perusasennot Viivin kanssa. Vähän jännä, toisaalta ei se ole kenenkään muun kanssa tokoillutkaan ennen. Se jäi jotenkin ihan vinoon ja muuta, outoa. Mun kanssa kuitenkin teki ihan normisti ja haki ilman mitään apuja aina oikealle paikalle. Hmmh. Pitäis ottaa noita joskus videolle vaikka, niin näkisi onko mulla jotain eleitä tai muita mitä en vaan ite huomaa, tai sitten se oli ihan vaan joissain äänenpainoissa yms, en tiedä. Välillä Voitto kattoa mua silleen "tajuaksääkään mitä toi selittää...", ehkä sillä oli vaan ennakkoluuloja... :D

Lisää kuvia täällä ja täällä. Vikassa kuvassa Viivi varasti mun koiran.

Tänään aamulenkillä Voitto sai tehdä seuraamista, sai kesken liikkeen hihnapalkan aina, kerran tai pari myös perusasennosta. Ihan sieviä, ei oikeestaan valittamista. Kattoo nyt vielä josko sen ilmottaisi kokeeseen.

Eilen tosiaan kävi vielä sellainen haaveri, että Voiton ja Soolon leikkiessä ja juostessa ihan täyttä vauhtia ympäriinsä, Voitto juoksi ilmeisesti suoraan maassa töröttävään oksanpätkään. Siinä oli ollut pensas, joka oli sitten leikattu, ja ne jäljellä olevat töröttivät siinä ja olivat tosi teräviä. Koirat siinä juoksi ja hävisi jonnekin puskan taakse, yhtäkkiä kauhea huuto ja puskasta rämpii hätääntynyt Soolo ja huutava Voitto. Oltiin vähän kauempana, ja juoksin sitten Voiton luokse, istuin maahan ja otin sen siihen syliin ja yritin rauhoittaa sitä. Varmaan puoli minuuttia se huusi ihan täyttä kurkkua mun sylissä vielä, sitten kun sain sen rauhoittumaan (ja yritin kaikin puolin pidättää itkua, ette voi uskoa miten kauhealta kuulosti se järjetön huuto, tai kiljunta ehkä paremmin sanottuna) huomasin että mun kädessä on verta. Toisaalta hyvä niin, koska säikähdin ensin että pistikö sitä ampiainen tai kyy tai joku kun mistään ei tuu verta ja koira huutaa kun syötävä. Viivi tuli mun avuksi etsimään mahdollista haavaa, ja huomattiin että Voitto ontuu toista etutassuaan. Sieltä ylhäällä olevasta varpaasta löytyi sitten reikä, josta veri oli tullut, ja varpaasta myös roikkui riekale nahkaa. Ei tossa oikein muuta voinut tehdä kun ensiavuksi vähän puhdistaa haavaa vedellä ja lähteä sitten pikkuhiljaa kotiin, koirakin lopetti ontumisen kun tajusi että pystyi laittamaan painoa jalalle ilman että se sattui.

Kotona pesin tassut ja sain vedettyä karvat pois haavan edestä. Aika iso ja pahannäköinen reikä siinä on, koira ei kyllä sitä onneksi juuri arista, ainoastaan nukkuessaan saattaa välillä vinkaista jos on vahingossa mennyt jalan päälle yms. Ja tänä aamuna kun tutkin tuota niin sillonkin vinkui välillä. Riekale oli nyt yön aikana vähän kiinnittynyt takaisin varpaaseen eikä roiku enää samalla lailla. Oon nyt vaan pessyt tota juoksevalla vedellä aina ulkoilun jälkeen ja laittanut sitten desinfiointiainetta, toivottavasti paranee itsestään. Tolle on vähän paha tehdäkään mitään, ei sitä saa ommeltuakaan. Nyt en uskalla jättää Voittoa yksin ennen kun maanantaina käydään ostamassa sille kauluri, haava tulehtuu varmasti jos se alkaa nuolla sitä ja sitten ollaan antibioottikuurilla, eikä Voitto ole terve moneen kuukauteen. Vähän ikäviä tollaset, onneksi ei käynyt kuitenkaan kovin pahasti - voihan varvas revetä irtikin yms...

/ ai niin, tärkein meinasi unohtua! Eli otettiin myös paikkamakuuta eilen pitkästä aikaa (oikeasti pitkästä, rivissä viimeksi keväällä). Itelläni oli täysi välimatka, ajasta en tiedä kun sitä ei otettu, ei varmaan kuitenkaan ihan 2min? Soolo oli Voiton vieressä, ja Evie kävi välillä palkkaamassa Sooloa siinä. Voitto tällöin saattoi vilkuilla sinne suuntaan, mutta pysyi silti eikä vaihtanut asentoa, vaikka mun mielestä käänteli päätä sen verran että taisi olla hieman levoton/epävarma. Treenin vähyyden siis kuitenkin huomasi. Sitten Evie ja Soolo lopettivat paikkamakuun siltä osin, ja menivät siitä meidän välistä pois, ei ongelmia, sitten Viivi kävi vielä hetken päästä kiertämässä Voittoa lähietäisyydeltä. Viivi sanoi että joo ei ihmiset edes häiritse miks te edes treenaatte tätä, joten kai se suht valmis pitäisi olla... :D Taisin ottaa lyhyempiä pätkiä välillä myös, sillon kun Soolo juoksi tai haki/repi lelua, sekään ei haitannut. Oon muutenkin tosi tyytyväinen nyt kun Voitolle ei ole ongelma se, että toinen koira hakee lelua tai muuten riehuu. Nuorempana se saattoi hyvinkin lähteä hakemaan toiselle heitettyä lelua.

Temppuilua

2010-08-17T20:02:00.002+03:00

Yritys hyvä kymmenen!

Toi sukkatemppu on ihan Voiton bravuuri :-D Videolta tosin kyllä huomaa, että luotin vaan siihen että kyllä se muistaa, enkä muistutellut yhtään mieleen. Opetin tuon viime kesänä ja varmaan joskus talvella viimeksi kokeiltu tuota, eli hieman on ollut taukoa. Hyvin kuitenkin muistu mieleen, yksi ajatuskatkos tulee vaan tuossa alkuvaiheilla.

Pujotteluvideo on otettu tänään, Voitto oli tosi räjähtävällä tuulella ja tuo on vähän tollasta... Riehumista :-D Ja itekin näköjään harpon aika hitaalla vauhdilla eteenpäin, tänään kun katselin videota ja tajusin sen niin koitin kävellä nopeampaa, eikä vaikuttanut koiraan milläänlailla. Nooh, katotaan ajan kanssa jos saisin parempaa videota julkaistua joskus.

