säälittävä syksy

Syysmasennusko vaivaa, en tiedä, mutta me ollaan lomailtu. Ei tarkoituksella, motivaatio ja aika ei vaan ole riittäneet. Voitto on keskittynyt arkielämään ja kasvattamaan tuccaa, joka onkin jo ihan hieno. En ole jaksanut tehdä sille oikein mitään, auki se on pysynyt silti. Kiharat on tosi tiukkoja ja tiiviitä erityisesti selässä. Ajattelin ilmoittaa erkkariin ja molempiin Jyväskylän KV-näytelmiin, messariin tuskin kuitenkaan.

Agia en ole jaksanut ajatellakaan, ei vaan pysty. Sinänsä harmi, koiralla on kuitenkin kaikki kohdallaan. Se vaan kuumenee liikaa ja lisäksi en osaa ohjata sitä. Stressaan treeneistä ihan hirveästi, joten parempi näin. Tuntuu kamalalta sanoa, mutta niin se vaan on: nautin kyllä lajista, haluan treenata, oppia ja kisata, mutta tämän hetkisen fiiliksen mukaan en tämän koiran kanssa. Katsotaan uudelleen sitten kun siltä tuntuu. Voiton pitäisi saada lainakartturi ja minun astetta vähemmän tykki koira, niin kaikki olisi hyvin. Että jos joku tahtoo järjetöntä nopeutta ja raivokasta asennetta samassa medi(?)kokoisessa paketissa, niin täältä saa. Kepit olen ajatellut Voitolle opettaa 2by2-tekniikan avulla nyt syksyn aikana, mutta sekin on vähän jäänyt. Hyi minua.

Tokon puolella ollaan treenattu, mutta hyvin vähän. Kohta on kaksi viikkoa viimeisimmästä treenikerrasta, jolta on muuten viime postauksen kuvatkin. VOI-liikkeet alkavat toimia jo ihan hyvin. Seuraaminen on ollut ajoittain vähän liiakin korkeavireistä, mutta parempi niin. Askelsiirtymät toimii edelleen, mutta peruuttaminen on vähän hankalaa. Pysyy kyllä mukana, mutta tahtoisi heilauttaa pepun sivulle ja tulla "sivuttain" mukana, eikä peruuttaa kuten asiaan kuuluu. Istumisen Voitto seisoi kerran viimeisimmissä treeneissä, joten ollaan tehty sitä nyt vähän enemmän, ja ihan näyttää olevan kunnossa. Mikä lie toimintakatkos tuo viime treenien moka. Luoksetulossa haastavinta on laittaa kyynärpäät alas maahanmenossa, maahanmeno voisi myös olla vähän täpäkämpi. Vauhdin kanssa ei ole ongelmia (yllätys). Ruutua ollaan tehty kovin vähän, ajattelin alkaa nyt tekemään sitä alustan kanssa niin saataisiin siihen paikkaan vähän varmuutta.

Noudot on ok, metallissa saattaa ajoittain ällöttää sen verran että palautus on ravi, tässä olen hyödyntänyt samaa tekniikkaa kun aikanaan norminoudon kanssa, eli koiran poimittua kapulan suuhunsa lähtenyt juoksemaan piiloon. Toimi silloin, toivottavasti nytkin, kun alkaisin tätäkin liikettä säännöllisemmin treenaamaan... Hyppynoudossa ei mitään ongelmia. Tunnarissa tehtiin tässä taannoin ekan kerran niin, että Viivi hajusti muut kapulat. Omaan laitettiin lisäksi apuhaju (nakkia), Voitto oli vallan pätevä, epäröimättä kapuloille, haisteli huolellisesti ja palutti varmasti oman. Pikkuhiljaa on pieni vesikoira alkanut ymmärtämään tätäkin liikettä (kopkop), jes :) Kaukot on hyvät, välimatkalla ei juuri olla vielä tehty mutta mikäpä kiire tässä, haluan ensin saada tekniikan täydelliseksi. Paikkamakuuta ollaan tehty vähän, eikä ole ilmennyt ongelmia. Korkeassakin vireessä kykenee loistosti, aika varmalla mallilla ollaan siis.

Säännöllisellä treenaamisella voisin saada Voiton koekuntoon jo talveksi suunnitteilla olleen kevään sijasta, mutta ei nykyisellä tahdilla. Ennen näin pitkiä treenitaukoja ei päässyt syntymään, koska treenasin suunnittelematta vaikka kesken lenkin. Nykyään pitää lähteä varta vasten treenaamaan ja vielä suunnitellakin etukäteen. Laatu treeneissä on siis kyllä parantunut mutta määrä vähentynyt, parempi kuitenkin näin päin. Kerran huijasin ja treenasin tiistaina tai maanantaina (...tai keskiviikkona...) kesken lenkin vähän hihnapalkalla. Parit askelsiirtymät ja luoksetuloa, olivat erittäin toimivia. Pieni eläin oli aika raivokkaana tekemässä hommia, roikkui hihnassa kiinni kynsin hampain. Hassu ärrieri. Treenitkin oli loistavat suunnitelmattomuudesta huolimatta.

Ilmoittauduttiin Voiton kanssa Kennelliiton nuorten valmennusviikonloppuun tokon puolelle, se on edessä kuukauden päästä. Kiva päästä treenaamaan kunnolla kouluttajien johdolla ja nähdä tovereita!

(kuvat otettu 28.8, © Viivi)