Näyttelyfifi

2010-08-16T19:07:00.004+03:00

Käytiin eilen Raisiossa, oltiin taas jo lauantaina paikalla ja yövyttiin hotellissa. Kyseessähän oli KR-näyttely, perroja oli ilmoittautunut 7 kappaletta, joista yksi oli pois. Tuomarina perroilla oli Soile Bister. Ennen perroja kattelin vähän peloissani lagottoja, kun H:ta jaettiin suht paljon ja ERI:ä vaan kaksi. Päätin olla tyytyväinen, jos saadaan EH. Nooh, Voitto esiintyi tosi hyvin, Vesilahden lahnailuista ei tietoakaan, ja tuloksena olikin sitten ERI/1 PU2 ja VASERT. PU-kehässä saatiin tuomarilta kommentti että vielä pentumaisia piirteitä, niin kun saa ollakin, mieshän on vasta alle 2v. PU1 oli Zorrazo Zeus joka samalla myös valioutui, onnittelut siis sinne!

Erinomainen tyyppi & koko, hyvin kehittynyt maskuliininen uros, hyvä ylälinja, oikeat mittasuhteet, erittäin hyvä pää, ikäisekseen hyvä runko, hyvät kulmaukset, erinomainen karvapeite, ensiluokkaiset liikkeet, luonne ok.

Siinähän se koira aika perusteellisesti tulikin käytyä läpi... :-D Mutta joo siis tyytyväisiä ollaan, ja tältä tuomarilta tällainen arvostelu niin vautsi!

Voitto aiheutti mulle ennenaikaisia harmaita hiuksia aamulenkillä näyttelypäivänä... Tosi hyvän lenkkipolun löysin ja koira sai purkaa yönaikana kerättyjä energioita sitten siellä vapaana juoksennellessa, mutta kun oltiin jo melkein takasin hotellilla niin Voitto lähtee tienhaarasta oikealle, kun pitäisi mennä vasemmalle. Aattelen että aijjaa se ei vaan huomannut että ollaan menossa tänne, ja menen vilkasemaan tienhaaraan että missä koira on. Siellähän on sillan alla ihanteellinen uimapaikka! Ihan samanlainen kohta kun mitä kotonakin on, ja arvasin heti että nyt mennään... Ehdin kirkasemaan jo että EI mutta myöhästähän se oli kun koira oli jo vedessä. Tassut, mahanalunen ja kyljet melkein kokonaan märät. Meinas kyllä tulla paniikki että ei ole kuivaa koiraa kehässä, ja sitä paitsi vesi oli järjettömän likaista... Siinä sitten märkä koira nousee joesta ja minä menen luokse ja kysyn että mitä ihmettä sitä oikein touhutaan, ja yhtäkkiä tienpäähän ilmestyy mies belgianpaimenkoiransa kanssa. Katsoi muuten mua hitusen ihmetellen kun koiralle juttelen äkäsen näkösenä :D Voitto ei onneksi sikaillut enää yhtään, vilkaisi vaan että aijjaa tommonen ja tuli sitten luokse ja hihnaan kun kutsuin.

Hotellihuoneen törkeän pienessä suihkukopissa sitten huuhtomaan... Näyttelypaikalle lähdettäessä oli vielä tassut vähän märät, mutta kesä kuivaa minkä kastelee ja siellä auringonpaisteessa kuivui loppuun. Huhhuh, meinasin kyllä jo säikähtää kun tajusin että se menee uimaan, toi turkki ei nimittäin hetkessä kuivu ja siinä vaiheessa ei paistanut vielä aurinko, joten siitäkään ei olisi ollut apua.

Tokoilua, taas

2010-08-09T11:20:00.003+03:00

Tuli taas tokoiltua. Lupaan kuitenkin että kohta tulee myös agiuutisia, lähiaikoina pitäisi päästä ihan ryhmän kanssa harrastelemaan ja omat agitreenitkin on suunnitteilla Iipun kanssa.

Lauantaina oli vuorossa yöhengailut ja yötokoilut tossa läheisen varaston pihassa. Hiottiin alokkaan liikkeitä, sekä muisteltiin liikkeestä istumista sekä kaukkareita. Kaket oli jo aika sieviä, kohta voisi alkaa lisäämään välimatkaa, sujuu jo niin nätisti. Liikkeestä istumista edelleen niin että kiepsahdan eteen kesken seuraamisen ja käsken istumaan, nyt se tekee sen jo paljon varmemmin. Otin varmuuden vuoksi samalla tekniikalla, kiepsahduksella eteen myös seisomisen ja maahanmenon, varmistin että erottaa. Erotti, ei mitään ongelmaa. Sitten vähän leikkimistä, taino Voitto leikitti lähinnä itse itseään. Tällöin oli myös järjettömän kivat seuraamiset, tollasia kun tekis aina niin mahtava. Yksi paikkamakuu myös, jätin etupihalle ja kiersin talon, sekin sujui hyvin.

Eilen sitten oli hirmu kuuma, aluksi piti mennä vaan kuvaamaan, ja joitain räpsyjä tulikin:Sitten tokoilinkin vähän, kun Voitto toi mulle patukkaa ja katteli sieltä otsatukkansa alta että heihaluantehdäjotainnythetikiitos. Vain lyhyt seuraaminen, joka oli oikein innokas, eikä poikittanut tai edistänyt (!!), vaikka patukka olikin toisessa kädessä, siinä ollaan siis selkeästi edistytty. Sitten liikkeestä istuminen, ensin yksi eteen kiepsahduksella ja toisella vaan hidastin samalla kun annoin käskyn ja jatkoin sitten matkaa, ja SE JÄI ISTUMAAN ja teki sen vielä nopeasti! Vau.

Joku päivä taisin treenata myös hypyn pysähdyksiä, oisko sitten ollut lauantai. Nekin oli jo ihan sieviä, mutta selkeästi pitää vielä treenata sitä ettei hyppää vinoon.

7.8 Vesilahti

2010-08-07T15:51:00.004+03:00

Tänään käytiin taas näyttelemässä, suuntana tällä kertaa Vesilahti ja ryhmänäyttely (joka tosin oli luettelon mukaan erikoisnäyttely, johtuneeko siitä että halusivat pennuille RYP- ja BIS-kisat kanssa). Perroja oli ilmoittautunut 5 kappaletta, joukossa myös Salsa (C. Encantada) & Heini. :) Näin myös vilaukselta Tontoa (C. BamBam), joka hengaili turistina kehän laidalla, Tonton mielestä Voitto oli ällö hyi ja Voiton mielestä Salsa ihana jee. Tuomarina Hannele Jokisilta, joka jakoi amerikancockereille ja cockereille mielestäni tosi paljon eriä, sinä aikana kun arvostelua seurasin niin en tainut nähdäkään kun pinkkiä nauhaa. Perroissa nähtiinkin sitten myös yksi EH ja H.

Voiton tulos joka tapauksessa NUO ERI/1 PU1 SERT VSP!

Erinomainen tyyppi, oikeanmallinen vielä hieman kevyt pää, tyypilliset kulmaukset, edestä vielä tulee täyttyä. Keskivahva luusto, oikeanmallinen vielä hieman kevyt runko. Hyvä karva, hyvä luonne. Erinomaiset sivuliikkeet, hieman kapea takaa.

Arvostelu on tosi "voittomainen", hyvin otettu huomioon myös ikä arvostelussa, eli rungon ja pään (tätä en kyllä täysin allekirjota, mun mielestä Voiton pää on just hyvä nyt) keveys ja vielä kehittymisvaiheessa oleva eturinta ei laskenut laatuarvosanaa. Voitto liikkui vähän jännästi, taisi olla hivenen väsynyt ja alustakin oli peltoa ja aika kuoppainen, ja kehän jälkeen herra ilmaisi myös että sillä oli myös hätä. Sivuliike oli kuitenkin sujuvaa ja nättiä, kuten arvostelussa lukeekin. :-)

Viivin suunnalta tulossa varmaan parempia kuvia jossain vaiheessa. Kiitos vielä matkaseurasta :-)

Nyt sitten vielä yhden sertin metsästykseen, tosin valioutua Voitto voi vasta sitten syyskuun lopun jälkeen. Meillä on nyt kolme näyttelyä vielä ennen kun Voitto täyttää kaksi, sen jälkeen sitten neljä näyttelyä. Harkitsin ja pohdin kyllä pitkään, että mennäänkö erkkariin vai ei, mutta tulin siihen tulokseen että tällä kertaa jää välistä. Taidetaan kuitenkin tulla turistiksi :-) Ja vielähän sinne voi ilmottautua syyskuun alkuun saakka, jos mieli muuttuu.

Kokeisiin?

2010-08-05T21:11:00.004+03:00

Ollaan nyt tokoiltu suht aktiivisesti. Tällä hetkellä pystyn ketjuttamaan kaikki alon liikkeet ilman välipalkkaa, ja liikkeiden lopuksi vuorossa on superpalkka eli litteä, karvainen lelu, joka odottelee treeniliivin takataskussa. Jotenkin musta tuntuu että nyt kun sinne kokeisiin oikeasti ollaan ilmoittautumassa, alkaa liikkeiden jokin osa pissimään sitten pahasti ja pitää alkaa korjaamaan ja stressaan että jos en onnistukaan korjaamaan tarpeeksi selvästi ja koiralla menee sekasin ja tekee saman kokeessa ja ääää. Mutta jos nyt (JOS) ilmoitan Voiton sinne kokeeseen, niin siihen on tänään tasan kuukausi. Huisia. Ehtiikö siinä ajassa treenata tarpeeksi paikkamakuuta rivissä...?

luoksepäästävyys pitäisi sujua, tähän on haettu kokemusta tietysti näyttelyistä. Tähän mennessä ainakin Voitto on pysynyt siististi istumassa vieressä, suhtautunut käsittelyyn myönteisesti ja ottanut toimenpiteen jälkeen taas kontaktia minuun.
paikkamakuu kotona se pysyy vaikka 5min. Ohikulkevat koirat eivät haittaa, joten paikallaan pysyvien koirien tuskin pitäisi olla mikään ongelma? Tätä pitää silti treenata, ihan vaan oman mielenrauhan säilymiseksi. Eikä saa antaa Voiton rakastua koepaikalla.
seuraaminen kytkettynä tässä nyt ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
seuraaminen hihnatta ei tässäkään. Jos kontakti ja paikka pysyy, niin kaiken pitäisi olla hyvin - se, onko se silti tuomarin mielestä kympin suoritus, on tietysti aivan toinen juttu... Mutta makuasioista ei tietenkään voi kiistellä. Sitä paitsi omasta mielestäni perron seuraamisesta ei edes saa yhtä näyttävää kun jonkun malin.
liikkeestä maahan välillä tämä on hyvinkin nopea, joskus vähän hitaampi, muttei silloinkaan enää mikään lahna. Omasta mielestäni olen kuitenkin ihan hyvin onnistunut maahanmenon nopeuttamisessa.
luoksetulo eilen meillä esiintyi sitten pitkästä aikaa ongelma tässäkin, kun Voitto hypähti sivulle tullessaan. Ei nyt varsinaisesti törmännyt, mutta hypähti kuitenkin. Tänään sen luoksetulo kuitenkin oli taas tosi nopea, mutta silti ei tullut hypähtämistä vaan siististi jarrutti ja tuli sivulle. En nyt usko että tuo hypähtäminen on kovin vaarallista, koska se ei kuitenkaan tee sitä minua vasten, mutta en silti kehu hypähtämisestä vaan otan heti uusiksi.
liikkeestä seiso tää on kyllä sievä, pakko myöntää. Voiton seisominen on sen jäävistä ehdottomasti paras. Voitto on kuitenkin palatessani sen viereen koittanut ennakoida törkeästi, nimittäin jo silloin kun olen puolimatkassa sitä kohti, se menee istumaan. Tänään ei tehnyt sitä kun palatessani kehuin, toi oli siis varmaan vaan joku mielenhäiriö... Toivottavasti.
estehyppy Voitto on keksinyt nyt uuden tyylin. Hypättyään se kiertää esteen minusta päin katsottuna oikealle puolelle seisomaan, se siis hyppää oikealle eikä suoraan. Esteen kiertäminenhän hylkää liikkeen kokonaan, joten nyt oikeasti pitää alkaa tekemään töitä kanssa. Tänään siis hypytin Voittoa esteen yli tosi läheltä ja palkkasin sen kädestä namilla esteen yli, jolloin se ei lähtenyt kiertämään. Tätä treeniä nyt lisää ja sitten seuraavaksi namialusta ja lähetys kauempaa, ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Tätä varten pitää nyt oikeasti suunnitella sitten treenit, että se olisi valmis syyskuulle.

Ihan hyvä kokonaisuus tästä saadaan, jos saan treenattua nuo minua häiritsevät seikat pois. Päällimmäisenä nyt tietty estehyppy, ja vahvistamista luoksetuloon ja seisomiseen, ettei tule noita ennakoimisia ja esteen kiertoja.

Muuten Voiton tokoilu on kauhean iloista, mihin olen tietty tyytyväinen. Pitää jatkossakin ottaa huomioon se, että tokoilun täytyy olla Voiton mielestä hirveän hauskaa ja sairaan jännää puuhaa, jossa kannattaa olla täysillä mukana.

Ylempien luokkien liikkeistä ollaan viime aikoina aloiteltu treenaamaan liikkeestä istumista, joka tähän mennessä sujuu niin että seuraamisessa harppaan Voiton eteen ja käsken istumaan. Samalla tyylillä opetin seisomisenkin, johon onkin tullut tosi varma pysähdys, joten toivottavasti istumisessa käy samoin. Noutoa ollaan otettu joskus mielenvirkistämiseksi, ja nyt edettiin myös metallinoudossa astetta ylemmäs, jeeee! Voitto on nimittäin edennyt kapulan tuomisesta käteen siihen, että kun kapula on suussa käsken sivulle, ja se osaa tulla siihen ja pitää kapulaa suussaan vähän aikaa myös sivulla istuessaan ja odottaa käteen- käskyä. Jeejee, huippua, ei se metsku nyt niin kamala ole, eiks vaan ;-)

Etsi esine

2010-07-30T13:56:00.003+03:00

Ulkona on LIIAN KUUMA, ei jaksa tehdä mitään. Yötkin menee pyöriessä, kun ei saa nukutuksi tuossa helteessä. Viime yön nukuinkin sitten takkahuoneessa takaovi auki, vähän helpotti.

Voiton kanssa ollaan tehty pieniä tokojuttuja, teemana lähinnä ketjuttaminen, ja siinä vireen pysyminen kohdallaan. Kummempia vireen tippumisia ei ole tapahtunut, mikä on tietysti hyvä juttu. Olen nyt jo puoliksi luvannut mennä tokokokeeseen syyskuun alussa, toisaalta tavoite oli kyllä aluksi mennä kokeeseen sitten kun turkki on ajeltu alas, mutta kaipa sitä rastapäänäkin (sikäli mikäli niitä rastoja nyt edes olisi...).

Voitolla on edessä kolme näyttelyä nyt elokuussa, syyskuussa meillä on ehkä yksi näyttely tai ei ollenkaan. En ole kuitenkaan ilmottanut Voittoa elokuun jälkeen näyttelyihin, sillä jos kävisi niin hyvä tuuri että se sinivalkoinen tipahtaisi jostain näistä kolmesta, niin turkin voisi ehkä vetää alas. Näin se ehtisi sitten kasvaa sen verran, että loppuvuodesta tai joskus tammikuussa voitaisiin käydä sitten taas näyttelyissä koittamassa sitä vikaa serttiä, syyskuun jälkeen kun voidaan vasta valioutua. Toisaalta Voitolle turkki tuo niin paljon näyttävyyttä lisää, että en tiedä onko meillä mitään mahdollisuuksia loppuvuodesta (silloin on kuitenkin lähinnä isoja näyttelyitä, joissa on paljolti koiria), jos turkki on vaan 3-4kk vanha, mutta jos tarkemmin mietitään niin maaliskuussa Korpilahdella Voitolla oli juuri 3kk vanha turkki ja hyvin meni (ja silloin se oli sentään aika pikkuinen vielä, nyt on tullut massaa kyllä lisää)... Ääh, en osaa päättää. Mutta periaatteessa, mikä kiire meillä on? Ensi keväänähän on taas monta näyttelyä tässä lähellä (Korpilahti, Ruovesi, Lahti, Haapavesi), ja jos keväällä käytäisiin taas muutamassa näyttelyssä niin kesä voitaisiin taas kaljuilla, tuli serttiä tai ei.

Elokuun loppu olisi vielä mun mielestä hyvä aika ajaa turkki alas, niin se olisi vielä pahimmilla kurakeleillä aika lyhyt ja sitten pakkasilla ei tarvitsisi laittaa takkia, kun turkki olisi jo suht pitkä.

Nyt kun olen monelta kantilta asiaa pohtinut niin tuntuu aina vaan paremmalta ja paremmalta vaihtoehdolta vetää turkki alas elokuun jälkeen. Kun taas toisaalta... Haluaisko joku tehdä päätöksen mun puolesta? :-D

Tokoilun lisäksi Voitto teki alkuviikosta pitkästä aikaa esineruutuja. Eka oli aika pieni ja esine (ikivanha lippis) oli helpossa paikassa, vaan eipä silti sujunut. Voitto löysi esineen nopeasti ilmavainulla, otti sen suuhun, ja - alkoi tappamaan sitä. Ja mitäköhän ihmettä... Komensin, ja esine putosi suusta (ai eiks tällä saakaan leikkiä? Mitä tälle sit pitäis tehä?) Käskin tuomaan esineen minulle, sitten sujui ja hirveästi kehuja. Varmaan joku mielenhäiriö tuo esineen puisteleminen, tuollaista se ei ennen ole tehnyt, vaikka kotona aina tappaakin innoissaan sukkia ja muita vaatteita. Onhan meillä ollut ennenkin vaatteita esineenä, ja yleensä se tuo kyllä sievästi käteen.

Toisessa esineruudussa oli sitten sormikas, joita Voitto myöskin tykkää kotona kuskata suussaan. Ruutu oli tällä kertaa isompi ja esine aavistuksen vaikeammassa paikassa. Voitto kävelikin pari kertaa ohi, toisella kerralla lähempää ja silloin se sai hajun, otti reippaasti sormikkaan suuhunsa ja toi sen minulle samantien ilman erillistä käskyä. Taisi siis oppia kerrasta, onneksi. :-)

Näyttelyuutisia ja pentujen tuoksua

2010-07-25T21:01:00.004+03:00

Heinäkuun kahdesta vapaasta viikonlopusta molemmat on nyt sitten käytetty näyttelyharrastukseemme ;)

Eilen ajeltiin siis Helsinkiin, oltiin Espoossa hotellissa yötä ja tänään aamupäivällä lähdettiin ajamaan Tuomarinkartanon vinttikoirakeskukseen. Ehdittiin olla näyttelypaikalla varmaan ainakin kaksi ja puoli tuntia ennen oman kehän alkamista, mikä olikin sitten ihan hyvä, Kaisi sai siistiä ja setviä Voiton turkkia kunnolla. Kehään päästiin joskus kahden aikaan, perroja oli ilmottautunut 7, ja näistä kaksi oli pois. Tuomarina oli Markku Santamäki. Voitto esiintyi Kaisin kanssa tosi kivasti, ja saikin ERI:n ja voitti luokkansa. PU-kehässä Voitto sijoittui toiseksi ja sai - yllätys yllätys ;) - vara-sertin. Eli ei huonosti mennyt ollenkaan, ERI oli jo meille voitto koska mitä Santamäen jakamia nauhoja ehdin katsella, niin aika paljon näkyi punaista, henkisesti varauduin kyllä erittäin hyvään. Voiton arvostelun ehdinkin laittaa jo tuonne harrastukset- osioon, mutta tässä se vielä kertaukseksi: Sopivan kokoinen. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä vahva pää. Hyvä kaula joka riittävän vahva. Hyvät raajojen kulmaukset. Hyvä turkki, riittävästi nyöryytynyt. Käyttäytyy ja liikkuu hyvin. "Nyöryyntynyt" meinaa siis nyöriintynyttä, hyvältä turkki näyttikin kunnon käsittelyn jälkeen, vaikka on se niskasta edelleenkin aika hamppu... Nyt ei kuitenkaan hyppää samalla lailla silmille kun ennen.

Oli kiva olla kerrankin näyttelyissä ihan ajan kanssa, ei todellakaan kiirettä pitänyt. Turistina Kaisilla oli mukana Aida-äpe, ja lisäksi oli mukava nähdä Jaanaa sekä Umaa & Menaa & Milaa. Kehän jälkeen käytiin Voiton kanssa vähän riehumassa ja tokoilemassa näyttelyalueen lähistöllä, ja vitsi Voitto oli ihan intopiukeena päästessään tekemään, vaikkei ollut edes palkkaa. Seuraamisessa se kyllä näkyikin, jouduin parikin kertaa palauttamaan oikealle paikalle kun koittaa niin kovin edistää ja itseäni häiritsee jo se, jos on parikin senttiä liian edessä. Onneksi korjaa sievästi oikealle paikalle heti kun huomautan asiasta, eikä vire ainakaan tähän mennessä ole siitä laskenut yhtään.

Näyttelypaikalta suunnattiinkin sitten Kaisin luokse moikkaamaan Romeon ja Zian kolmeviikkoista jälkikasvua. Pennut vaikutti kyllä ihan huipputyypeiltä, vitsi niistä tulee menijöitä kun tuosta vähän kasvaa! Nyt ei vielä kovin pitkälle kaatumatta pötkitä, mutta kävellään kuitenkin ;) Ihanan suloisia! Ehkä vielä joskus meilläkin...

Lomailua

2010-07-23T19:29:00.005+03:00

Kun rippijuhlista oli selvitty, maltoimme olla maanantain kotona ja tiistaina lähdettiin kohti Joensuuta. Toivo-perromiestä olenkin nähnyt viimeksi joskus joulukuussa, joten hieman jännitti mitä reviiritietoinen Toivo on mieltä aikuistuneesta Voitosta. Joitain rähähdyksiä saattoi neljän päivän aikana kuulua, mutta ei mitään pahempaa, molemmat selvisivät ehjin nahoin. Voitto ui ihan järjettömästi, joka päivä monta kertaa, pitihän järven rannalla oleilu käyttää hyödyksi.

Epätoivoisena olen yrittänyt myös setviä Voiton turkkia, joka oli minun ollessa poissa jäänyt vaille jokapäiväistä selvityssessiotaan, nivusissa ja niskassa oli megamaaliset takut - mutta huomioithan menneen aikamuodon! ;) Tänään iltapäivällä, kun tultiin kotiin istahdin laukkujen purkamisen ja siivoamisen jälkeen lattialle, puhdistin ja nypin Voiton korvat, leikkasin kynnet ja aloin selvittämään turkkia. Ihan epätoivoiselta homma tuntui, mutta kahdessa ja puolessa tunnissa sai ihmeitä aikaan ja pahimmat takut on nyt mennyttä. Voitolla ei rastoitu turkki niskassa yhtään, joten oli ihme että sain sen tumpun edes jotenkuten järjestykseen.

Huomenna suunnataan sitten kohti Helsinkiä ja sunnuntaina näytellään. Pelottaapelottaapelottaa...

Itkupotkuparku

2010-07-17T19:29:00.003+03:00

D mikä D. Hittolainen. Ja vielä molemmat. Tervetuloa kotiin vaan.

Sitten vielä tuomarinmuutos Helsingin näyttelyissä, tosi mukava uutinen kun aloin lappuja selaamaan, vaihtunut Lena Dankerista Markku Santamäeksi. Just joo, ja ihan varmaan vien Voiton Santamäelle, meidäthän nauretaan kehästä ulos... Nooh, tuskinpa me tuota reissua kuitenkaan aletaan perumaan, varsinkin kun samalla päästään ihailemaan Romeon ja Zian ihanaista jälkikasvua. ;) Kaisi varmaan menee Voiton kanssa kehään? Joten eipä tarvinne sitäkään jännittää.

Tänään kotiuduin riparilta, 8 yötä on kyllä liian pitkä ero tuosta koirasta... Mutta oli se sen arvosta, oli kyllä tosi mukavaa ja ensi kesänä uusiksi jos isoseksi pääsen. Voitto sekosi täysin kun tultiin kotiin, se laittoi koko ajan etutassunsa olkapäilleni ja kävi välillä pyörimässä ympyrää, tuli takaisin ja nuoli taas naamaa, ja toisti samaa varmaan kymmenen kertaa peräkkäin. Ihan hassu mies :) Turkki tuntuu kasvaneen huimasti, mies on käynyt uimassa ahkeraan tahtiin ja sen kyllä näkee. Selästäkin alkaa vihdoin rastoittumaan ihan kunnolla, hyvähyvä, ei teetä enää niin paljoa työtä. Oli huippufiilis käydä äsken lenkkeilemässä pitkästä aikaa, se on niiiiin ihana, mietin vaan että onko tää tosiaan mun koulutuksen tulosta, eihän se voi olla, siitä on tullut tollainen itsestään... :D Mennä viipotti menemään, pysähtyi katsomaan tulenko perässä, jos olin pysähtynyt sinkosi luokse riehumaan, jos jatkoin matkaa sekin jatkoi. Ihana.

Ripariviikon aikana lähti myös ilmoja uusiin näyttelyihin, Raisio ja Vesilahti on nyt ainakin melko varmoja, sitten olisi myös Mäntyharjun näyttely mutta sinne ei ainakaan vielä olla ilmottuduttu. Että kylläpä me noissa ehditään ravaamaan. Oli kiva katsella äsken ilmottautumistietoja sähköpostista, kun mukana oli maininta 1 SERT ;)

Tovereita

2010-07-08T15:09:00.005+03:00

Viime perjantaina käytiin Voiton kanssa katsomassa Iinaa & hoitokoiraansa, shelttilapsi Huiskua, ikää pienellä vasta puoli vuotta. Nopean lenkin aikana ei Huisku vielä vakuuttunut Voitosta, joten kunnon leikkejä ei saatu aikaan. Voitto kuitenkin oli ihan siististi, se olisi kovasti halunnut kehitellä jotain Huiskun kanssa mutta pientä ei kiinnostanut.

Eilen vuorostaan lähdettiin aamusella Jokisuulle Viivin & Rommin luokse. Aluksi käytiin lenkkeilemässä kaatosateessa, sitten hengailtiin sisällä vähän aikaa. Sade kuitenkin loppui nopeasti, joten mentiin pihalle tokoilemaan lapparimies Kassun ulistessa tarhassa ja Rommin oleillessa sisällä. Voiton kanssa tehtiin seuraamista, jääviä, luoksetuloa pysäytyksellä ja ilman, noutoa, kaukoa ja paikkamakuuta 1min, josta puolet olin selkä Voittoa päin. Lisäksi heittelin sille metallikapulaa, se haki sitä ihan iloisesti ja toi sitä käteen. Viivi kuvaili meidän tokoiluja, vitsi haluan järkkärin kun se on niiiiin siisti!

Sitten haettiin Rommi ulos, Voitto sai makoilla paikallaan sen aikaa (ei tosin käskyn alla) kun kuvailin Viivin kameralla Rommia. Sitten suunnattiin joenrannalle, Voitto käyttäytyi hirmu sievästi kun mentiin räksyttävän koiran ohi, ei sitä edes paljoa kiinnostanut, hyvä. Käytiin myöskin vähän soutelemassa veneellä, itse asiassa pariinkiin otteeseen. Voitto ei ole ennen ollut veneessä, mutta oli ihan sievä. Se käväisi myös pari kertaa uimassa veneestä, toisella kerralla sen piti uida rantaan, mutta hölmö vesiäinen ei huomannut palloaan vaan kääntyi ja tuli takaisin veneen luokse. Ei muutakun kalastamaan sitä takaisin veneeseen koira yli laidan- meiningillä... :D Toisella kerralla Voitto ajoi vedessä myös sorsia takaa, muttei kyllä saanut kiinni. Sorsia oli ihan järjettömästi, ainakin kaksi perhettä ja niitä poikasia oli yhteensä varmaan parikymmentä. Voitto kuunteli korvat pystyssä niiden ääniä ja tosiaan kävi sitten uiskentelemassa niiden perässäkin.
Eilen illalla vielä nähtiin nopeasti Saaraa & hoitokoiraansa, nelikuista saksanpaimenkoiranarttua Almaa. Vitsi kun pentu oli niinniinniin ihana, huvittavan suuret korvat ja kömpelöt liikkeet. Voitto pöyristyi pennun hampaidenkäytöstä eikä oikein tiennyt oisko pitänyt leikkiä vai ei, kyllä se aluksi leikki mutta loppuvaiheessa alkoi riittämään pennun riekunnat.

Huomenna alkaakin päivityskatko, omistajalle tulee lähtö riparille ja nyt on jo suuri suru, kun mietin eroa Voitosta: kokonaista 8 päivää, aiemmin olen ollut siitä erossa maksimissaan kolme yötä putkeen, ja sekin viime heinäkuussa. Yön kerrallaan oon toki ollut useamminkin sen luota pois, mutta silti vähän ahdistaa että miten ollenkaan selviän. Voitolla tuskin suurempia ongelmia tulee, meillä tätä eroahdistusta potee lähinnä emäntä... :) Ja hyvin todennäköisesti sillon lauantaina Voitto ensin saa riehumiskohtauksen ja sen jälkeen menee jonnekkin nurkkaan murjottamaan "te jätitte mut!"- ilmeellä.

Mister-kisailua

2010-07-04T15:27:00.006+03:00

Eilen lähdettiin ajelemaan Poriin, oltiin hotellissa yötä ja tänään oli sitten vuorossa kansainväliset näytelmät. Perroja oli ilmoitettu 8kpl, tuomarina Elena Ruskovaara.

Voitto ERI/1 PU2 SERT VARA-CACIB
Oikean mallinen, tasapainoisesti rakentunut, tarpeeksi korkearaajainen. Miellyttävästi käyttäytyvä uros. Hyvät mittasuhteet päässä. Tarpeeksi urosmainen. Kookkaat korvat. Sopiva runko. Eturintaa tulossa. Vahvat reidet. Melko pitkä kaula. Terveet ja yhdensuuntaiset liikkeet. Reipas esiintyjä.

Hymy huulilla täällä kirjotellaan... Eka serti, jeejee :)

Video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa

2010-07-01T22:30:00.009+03:00

Otsikko sen kertookin, joten luvassa videoita iltatokoista. Voitto ei ollut parhaassa vireessä, mutta luoksetulo on ihan nätti. Videolla kun himmailen tuolla ensin taaempana, niin jätän sinne siis takapalkan (pallon). Lisäksi korjaan perusasennon taaemmas, tuli ensin vähän eteen. Voitolla tulee myös katko lopussa. Se ei lähde palkalle - tarkkakorvainen voi kuulla, kun sanon niin saa ottaa, vapaa kuin ole hyvä :D Vähän lyö tyhjää...

Toisella videolla sanon "vonvon" ja korjaan paikan taaemmas, siitä tuo pieni tauko. Seuraaminen on vähän... tollasta. Osaa se paremminkin. Alussa kontaktin kanssa säätämistä, lopussa nättiä (ehkä aavistuksen edessä?). Noh, kun tuli kerran videoita otettua niin pitäähän ne nyt sitten julkaista kans.

Oli muuten hyvä idea treenata tohon aikaan (kymmenen jälkeen), ei ollut liian kuuma!

Suhailua

2010-06-28T22:49:00.010+03:00

Viime viikko meni kyllä taas ihan hujauksessa, huhhuh. Nyt on sitten yritettävä muistaa kaikki, mitä on tapahtunut ja jäänyt kirjoittamatta...

Maanantaina tein muistaakseni esineruutuja, ne oli ihan hienoja. Sen jälkeen en ole niitäkään ehtinyt tekemään, mutta varmaan pieni tauko on välillä ihan paikallaan.

Tiistaina käytiin iltapäivällä treffaamassa Viiviä ja Rommia. Pojat ei ole nähneet vähään aikaan, mutta oli ihan siististi. Ei ne oikein leikkiä saa aikaiseksi, ensin Rommi pörrää ja sitten Voitto takaisin, ja kun konfliktitilanteista on päästy yli, Rommi haluaisi leikkiä mutta Voitto ei oikein luota siihen tarpeeksi ja lähtee pois. Mutta ei ne edes rähise toisilleen, hyvä. Ensin käytiin lenkkeilemässä pururadalla, samalla Voitto kävi uimassa ja Rommi kahlasi. Sitten löydettiin kentälle (tai joku parkkis se taitaa oikeasti olla), vaikka epäilin etten enää osaa sinne. Kentällä tokoiltiin, seuraamista, jääviä, kaukoja, noutoa, paikkamakuu, luoksetuloja ja hypynkin taisin jonkun kalikan yli ottaa. Ihan sieviä kaikki, kauheasti ei ole noista mitään muistossa, mutta enköhän jotkut megahirveät muistaisi... ;) Kuvasatoakin on, Viivillä kävi kamera ahkeraan. Ensin vähän tehtiin töitä:

Sitten vähän poseerattiin:

Ja jottei kävisi tylsäksi, niin vielä riehuttiinkin:

Tiistaina sitten samalla porukalla, ensin aamuvarhaisella tekemään koirille jäljet lähimetsään. Sitten käytettiin miehet uimassa, lenkkeiltiin vähän, ostettiin jäätelöt ja muuta. Tokoillakin ehdittiin tietysti jossain välissä. Hengailtiin myös meidän pihassa ja mitäs muuta, ai niin toki käytiin ajamassa ne jäljet sitten myöskin. Oli iiiihan lyhyet jäljet, yksi makaus vaan välissä. Namipurkki loppumakauksella. Voitto lähti jäljelle todella varmasti, makauksen nuuhkaisi mun mielestä ehkä turhan nopeasti läpi ja jatkoi sitten matkaa, mutta huomioi sen kuitenkin.

liikkeestä seiso

liikkeestä maahan

seuraamista

Lisää kuvia on täällä. Kuvat.fi ei ole ikinä ollut meidän koneen ylin ystävä, joten päätin olla rasittamatta konetta ja ladata vain ihan muutaman kuvan.

Tänään aamupäivällä nähtiin myöskin pitkästä aikaa Iinaa ja Kassua. Kassu ja Voitto ei ole ylimpiä ystävyksiä, johtuen Kassun ehkä hitusen machoilevasta perusluonteesta... :D Mutta riidoilta kyllä vältyttiin, vähän murrausta ja se siitä. Lenkkeiltiin, pojat kävi uimassa. Sitten lenkkikavereille tulikin jo kiire, mutta kävin vielä Voiton kanssa Mustissa ja Mirrissä ostamassa nameja, sen jälkeen vähän treenaamassa ja sitten käveltiin kotiin. Iltasella tehtiin vielä hirvilenkki, aikaa kului pari tuntia ja nyt on väsynyt koira jaloissa nukkumassa. :)

Ehkä siitä tuleekin pk-koira

2010-06-20T19:32:00.004+03:00

Voitosta on pakko tulla pk-koira, se on nimittäin tosi taitava esineruutuilija ;) Ei vaan, luulen että esineruudut jää sellasiksi mukaviksi aktivointijutuiksi, koska ainakaan itselläni ei ole intoa oikein mihinkään palveluskoiralajiin. Eihän sitä tiedä jos joskus jotain kokeilisi ja Voitto olisi taitava, ja sitä kautta innostuisi treenaamaan enemmänkin, mutta toistaiseksi jätetään sellaiset muille. Jännä että esimerkiksi jäljestys kiinnostaa kyllä, mutta nimenomaan mejä, ei pk-jälki.

Joka tapauksessa tänään Voitto sai kunnian tehdä very first esineruutunsa. Ollaanhan me jonkinlaista esine-etsintää joskus treenailtu, mutta silloin etsittävänä on ollut Voiton omalla hajulla varustettu esine, joku lelu esimerkiksi, tai sitten ruokaa. Päätin kuitenkin ihan extempore kokeilla, miten esineruutu onnistuisi. Jätin koiran paikkamakaamaan, ja kävin kattelemassa talon toisella puolella kuistilta jotain esinettä. Reinothan oli siinä sopivasti tyrkyllä, joten kävin sitten heivaamassa toisen reino-tossun lähimetsään. En jaksanut tallata (ja siihenhän olisi tarvinnut jonkun muunkin tallaamaan), mutta Voitto toisaalta osaa kyllä etsi-käskyllä etsiä ilmavainulla, joten luotin siihen. Kävin hakemassa koiran ja annoin käskyn. Lähti hakemaan välittömästi ja innolla, etsiskeli vähän aikaa ympäri metsää ja mennessään piilopaikan ohi sai hajun ja alkoi etsimään. Tossu löytyi ja ensin Voitto huitoi sitä tassulla, mutta parin huitaisun jälkeen tajusi koittaa suuhun ja saatuaan kehuja lähti tuomaan minulle. Kehuin hirveästi, ja tossun päädyttyä käteeni vapautin pallolle. Riehuttiin hetken aikaa, ja seuraavaksi kävin piilottamassa toiselle puolelle metsää lakkapullon korkin (joka tosin on ollut oikealla paikallaan lakkapullossa viimeksi muutama kuukausi sitten), hain koiran ja käskytin. Lähti hakemaan vielä reippaammin kun edellisellä kerralla, sai hajun heti ja löysi korkin nopeasti, otti sen välittömästi suuhun ja toi minulle. Siis joskus tuntuu että toi koira on ehkä liiankin nopea oppimaan, eihän tässä ole mitään haastetta :D Jälleen vapautin pallolle.

Päädyin piilottamaan vielä yhden esineen, juuriharjan johon en tosin itse ole koskenut varmaan ikinä, mutta jossa sen sijaan on paljon muiden ihmisten hajuja, vaikka tarttuuhan siihen omakin haju, kun sen kantaa metsään. Voitto varasti paikkamakuusta tällä kertaa, siis selvästi alkanut syttymään lajille kun oli niin intopiukeena... Kävin palauttamassa takaisin ja piilotin harjan jälleen vähän eri kohdalle metsää. Tälläkin kertaa harja löytyi nopeasti, vähän aikaa Voitto haki asentoa miten saisi harjan mukavasti suuhunsa, mutta koppasi lopulta vaan yhdestä reunasta sirosti kiinni ja kantoi käteen. Sitten sai riittää siltä illalta, jatkettiin pallon kanssa leikkimistä :)

Siis en olisi ikinä uskonut, että Voitto tajuaa noin nopeasti hakea ihmisen hajua. Eläimen hajua (joku riistaeläin esimerkiksi) se hakee hyvin, samoin tietysti oman hajuisiaan (leluja) ja ruokaa, mutta ihmisen hajua se ei ole varmaan ikinä oikein edes jäljestänyt ja hakenut vielä vähemmän. Tai no jos rehellisiä ollaan niin kyllä se taisi viime syksynä pari kertaa hakea yhtä kaveriani metsästä, mutta siis ihmishajulla varustettuja esineitä joissa ei ole sen omaa hajua tai muuta vahvaa hajua, se ei ole koskaan hakenut. Ja jutun juoni löytyi noin nopeasti.

Esineruutuilun lisäksi ensi viikolla on ohjelmassa mejää, sillä löysin hyvän paikan jäljestämiseen tossa ihan lähellä. Pitää vaan se veripurkki käydä ostamassa. Lisäksi aattelin ilmottaa Voiton koiratanssikurssille, Jämsässä koirakoulu Onnissa starttaa nyt heinäkuussa uudet kurssit. Näin meillä korvataan agility... ;) Ei vaan, kyllä me sitäkin meinataan treenata jossain vaiheessa. Syksyllä aion hakea paikkaa JAT:ista ainakin tämän hetken suunnitelmien mukaan, joten sitä odotellessa.... Samaten Längelmäen Kana-areenan kurssikalenteria tulee aktiivisesti seurailtua. Luulen myös, että JSPKH:n treeneissä ei todellakaan ole tungosta näin kesäaikaan, joten kyllä me varmaan muutaman kerran niissäkin ehditään pistäytymään. Ja huomenna olisi tarkoituksena lähteä ohjattuun tokoonkin.

/edit: Ehdottomasti tärkein unohtui! Sillä aikaa kun lomailtiin Oulussa, äidille oli soitettu Voiton kilpirauhastuloksista ja kaikki arvot on kunnossa :)

Home sweet home

2010-06-18T21:31:00.005+03:00

Kuuden tunnin junamatkan jälkeen ollaan vihdoin ja viimein kotona. Oulussa ehdittiinkin viihtyä melkein kaksi viikkoa - heinäkuun lopussa mennään uudelleen, mutta vähän lyhyemmäksi aikaa. Lenkkeilyn ja löhöilyn lomassa ehdittiin käydä yhdessä mätsärissä, jossa tulos oli PUN(5), eli ei sijoitusta. Voitto esiintyi tosi kivasti, mutta kaikki punasten kehässä oli niin hyviä että jostain pitää toki karsia. Tuomari kehui Voittoa rauhalliseksi, tätä me saadaan kuulla joka ikisessä mätsärissä. Kehässä se toki on aika rentona ja tekee mitä pyydetään, mutta se johtuukin siitä että pienestä pitäen ollaan opeteltu, miten kehässä ollaan: seistään, ravataan ja annetaan tutkia. Mutta ei se kyllä rauhallinen ole. Viime vuonna kun oltiin leirillä JH- koulutuksessa, kouluttaja sanoi että sulla on käynyt tuuri kun on sattunut noin rauhallinen koira. Juujuu... ;)

Saatiin myös "arvostelu", meidän eka mätsäriarvostelu jippii. Arvioitavana oli liikkeet, turkki, käyttäytyminen, tutkittavuus ja yleiskunto. Saatiin turkkia lukuunottamatta kaikesta 5/5, turkista 4/5, vähän nauratti kyllä kun sain arvostelulapun käteen :D Siis onhan toi tosta kaulasta aika järkyttävää, mutta ei nyt hirveän paha kuitenkaan. Jotain öljyisyyttä haluaisin siihen, auttaiskohan jos alkaisi syöttämään rypsiöljyä? Lisäksi saatiin ihan laatuarvostelukin, akselilta erinomainen-tyydyttävä tulos oli erinomainen, jipii. Voitto tokoilikin oikein nätisti, otettiin mms. seuraamista henkilöryhmässä ja hirmu kiva.

Tosiaan sunnuntaina käytiin Hailuodossa autolautalla. Voitto oli järjettömän reipas, siis perrotko muka herkkiksiä, mitä. Sairas melu lautalla, hirveästi ihmisiä ja autoja parveili siellä ja isot aallot, ja Voitto on heti kun kotonaan, aika nätti :) Hailuodossa Voitto kävi uimassa meressä ensimmäistä kertaa elämässään, lisäksi se juoksenteli hiekkarannoilla, haki palloa ja muuten vaan laukkaili ympäriinsä innoissaan uusista maisemista.

Ollaan tokoiltu aika paljon. Seuraamisia, aika lyhyttä pätkää ja kunnon palkat. Seuraamisissa on Voitto pistänyt parastaan ja palkka on ollut sen mukainen :) Lisäksi hieman seisomisia, paikkamakuita häiriössä (= joku koira huutamassa koirapuiston aidan takana samalla kun me tokoillaan kentällä puiston vieressä), luoksetuloja pitkiltäkin matkoilta, hyppyä puutarhatuoli esteenä sekä maahanmenoa. Olen vasta nyt alkanut tekemään töitä ton maahanmenon kanssa, vaikka olenkin tiedostanut aina että se on hidas ja istumisen kautta. Nooh, pallopalkka maassa on auttanut hirveästi, nyt vaan pikkuhiljaa palloa enemmän pois. Selvästä käsimerkistä menee myöskin nopeasti maahan. Lisäksi on otettu ylempien luokkien liikkeitä: noutoa, luoksetulon pysäytystä (seisominen), paikkamakuu näkösuojassa, metallinoutokapulan pitämistä ja kauko-ohjausta. Eli ihan tehokkaasti on tehty töitä ;)

Huomenna olisi tarkoitus käydä taas mätsärissä, toivottavasti saan taas fiilistellä miten hyvin koira esiintyi... :) Laitan tähän vielä muutaman puhelimella otetun kuvan.